Oletko koskaan seurustellut persoonallisuushäiriöisen kanssa?

Olen, psykopaatti-narsistin, ei enää ikinä! Päättyi oikeudenkäyntiin.

No kyllä, valitettavasti!

Oli hänellä diagnoosi riippuvainen ja vaativa persoonallisuushäiriö. Äärimmäisen rasittava, kontrolloimaan pyrkivä riippakivi hän oli. Huonostihan siinä kävi. Eroon en ole ihan täysin päässyt vieläkään.

Minua hän syytti narsistiksi, kun en halunnut olla hänen kanssaan.

Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Olen, psykopaatti-narsistin, ei enää ikinä! Päättyi oikeudenkäyntiin.

Oliko ihan diagnosoitu?

Loppuiko kaikki oikeudenkäyntiin?

Joku häiriöhän tolla on, kun mieliala aaltoilee jatkuvasti. Juo liikaa ja koko perhe on kärsinyt tästä. Aina vaan olen yrittänyt jaksaa ja tukeutua niihin hyviin asioihin joita myös on. Mutta on tää raskasta ollut, yli neljännesvuosisata. Ei oo ollu voimia edes erota. Moittikaa vaan.

Seurustelin aikoinaan psykopaatin kanssa. Se oli ahdistavaa. Onneksi hän löysi kauniimman ja hoikemman ja jätti minut. En ole kuullut hänestä hieman yli kahteenkymmeneen vuoteen. Diagnoosia hänellä ei silloin ollut. Sai sen mielentilatutkimuksessa. Minä luin sen sitten alibista ja kaikki loksahti paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, psykopaatti-narsistin, ei enää ikinä! Päättyi oikeudenkäyntiin.

Oliko ihan diagnosoitu?

Loppuiko kaikki oikeudenkäyntiin?

Oli hänelle toista noista diagnooseista kaavailtu (ihan selkeä tapaus), muttei ollut kuitenkaan sitten halukas käymään hoidossa/keskustelemassa, joten diagnosointi jäi kesken. Ei loppunut täysin, hänestä ei pääse hyvin eroon.

Luulen olevani olleeni vainoharhaisen kanssa naimisissa. Hän aina epäili kaikkien motiiveja. Meillä kun on jokin erimielisyys, siis vain ajattelemme asioista eri tavoilla, niin eksä haukkuu minut moraalittomaksi, vailla omaa tuntoa ja petoksen tiellä olevaksi. Lisäksi eksä on hyvin kontrolloiva.

Mistä lie kyse.

Kyllä, epävakaan. Nyt olen sitä mieltä, että kaikki tällaiset voitaisiin viedä vaikka joillekin leireille "kuntoutumaan".

Kyllä, narsistin.

Minä kun ajattelin että tunnistan kyllä narsistin, mutta toisin kävi. Monet itkut tuli itkettyä ja vaikka ero oli hetkellisesti raskas, heti sen jälkeen olo oli 10kg kevyempi. Nyt pidän sitä hyvänä opetuksena tulevaa varten.

Kanssasisaret: Jos suhde tuntuu alussa liian hyvältä ollakseen totta ja mies tunnustaa "rakkautensa" hyvin nopeasti, hälytyskellot soimaan!

Kyllä, miehellä oli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö - todennäköisesti oli/on myös psykopaatti. Myös minä pääsin lukemaan tästä lehdestä pari vuotta suhteen päättymisen jälkeen.

Enpä itse ole sen kummoisempi, minulla on riippuvainen persoonallisuus epävakain ja epäluuloisin piirtein.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, narsistin.

Minä kun ajattelin että tunnistan kyllä narsistin, mutta toisin kävi. Monet itkut tuli itkettyä ja vaikka ero oli hetkellisesti raskas, heti sen jälkeen olo oli 10kg kevyempi. Nyt pidän sitä hyvänä opetuksena tulevaa varten.

Kanssasisaret: Jos suhde tuntuu alussa liian hyvältä ollakseen totta ja mies tunnustaa "rakkautensa" hyvin nopeasti, hälytyskellot soimaan!

Aviomieheni on narsisti ja jonkinsortin lieväasteinen psykopaattikin ja hän ei oma-aloitteisesti ole koskaan tunnustanut rakkauttaan. Tuo on osittain kulttuurikysymyskin. Itse en todellakaan ole narsisti, mutta tunnustan avoimesti tunteeni varhain suhteessa (melkein jo siinä väaiheessa, kun olen ihastunut).

Olen, kyseessä oli nainen, jolla oli/on monenlaista mielenterveysongelmaa.

Oli vakavaa masennusta, joka oli välillä psykoottista. Maanis-depressiivisyyttä (kaksisuuntainen mielialahäiriö). Skitsoaffektiivinen häiriö.  Itsetuhoisuutta. Narkomaniaa. Noita nyt ainakin.

Käytös oli holtitonta (ei niitä luotettavimpia kumppaneita, eihän tuollaiset välitä ovatko parisuhteessa vai ei) ja välillä pelottavaa, mutta välillä hän oli hyvinkin ihana. Hänellä oli lääkitystä noihin oireisiin, mutta hän myös "lääkitsi" itseään kaikilla huumeilla mitä käsiinsä sai (lähinnä amfetamiini ja Subutex). Kätensä hän oli piikittänyt surkeaan kuntoon, niissä meni arpijonoja suonten kohdilla.

Itsemurhalla uhkailut olivat yleisiä ja hän myös yrittikin sitä useita kertoja (kerran jopa ehti ripustaa itsensä katosta roikkumaan, mutta onneksi se koukku lähti irti).

Asuimme yhdessä lähes puolitoista vuotta ja kun lopulta erosimme, se oli valtava helpotus. Tuon eron jälkeen ei ole parisuhteet kiinnostaneet, koska tuo edellinen oli niin outoa ja ahdistavaa touhua. M34

Ei yllätä että naiset ovat seurustelleet aina narsistien ja psykopaattien ja epävakaiden kanssa sen sijaan, että seurustelivat esimerkiksi eristäytyvän tai välttelevän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, narsistin.

Minä kun ajattelin että tunnistan kyllä narsistin, mutta toisin kävi. Monet itkut tuli itkettyä ja vaikka ero oli hetkellisesti raskas, heti sen jälkeen olo oli 10kg kevyempi. Nyt pidän sitä hyvänä opetuksena tulevaa varten.

Kanssasisaret: Jos suhde tuntuu alussa liian hyvältä ollakseen totta ja mies tunnustaa "rakkautensa" hyvin nopeasti, hälytyskellot soimaan!

Aviomieheni on narsisti ja jonkinsortin lieväasteinen psykopaattikin ja hän ei oma-aloitteisesti ole koskaan tunnustanut rakkauttaan. Tuo on osittain kulttuurikysymyskin. Itse en todellakaan ole narsisti, mutta tunnustan avoimesti tunteeni varhain suhteessa (melkein jo siinä väaiheessa, kun olen ihastunut).

Rakkaus on eri asia kuin ihastuminen. Jos vannoo ikuista rakkautta jo viikon, kahden tuntemisen jälkeen, niin jotain on pielessä. Se on narsistien käyttämä "love showering" jolla uhri saadaan ansaan.

Jokainen narsisti on tietenkin erilainen, mutta maailmalla tämä on selvästi näkyvä ilmiö. Suomalaisessa kulttuurissa ei olla niin romanttisia, joten se ei täällä ehkä näy niin paljon. Oma narsistini ei ollut suomalainen.

Olen itse epävakaa ja ex-puolisoni oli todennäköisesti narsisti. Suhteen päätyttyä alkoi ajojahti, alkaen huoltajuuskiistasta jonka hän hävisi oikeudessa, hän pahoinpiteli minut kostoksi ja tämän jälkeen myös hylkäsi lapsensa täysin. En ole, luojan kiitos, kuullut hänestä 15 vuoteen kuin huhuja.

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että naiset ovat seurustelleet aina narsistien ja psykopaattien ja epävakaiden kanssa sen sijaan, että seurustelivat esimerkiksi eristäytyvän tai välttelevän kanssa.

Eipä näitä "eristäytyviä tai vältteleviä" tapaa yhtään missään. Ei ketään tulla kotiovelta hakemaan, ei naisia eikä miehiä.

Mun eksää epäilin skitsoidiksi. Jotain häikkää pakosti ainakin oli tohon suuntaan

Netistä omani löysin

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että naiset ovat seurustelleet aina narsistien ja psykopaattien ja epävakaiden kanssa sen sijaan, että seurustelivat esimerkiksi eristäytyvän tai välttelevän kanssa.

Paitsi että noiden kanssa on hankala seurustella, kun ne eivät halua seurustella.

Minusta on tullut eristäytyvä ja välttelevä (ei kyl oo mitään diagnoosia), muutaman vuoden riippuvaisen ja vaativan kanssa seurustelun aikana.