Miksi ihmetellään, jos nuoret ihmiset eivät ole Facebookissa?

Olen ollut Facessa nyt pari vuotta enkä ole julkaissut muuta kuin profiili -ja taustakuvani. Eipä olisi mitään julkaisemisen arvoistakaan kun ystäviä ei ole. Seuraan siellä uutisia ja paria poliitikkoa sekä kommentoin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon lisäksi, että FB:ssa olemattomuutta ihmetellään, niin lisäksi ihmetellään sitä, jos on vain profiili, muttei ole siellä aktiivinen. Joskus pari koulukaveria poisti minut kavereistaan oletettavasti siksi etten ollut julkaissut mitään puoleen vuoteen.

Niinpä, mullekin eräs sanoi "Eihän sulla ole täällä edes mitään eli sä käytätkin tätä vaan stalkkaamiseen". 

Itse liityin 2009 facebookiin kun aloin tuntea itseni oudoksi, kun kaikki muut oli siellä ja mä en. Olihan se kivaa ekat puol vuotta, mutta sitten into lopahti ja profiilikuvani onkin päivitetty viimeks liittymisvuoden jouluna.

Mun elämässä ei koskaan tapahdu mitään, josta tekis mieli kirjottaa someen. Tai no kyllä muut päivittää asioista, joita mäkin teen, mutta mä mieluummin kerron kasvotusten että pääsin opiskelemaan tai että kuinka kivaa ulkomailla oli. Ehkä johonkin yksityiseen ryhmään voisin kirjottaa jotain jännää mitä tapahtu päivän aikana, mutta eipä oo sellastakaa tapahtunu vaikka muutamassa ryhmässä oonkin.

Oon facebookissa ihan vaan sen takia, että kaikki meidän koulun ryhmätiedotukset tulee sitä kautta, ja aika moni inside juttu jäis tietämättä, jos en ois meidän ryhmässä. No joo, pelkään edelleen leimautumista oudoksi, jos mua ei lötyis sieltä. Onhan mulla kavereita, jotka ei oo fbssä ja en pidä niitä outoina ollenkaan, mutt ne onkin kaikki sosiaalisia, ja mä tällänen hiljanen hissukka, nii fb profiilin puuttuminen vain leimais mut todella friikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa se, että Facebookissa tuppaa kerääntymään kavereiksi helposti ne omat lähimmät ystävät, vanhat koulututut, sukulaiset, omat vanhemmat ja sisarukset, työkaverit... Ja sitten joutuu miettimään, että mitä sinne kehtaa jakaa, että se on sellaista, mitä kehtaisi jokaiselle siellä kaverina olevalle kertoa. Esimerkiksi minusta on ihan eri asia laittaa joku kuva, missä yrittää näyttää hyvältä, niin että katsojina on joku mahdollinen oma ihastus ja läheisiä kavereita. Samanlaisia kuvia taas ei halua näyttää esimerkiksi omille vanhemmilleen, suvulleen tai työkavereille. Lisäksi voi olla ongelmallista jakaa vaikka omia poliittisia näkemyksiä, jos vaikka joku työkaveri sitten suuttuukin siitä. Ja tiedän, että Faceen on ainakin aiemmin voinut tehdä ryhmiä ja jakaa joku ilmoitus vain tietylle ryhmälle. Mutta minusta se tuntuu turhalta. Ja lopulta kuka tahansa voi ottaa kuvakaappauksen postittamastani tekstistä ja jakaa sen kenelle tahansa, kenen silmille se ei ole tarkoitettu. Jotenkin kauhean hankala, että pitää yrittää miellyttää niin montaa eri ryhmää...

Tämä mullakin just se yks iso syy! Sä osasit ilmaista asian täydellisen hyvin! :-)

Samaistun kaikkiin ketjussa esitettyihin syihin!

Ihmeen tosikkomaisesti te jotkut fb:n otatte. Mielestäni fb on vain pientä huvia ja höpsöttelyä, ei mitään muuta sen erikoisempaa. Eikä minulla ole tehnyt yhtään pahaa hylätä turhat kaveripyynnöt ja hyväksyä vain harvat ja valitut. Käyn fb:ssa ehkä kerran pari viikossa, välillä en niinkään usein, sillä näen sähköpostiin tulleesta viestistä jos sinne jotakin fiksua tulee ja menen vasta sitten. Yrittäkää siis hieman relata tämänkin asian kanssa.