Nainen, vieläkö elät pää pilvessä ja haaveilet aviosta?
Samaan aikaan kun miehet haaveilevat roboteista jotka korvaavat sinut ja muut naiset. Olisiko aika itsenäistyä, hankkia oma identiteetti ja lopettaa sukupuolen palvominen jolle olet vain nukke? Mies tahtoo nuken. Mies tahtoo palvelua. Mies tahtoo hyötyä.
Kuinkakohan monta tuhatta vuotta tarvitaan että naiset ymmärtävät ettei miehistä ole perheisiin? Seksirobotit tulevat toivon mukaan erottamaan miehet ja naiset romanttisesti. Sitten ei naisen fantasioilla enää olekaan tilaa, kuten ei ole koskaan ollutkaan.
Kommentit (18)
Haaveilen, ja haaveilen joskus vielä lapsistakin tuon miekkosen kanssa. Me ollaan kuitenkin vielä nuoria, ei ole kiirettä.
Haaveilen noista asioista siksi, etten koskaan aiemmin ole kokenut tällaista rakkautta. Olen romantikko, enkä ole vielä kyynistynyt ap:n tavoin.
N23
En ole ikinä haaveillutkaan. Mutta se johtuu minusta eikä miehistä. Tunnen monia miehiä, jotka eivät ole kuvailemiasi tunnevammaisia seksiaddikteja. Ja exästänikin erosin koska hän HALUSI lapsia ja minä en.
En haaveile, koska olen naimisissa. Avioliittoa takana kuusi vuotta, yhteisiä vuosia 10.
En haaveile, koska olen naimisissa. Avioliittoa takana kuusi vuotta, yhteisiä vuosia 10. Kaksi lasta.
Seksinukkeja ja tekopilluja on ollut saatavilla jo kymmeniä vuosia. Silti useimmat miehet haluavat mieluummin elävän naisen.
Kyllä. Elän pää pilvissä onnellisessa avioliitossani.
Miksi ap puhut itsestäsi kuin olisit kaikki miehet? Onko se joku outo mahtipontisuusfantasia?
En haaveile koska olen jo onnellisesti naimisissa. Tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä mutta on oikeasti olemassa avioliittoja joissa molemmat haluavat seksiä ja suhde on tasavertainen. 😊
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Elän pää pilvissä onnellisessa avioliitossani.
Miksi ap puhut itsestäsi kuin olisit kaikki miehet? Onko se joku outo mahtipontisuusfantasia?
Ei kai ap ole mies?
Mulla on itsetunto ja olen naimisissa. En missään vaiheessa ole ollutkaan kenenkään palvelija tai kotiorja. En kaipaa palvontaa kumminkaan päin, tää ihan tavallinen arkirakkaus ja kunnioitus riittää. Juha Tapion sanoin, "Kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää, katsoo kevääseen, seisoo erillään, ja jossain alla maan, ne yhteensitoneet on juuriaan"
Outo oletus, että jos on nainen niin automaattisesti unelmoisi avioliitosta. :D En tunne yhtäkään naista, jolle avioliitto olisi ollut unelma. Joillekin se on luonnollinen jatkumo pitkässä suhteessa, mutta suurin osa pariutuneista kavereistani kyllä elää avoliitossa eikä edes harkitse naimisiin menoa vaikka suhde on pitkä ja vakaa.
Seksirobotit taas eivät liity avioliittoon millään tavalla. Sellainen miesrobotti vois olla makee. Luultavasti ainakin parempi kuin elävä mies. ;)
En mä aviosta ole koskaan haaveillut. Nyt on kuitenkin sattunut oikea mies kohdalle ja ollaan menossa ensi vuonna naimisiin. Ei voi valittaakaan, kun tuntuu niin mukavalta.
Eihän tuosta pidä haaveilla, sehän on ainoa realismi jota on. Jos nainen on järkevä ja fiksu, eikä suostu huonoon kohteluun. Ja ottaa miehen, joka kohtelee hyvin. En laske sellaisia liittoja avioliitoiksi, joissa mies kohtelee naista huonosti. En voisi ikinä joutua sellaiseen, koska olen allerginen huonolle kohtelulle, enkä sääli ketään paskapäätä.
Enemmän mä tunnen lähipiiristä naisia, jotka eivät sovellu perhe-elämään. Saan varmaan tehdä läheisistä naisistani sellaisen yleistyksen, että naissukupuoli ei sovi perhe-elämään, vaan haluaa vain painaa alas miehiään ja lapsiaan?
21 vuotta avioliittoa takana. Toivottavasti vielä vähintään saman verran edessä. Elämä on vähemmän raskasta kun sen voi jakaa rakkaan ihmisen kanssa. On myös kiva kun seksiin löytyy viereltä ihana kumppani mutta ei se ole tärkein asia avioliitossa tai muussakaan ihmissuhteessa.
Ei, en haaveile. Ennen haaveilin siitä että saisin miehekseni ihmisen josta oikeasti pidän. Ajattelin että odotukseni eivät ole pilvissä joten miksi en onnistuisi. Sitten tajusin että olen introvertti joka haluaa löytää toisen introvertin ja että lisäksi haluan lapsia - he eivät kuormita minua samalla tavalla. Ymmärsin että haluamani kaltaiset miehet eivät tahdo lapsia. Eivätkä sen puoleen välttämättä minuakaan koska miehet usein arvostavat naisessa sosiaalisuutta vaikka eivät itse olisi sosiaalisia, ja muita sosiaalisen aseman ja hyväksyttävyyden tunnusmerkkejä. Alkoi jo vähän valjeta että tulen jäämään yksin hyvin suurella todennäköisyydellä.
Kun vielä tajusin sen itsestäänselvän tosiasian että he eivät mene ulos enkä minä mene ulos, asia varmistui. Tajusin vähitellen olevani deittipalstojen tai todella hyvän tuurin varassa, ja koska deittipalstat ovat hyvin epämiellyttäviä ja epämääräisiä paikkoja jotka tekivät minut hulluksi, luovutin ja nyt vain suren asiaa sellaisena kuin se on. Mitään korviketta en halua koska tuntisin olon hullusta ekstroverttimiehestä liian erilliseksi... He ovat pelottavia. Tämä suru on osaltani tavallaan jo käsitelty eivätkä robotit, real dollit tai muutkaan sooloiluvälineet ole minulta pois. Eli antaa palaa. Toivon että edes joku yksinäinen tulee onnelliseksi.
Romanttisesti haaveilen lähinnä sinkku ajoista. Avioliitto on enemmän aika arkista rakkautta.