Katkeruus rikkaita kohtaan

Älkää ruokkiko trollia!!

Tämä ei oo kyllä mikää trolli, vaan oikeasti olen katkera. Vituttaa ja ärsyttää.

Katkeruudella kiusaa vaan itseensä. Aina on joku rikkaampi, rakkaampi ja kauniimpi.

Mä olen katkera köyhiä perheellisiä kohtaan. Haluatte mun rahat, mutta ette voi ottaa mua osaksi perhettä

No mitä se katkeruus sinua auttaa? Mieti mieluummin mikä omassa elämässäsi on hyvin. Itse olen saanut paljon rahaa perintöinä, lahjoina etc ja omat kaverit ovat siitä katkeria. En ole siis asiasta erikseen tiedottanut mutta näkevät kyllä elämäntyylistäni sen.

Hepä eivät tiedäkään, että kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta ja itken melkein päivittäin ja minun on vaikea päästä sängystä ylös. Antaisin kaikki rahani ja asuntoni pois jos saisin elämäniloni takaisin. Te jotka olette "katkeria" niin älkää turhaan olko. Ei se raha tuo onnea.

Minäkin kysyn, että mitä se katkeruus sinua hyödyttää?

Jotkut ovat ponnistelleet perintönsä eteen paljonkin. Toiset taas ovat säästäneet hyvästä palkastaan aina osan ajatellen tulevaisuuttaan pitkäjänteisesti. Heillä voi olla huolehdittavanaan läheisiä, jotka ovat mahdollistaneet esim urakehityksen. On reilua jakaa heillekin. Joillakin on vastuu työpaikoista ja suvun historian säilyttämisestä. Joillakin on ollut tavoiteena saavuttaa taloudellinen rippumattomuus, eivät kaipaa yhteiskunnalta tukia, eivätkä neuvoja, kuinka elämä tulisi elää, vaan saavat toteuttaa itseään, kun talous on turvattu. Työn eteen tehtävät valinnat eivät enää tunnu niin orjuuttavilta, kun voi valita. He eivät tahdo tuhlata omaisuuttaan pois, vaan voivat elää hyvin askeettisestikin vähään tyytyen. He vain tahtovat säilyttää omaisuutensa tuottavina, jotta voivat sen turvin päättää itse, miten ja mihin käyttävät jokaisen tuntinsa, minuuttinsa… Vapaus saa aivot toimimaan uudella tavalla.

Opin jo lapsena, että nallekarkit eivät jakaudu tasan. Katkeruuden tunteelle voi - ja kannattaa tehdä jotain. Se on täysin hyödytön mutta tuhoaa kantajaansa. Miksi et keskity tekemään omasta elämästäsi niin hyvää ja täyttä kuin sinulla olevilla eväillä voit? Minä esim. löysin kirjaston heti, kun opin lukemaan ja sehän avasti taivaan! Kaikki ihanat kirjat ilmaiseksi ulottuvillani. 

Sähän olet hyvässä tilanteessa mitä palstan idiootteihin tulee. Yleensä täällä ollaan kateellisia työttömille ja niitä on paljon enemmän.

En sinänsä ole katkera, mutta kateellinen yhdelle lapsuudenkaverilleni. Lyhyesti kuvaillan heppu on "suulas hölmö joka tulee kaikkien kanssa toimeen" ja myöntää itsekin että ei ole niitä terävimpiä kyniä penaalissa. Televisiohahmoista eräs miespuolinen kiinteistövälittäjä voisi olla hyvä verrokki kuvailemaan ko heppua.

Silti tehnyt huiman uran tradenomipapereilla (ja nekin juuri ja juuri läpi markkinoinnista) myyntitykkinä, useamman vuoden ajan 500 kE liksat. Itse olen melkein millä mittarilla tahansa mitattu osaavampi ja pätevämpi, mutta vaivoin 100kE liksoille päässyt inssi/dippainssin papereilla. Ainoa mitä en osaa yhtä hyvin on adaptoitua käytökseltäni/jutuiltani vastapuolen mukaan.

Toisaalta huvittaa että noinkin hölmö kaveri on pelkällä erittäin taitavalla bullshitillä pärjännyt noin hyvin ja nokittaa mennen tullen kooteeämmiä/ekonomeja. Hepun pitäisi mennä kyltereille opettamaan mitä on myyntityö kansainvälissä isojen firmojen välisessä bisneksessä.

Ei kai ketään sellaista voi luonnehtia rikkaaksi, joka saa vanhemmiltansa rahaa? Sellaisella henkilöllä on rikkaat vanhemmat.

Mutta siis ymmärrän pointtisi kyllä ja ymmärrän tavallaan katkeruutesikin. Kyllähän se harmittaa, että jollekin tipahtaa ikäänkuin taivaasta se kaikki yltäkylläisyys.

Moni kuitenkin tekee myös itse paljon asian etee töitä. Esim. työskentelee perheyrityksessä tms. Harva perintönä paljon varallisuutta saanut vain makoilee ja kaivaa nenää. Toki näitäkin varmaan on...

Totuuden puhujalle ei ole tilaa majatalossa, siinä ainut syy miksi ei kannattais kertoa.   Kyllä muutkin on, mutta keksivät muita nimiä tuolle pahalle ololle.

Oman mielenterveyden kannalta kannattaisi miettiä, onko asia semmoinen jolle voi itse jotakin, jos ei niin ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Raha on loppujen lopuksi aika mitätön asia elämässä. Monet hyvin varakkaat ihmiset ovat oikeasti aika onnettomia.

Elämään kulkua ei kukaan tiedä ennen kuin kaikki päivät on nähty. Saatat itse olla joku päivä huippurikas, mutta onneton.

Vanha totuus: Rahalla voi ostaa sängyn, muttei unta. Rahalla voi ostaa puolison, muttei rakkautta. Rahalla voit ostaa hoitoja muttet terveyttä. Rahalla hankkii kavereita, muttei ystävää. Rahalla hankkii tavaraa ja palveluita, muttei mielenrauhaa ja onnellisuutta. Iso omaisuus hupenee ja aiheuttaa ahdistusta ylläpidosta. Kateutta, vertailua.

Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on. Kaikkea ei osaa arvostaa, ennen kuin on sen menettänyt.

Itsellä on lähipiirissä useitakin perheitä, joissa on perittyä varallisuutta. Itse en ajattele niin, että he eivät olisi noita rahoja ansainneet, koska heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat nähneet valtavasti vaivaa niiden rahojen eteen, kituuttaneet ja säästäneet sitä omaisuuttaan, jonka voivat sitten jättää lapsilleen.

He ovat halunneet antaa omille lapsilleen paremmat lähtökohdat, kuin mitä itse ovat saaneet. Itse arvostan ihan valtavasti sellaista ajattelutapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ketään sellaista voi luonnehtia rikkaaksi, joka saa vanhemmiltansa rahaa? Sellaisella henkilöllä on rikkaat vanhemmat.

Mutta siis ymmärrän pointtisi kyllä ja ymmärrän tavallaan katkeruutesikin. Kyllähän se harmittaa, että jollekin tipahtaa ikäänkuin taivaasta se kaikki yltäkylläisyys.

Moni kuitenkin tekee myös itse paljon asian etee töitä. Esim. työskentelee perheyrityksessä tms. Harva perintönä paljon varallisuutta saanut vain makoilee ja kaivaa nenää. Toki näitäkin varmaan on...

rikas on se, jolla on paljon rahaa. Ei sillä ole merkitystä rikkauden mittaamisen kannalta mistä se raha on tullut. Lottovoittajakin on rikas.