Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ole onnellinen?
20.11.2016 |
Elämässäni on periaatteessa kaikki hyvin, "ulkoiset puitteet" on kunnossa. Olen 25v, perusterve, ammattikorkeakoulun käynyt ja olen koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Työ on mielenkiintoista ja haastavaakin. Mentiin mieheni kanssa 2v sitten naimisiin ja suhteeseen olen tyytyväinen. Ostettiin 1,5v sitten asunto sen jälkeen kun oltiin käyty katsomassa n. 25 eri asuntoa eli tämä todella täytti toiveet kodin suhteen, toki siinä rajoissa mitä budjetillamme pystyi saamaan. Minulla on myös useita hyviä ja luotettavia ystäviä, joita nään säännöllisesti. Käydään syömässä tai vietetään muilla tavoin iltaa.
Kuitenkin jostain syystä on jo pidemmän aikaa tuntunut, että jotain puuttuu elämästäni mutta en tiedä mitä. Mieskin sanoi eilen, etten ole yhtä "rento ja iloinen" kuin ennen. Ei ole siis kyse siitä etteikö hän olisi tyytyväinen suhteeseen, vaan ehkä enemmänkin huolissaan tai ihmeissään. En saa enää samanlaista nautintoa pitämistäni asioista kuin ennen. Hankala myös välillä saada aikaiseksi asioita. Tuntuu etten ole tyytyväinen, mutta en tiedä miksi en. Onko ketään kuka osaisi samastua tilanteeseeni?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuus ja pettymys elämään. Sitä tajuaa jossain vaiheessa, että tätä se elämä nyt on ja tulee aina olemaan. Tietysti voi aina aloittaa jonkun uuden harrastuksen tai pyrkiä uralla eteenpäin, mutta lopultakin päivät kulkee hyvin samanlaisina ja yksitoikkoisina eteenpäin.
Jossain vaiheessa pitää vain hyväksyä elämä tällaisena kuin se on, harmaana ja tylsänä. Täytyy myös ymmärtää, että elämä on vähän samanlaista kuin tunteet puolisoa kohtaan pitkässä parisuhteessa eli joskus sitä vihaa, joskus rakastaa, mutta suurimmaksi osaksi ei oikein tunnu miltään.