Lue keskustelun säännöt.
Onko yliopistotutkinto itseisarvo?
21.11.2016 |
Onko yliopistotutkinto tavoittelemisen arvoinen asia? Viis sisällöstä kunhan laitoksen seinällä lukee yliopisto.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuntuu juuri sitä olevan.
No tällä palstalla ainakin. Täällä ei lasketa ihmiseksi ollenkaan, jos ei ole yliopistokoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joo monelle. Käy sääliksi niitä ihmisiä. Hampaat irvessä tuhlaavat elämänsä johonkin asiaan, josta eivät edes pidä.
Onhan se aika iso suoritus jos maisterin papereista puhutaan. Kyllä sen läpi saaminen on juttu josta voi olla ylpeä riippumatta siitä onko tyytyäväinen graduunsa ja arvosanoihin yleensä.
Kyllä se mulle ainakin toi paremman olon. Jos en voi saada tyttöystävää, niin ainakin voin edes olla akateemisesti koulutettu
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika iso suoritus jos maisterin papereista puhutaan. Kyllä sen läpi saaminen on juttu josta voi olla ylpeä riippumatta siitä onko tyytyäväinen graduunsa ja arvosanoihin yleensä.
Okei, Ap täällä. Kyllä mä oon samaa mieltä että ei se mikään turha juttu oo, jos on päätynyt esim. maisteriksi tai muuksi tohtoriksimitänäitänyton.
Mutta yhtä menestyvä voi olla ilman maisterin papereita. Vähän toista reittiä ehkä, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On joo monelle. Käy sääliksi niitä ihmisiä. Hampaat irvessä tuhlaavat elämänsä johonkin asiaan, josta eivät edes pidä.
Onneksi jokainen saa valita mihin aikansa laittaa. Sinä olet varmasti laittanut johonkin sinulle mielekkäämpään kuin opiskeluun. Minulle tutkinnot eivät ole itseisarvo, mutta opiskellessani olen oppinut paljon, hankkimaan tietoa, työstämään sitä ja tuottamaan sen perusteella johtopäätöksiä asioista - ja nuo tutkinnot ovat antaneet muodollisen pätevyyden moniin mielekkäisiin työpaikkoihin.
Ei ole itseisarvo...
Tuplamaisteri olen, mutta jos mieleiseni ala olisi löytynyt jostain muusta oppilaitoksesta, en olisi käynyt yliopistoa.
Arvostan ihmisiä jotka tekevät työnsä hyvin ja antaumuksella, oli kyseessä sitten sähkömies, kaupan kassa, tutkija tai vaikka kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt itseisarvoisen tärkeää ole. - Kyllä jotain voisi, ehkä tehdäkin sille, että maisterieta ja muita yliopisto paikkoja on niin paljon ja jokaiseen vaivaan ja pulmaan kaivetaan vastauskena koulutus; ikään kuin se poistaisi kaikki viat ja puutteet; toki koulutus ja opiskelu se paljon auttaakin ja tukea. - Ihan yhtälailla kuin vaikka yliopistoilla suoritettava tutkimus toiminta.
Mutta pelkästään toisaalta paljon annetaan myös katteettomia lupauksia ja odotuksia, kun esimerkiksi vuosia yliiopistolla opiskellut ei saa tai kovista yrityksistään huolimatta löydäkään paikkaa, jossa vois edes puolet käyttää siitä mahdollisesta osaamispotenttiaalista, minkä hän on saavuttanut usein useamman vuoden opiskelulla.
On turhauttavaa kuulla, että hei se on ammatinvalinta kysymys. Kun ei kaikisita nyt vain mitenkkään voi tulla kallispalkkaisia huippu -huippu ammattilaisia. Mutta vaikka elämme yhä monimutaksiemmassa ja kirjavassa maailmassa, niin edelleen on ammatteja ja puuhia joissa enemmän todennäköisesti turhautuu, jos niitä päätyy tekemään - jos edes pääsee kun paikan saanti voi estyä ylipätevyyden vuoksi.
Jottain tartti tehdä, mutta mitä onkin jo toisen viestin aihe.
Koulutus ja ahkeruus ovat minulle itseisarvoja. Koulutus ei mene hukkaan, vaikka työhön periaatteessa riittäisi vähempi. Parhaansa yrittäminen on kunniaksi, vaikka se ei johtaisi rikkauksiin. Sen sijaan toisten saavutusten mollaaminen oman lahjakkuuden, paremman onnen tai kateuden ja laiskuuden perusteella tekee ihmisestä moukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika iso suoritus jos maisterin papereista puhutaan. Kyllä sen läpi saaminen on juttu josta voi olla ylpeä riippumatta siitä onko tyytyäväinen graduunsa ja arvosanoihin yleensä.
Minulle diplomi-insinöörin paperit inssipaperien päälle oli pelkästään "show offia" eli kun muutama henkilö ilmoitti etten pysty siihen, niin päätin saman tien näyttää "anytime". Viisi vuotta myöhemmin oikeiden inssitöiden ohessa dipan paperit hankittu, tasan kolmosen keskiarvolla (1-5 numerot).
Mitään työelämässä tarvittavaa osaamista en enää korkeakoulusta saanut, sellaista jota en olisi jo tekussa oppinut tai töissä ollessani tuon viiden vuoden aikana. Ja akateemista tutkijaa minusta ei tule koskaan, joten tavallaan hukkaan meni sekin dippainssin koulutus, duuneihin olisi ihan hyvin riittänyt tekuAMK-inssin paperit.
Mutta onhan se hienoa olla av-raadin ylistämä miehistä parhain eli Akateeminen Mies. Joka tosin on työtön juuri nyt, mutta tuskin kauaa enää...
Vierailija kirjoitti:
On joo monelle. Käy sääliksi niitä ihmisiä. Hampaat irvessä tuhlaavat elämänsä johonkin asiaan, josta eivät edes pidä.
Tuskin siihen yliopistokoulutukseen koko elämää sentään menee. Yliopisto-opiskelu on rankkaa ja varmasti jokaista yliopisto-opiskelijaa ottaa se välillä päähän. Silti kouluttaudun vapaaehtoisesti, jotta minun ei tarvitsisi tuhlata loppuelämääni sellaisissa työnkuvissa, joissa en viihdy. Mahdollisuudet parempaan ainakin kasvavat.
Kyllä se tuntuu juuri sitä olevan.