Lapset jo isoja

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei tässä muu auta. Nautin kyllä enempi kun lapset oli pieniä. Nyt nämä teini agstit ovat raskaita. Ap

Teinit tarvitsevat vanhempiaan vähintään yhtä paljon kuin pikkupiltit. Lapsella on henkinen myllerrys päällä eikä äiti voi paeta sitä vauvamaailmaansa.

Miks pitää kaivaa verta nenästä, suurin osa ongelmista,niinku valvominen ja lasten palvelijana oleminen on takanapäin. Eikö nyt olisi aika nauttia? Tehdä jotain mielekästä ja vaikka viettää miehen kanssa kahdestaan laatuaikaa

Niin onhan se niinkin. Tosin sain eilen tästä isoudesta melkoisen herätyksen kun pojan kaverit olivat käymässä. Talo täynnä pikku poikia, kova meno ja lopulta väsymys riitaakin. Eli ei ne nyt taidakaan niin kamalan isoja olla. Ja mitä laatuaikaan tulee sitä sai silloin enempi kun lapset oli pieniä. Isovnhemmat auttoivat, nyt eivät edes ehdota kun ovat isompia. Ap

Eli apua ei isojen kanssa saa enää ollenkaan. Ap

Onko sun vaikea kokea itseäsi tärkeäksi ja tarpeelliseksi (muuten kuin lasten kautta)? Vauvan äitiä ihastellaan, autetaan hössötetään. Ja vauvalle äiti on tärkeintä elämässä, koko maailma käytännössä. Onhan se tavallaan huumaavaa.

Kivikissako se siellä?

No, ei ole kyse oman itsetunnon rakentamisesta. Vauvakuume voi näköjään iskeä. Ap

Ja kovana sellaisena näköjään. Ap

Mutta ilmeisesti nyt parempi jättää tämä tähän. Tulee vain pahaa mieltä, mies ei halua. Ap

Minä ymmärrän tuon, ettei mies välitä pikkulapsista. Minustakin ne ensimmäiset vuodet olivat kuolettavan tylsiä, vaikka tietty joka iässä on oma puolensa. Kyllä minä imetin ja hoivasin, mutta tylsää se oli. Homma alkoi helpottua siinä vaiheessa, kun pystyin käymään lapsen kanssa lounaalla ja käydä jonkinlaista keskustelua hänen kanssaan. Hän taisi olla silloin 4-vuotias. 

Koen olevani parempi äiti vähän isommalle lapselle. Kannustan kouluhommissa, autan pohtimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja, tarjoan harrastusmahdollisuuksia ja kannustan niissä, kuskaan ja manageroin. Ja opetan sellaisia taitoja, jotka on aikuisen elämässä tärkeitä. Ehkä sinun miehesi on samanlainen, tuntee olevansa paremmin omalla tontillaan vähän isomman lapsen kanssa, jonka kanssa voi keskustella ja suunnitella?

Meillä on vain yksi lapsi eikä minulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Vauvavuodet meni hormonien voimilla, mutta nyt on ihanaa kun hän on jo lukiossa. Hän opiskelee toisella paikkakunnalla ja pääsee joka toinen viikonloppu kotiin. Olen todella oppinut arvostamaan yhteistä aikaa nyt kun sitä on enää niin harvoin. Mitään lapsenlapsia en kaipaa, mutta vävystä olen haaveillut jo pitkään.

Niiden teinien kanssa voi olla vielä kovastikin jaksamista. Älä tee vauvaa siihen soppaan enää, niin jaksat sen teinimyllerryksen x3 paremmin.

Joo, ja just oli näitä 7v poikia useampi kylässä. Ja onhan se melkoista menoa yhä. Ap

Vaikka kovin isoilta jo tuntuvat. Ap

Minusta 7v on vielä pieni ja tarvitsee todella paljon vanhempiaan tuossa iässä vielä. Meillä murkutkin tarvitsee vielä vanhempiaan ja tukea. Kun mies on työreissulla, niin tyttö 16v kömpii vielä äidin viereen nukkumaan ja nauraa, että kuinka häntä lapsettaa, että nukkuukohan kukaan tämän ikäinen enää äidin vieressä, mutta hänestä se on niin mukavaa, kun tulee niin lämmin olo siitä.

Murkutkin on joskus vielä niin pieniä, vaikka muka ovatkin niin isoja. Sääli, jos koet, että ala-asteikäiset lapsesi eivät enää tarvitse sinua.