Jääkö lapsi ulkopuolelle?

Oon miettinyt vähän samanlaisia juttuja. Olin itse lapsena ja nuorena vähän sellainen ulkopuolinen. Oli muutama kaveri, mutta en kuulunut mihinkään sisäpiiriin ja jäin välillä yksin, kun niillä parilla kaverillani oli menoja muitten kavereitten kanssa. Nyt alkaa omalla lapsella olla kaverisuhteet tärkeitä, ja haluaisin tukea häntä niin, ettei joutuisi ulkopuoliseksi. Välillä vaan tuntuu, etten osaa nytkään, näin vanhempana, olla tarpeeksi sosiaalinen.

Kuulostaa oikeastaan siltä, että lapsella on asiat tasapainossa. On kavereita, harratuksia, jne, mutta myös omaa aikaa. Taito olla yksin ei ole huono taito olleenkaan. On hyvä, että välillä on myös sitä joutoaikaa, eikä olla koko ajan menossa johonkin.

Lapsella paljon harrastuksia, ja kaveireita ja vielä pitäisi olla enemmän menossa? Entä lepo, joutoaika, jne? 

Mitä mieltä lapsi on?

Ei jää.

Lapsi itse kertoo, että kaverit kyläilevät toistensa luona paljon useammin, ja välillä se tuntuu harmittavan. Tekemistä on kuitenkin nykyisellään riittävästi. Jos haluaisi kyläillä enemmän, olisi esimerkiksi harrastuksia vähennettävä. Mietin vain, pitäisikö tosiaan kyläilyyn panostaa enemmän. Ap.

Montako harrastusta lapsella on ja tykkääkö hän oikeasti niistä kaikista? Mitä mieltä lapsi olisi, jos joku niistä jäisi pois ja sitten jäisi enemmän aikaa kyläillä?

Onko ongelma siis lähinnä se, että lapsi haluaisi kyläillä enemmän, mutta ei ole enempää aikaa ja se harmittaa? Vaiko ei saa kutsuja?

Jos lapsi olisi tyytyväinen nykyiseen, ei kuulostaisi pahalta vaan ihan sopivalta.