Mitä vähän koulutettu voi opettaa lapsilleen?

Mulla on iäkkäät vanhemmat, jotka ovat aikanaan käyneet kansakoulun. Heiltä olen oppinut käytöstapoja, ahkeruutta, moraalia, kunnioitusta toisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan (isä etenkin todella eläinrakas) ja äitini varsinkin opettanut kaikkia hyödyllisiä taitoja itsenäistymisen suhteen, muun muassa ruuanlaittoa, siivousta, pientä nikkarointia jne. Muita taitoja (tietotekniikka ym.) olen sitten oppinut koulussa ja työelämässä. Oon pärjännyt elämässä aika hyvin, samoin kuin 3 sisarustani.

Täältäkin ääni muiden huomioon ottamiselle ja käytöstavoille sekä koulunkäynnin tukemiselle.

Minulla on ystävänä nuori aikuinen, joka imee minulta oppia kuin pesusieni. Haluaa jatkuvasti kuunnella pitkiä aikoja pohdintojani siitä miten maailma toimii. Hänen vanhempansa eivät jostain syystä ole opettaneet vuorovaikutustaitoja, käytösnormeja, monia työelämätaitoja, ihmissuhdetaitoja, jne.

Hän itse sanoo, että elämä tuntuu tosi vaikealta. Hänen vanhemmilleen oli ilmeisesti periaate, että mitään ei anneta valmiina, vaan itse pitää oppia. Aikamoinen karhunpalvelus lapselle, kun joutuu ponnistamaan kaivosta, kun samaan aikaan ikätoverit kävelevät maan pinnalla.

Lukea yhdessä kirjoja lapsen iän ja kiinnostuksen mukaan, ohjata lasta harrastuksiin, joissa hän voi kehittyä. Keskustella yhdessä maailman tapahtumista, katsoa uutisia yhdessä (vanhemman lapsen kanssa). Tutustua yhdessä ympäristön nöhtävyyksiin ja museoihin ja matkustaessa jutella matkakohteen erilaisuudesta Suomeen verrattuna. Opettaa kädentaitoja, joissa itse on hyvä. Opettaa käytännön asioita, kotitöitä. Keskustella rahasta, mistä sitä tulee ja mihin menee. Opettaa mikä on oiken ja mikä väärin ja miksi ja että on asioita, jotka jokainen joutuu itse valitsemaan javalintojen seurauksista on kannettava vastuu.