Haluan miehestäni eron, mutta en myös halua nähdä häntä koskaan kenenkään muunkaan kanssa. Olen hirveä, tiedän sen

mutta tätä asiaa en pysty, enkä kehtaa koskaan ääneen sanoa kenellekään ystävälleni, siksi "sanon" sen täällä, jotta saan tuon asian ulos.
Olemme siis vielä yhdessä mieheni kanssa. Naimisissa useita vuosia, lapsiakin löytyy.
Viimeiset vuodet on ollut vaikeita. On ollut henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa, eräänlaista pettämistäkin (ei kuulemma panemista..) miehen puolelta ja kaikkea muuta täysin paskaa. Olen totaalisesti loppu ja erään tapahtuman jälkeen pari viikkoa sitten sanoin miehelleni että nyt tämä saa riittää, nyt tuli minulle se viimeinen naula arkkuun ja kirjoitin eropaperin. Nyt olen etsinyt jo asuntoa ja kertonut mm. vanhemmillemme että tulemme eroamaan.
Tämä erovaihe, vielä saman katon alla on näköjään pahempaa kuin luulin. Tulee välillä niitä ihania muistoja mieleen, koska niitäkin pitkältä taipaleeltamme löytyy monia. Ja mies on aina ulkoisesti ja fyysisesti vedonnut muhun aivan kympillä.
Edelleen haluan erota, mutta mua oikein sydämestä sattuu kun mietinkin että tämän myötä joskus tulee se päivä, että näen mieheni jonkun uuden kanssa ja se tuntuu aivan järkyttävän pahalta. Ikinä tätä en olisi uskonut ja mä todella toivon että tämä tunne menisi ohi. Onko koskaan kenelläkään muulla käynyt samanlaisia tuntemuksia mielessä?