Eronnut naapurin etäisä viettää lapsen kanssa todella vähän aikaa

Taitaa olla mun exä. Kovasti muka halusi lasta mutta sitten kun lapsi syntyi, ei kiinnostanutkaan. Kai se perheellisen miehen status olisi ollut uraihmiselle tarpeen.

Ei jaksa / osaa kantaa vastuuta.

Meillä samanlainen tilanne, isä ei tapaa lasta kuin kerran vuodessa maksimissaan. Ja huutelee pitkin poikin, miten minä estän tapaamiset ja vieraannutan lapsen hänestä. Tapaamissopimusta ei ole, koska isä ei ole sellaista halunnut tehdä (perusteluna "en osaa sanoa etukäteen, koska voin tavata"). Tapaamista ehdottaa sitten pari päivää ennen suunnittelemaansa päivää ja suuttuu, jos lapsella onkin jo sovittuna ohjelmaa kyseiseksi päiväksi. Aluksi peruin aina kaikki ja järjestelin aikataulun uusiksi, mutta jossain vaiheessa vaatimukset menivät ihan överiksi: lapsen pitää tulla klo 18, ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin. Mikään muu aika ei käynyt (eikä isällä ollut mitään erityistä syytä tähän, kunhan halusi vain pompottaa).

Ja tietenkään isä ei osallistunut kuljetuksiin, lapsi piti toimittaa hänelle hänen määräämänään päivänä ja kellonaikana.

Ja muille isä esittää rakastavaa isää, joka kaipaa lastaan ja joka kärsii hullun eksänsä toiminnasta (=ihan joka kerta se exän ehdottomana päivä ja kellonaika ei ole sopinut jonkun tärkeän sovitun menon takia ja mikään muu ehdotus ei taas käynyt). Nykyisin lapsi ei oikein edes halua lähteä isälleen, kysyy onko ihan pakko, kun yritän kannustaa. Isän luona istutaan sohvalla, syödään pizzaa laatikosta ja katsotaan tv:ta kunnes isä nukahtaa. Lapsi sitten herättelee isäänsä, kun haluaisi sanoa hyvää yötä. Asia ei minulle kuulu, mutta lasta tuntuu tapaamisten kulku ahdistavan.

Tuo on harmittavan yleistä. Minun exä vie lapset kanssa yleensä mummolaan omilla viikonlopuillaan. Syynä on se, että asunto on niin pieni ettei sinne kunnolla mahdu monta henkeä (lapsia on kaksi). Asunto on pieni siksi, että exän oli jostain syystä ihan pakko muuttaa naisystävänsä luokse jolla siis on tämä pieni asunto. Erottiin viisi vuotta sitten ja tämä on jo kolmas nainen kenen kanssa tekee näin. Sitten alkaa itku ja valitus, että minä yritän pilata heidän elämäänsä työntämällä lapsia heille. No ihan alkuperäisen tapaamissopimuksen mukaan on koko ajan menty, että sellaista työntämistä minun osaltani. Lapsia tässä käy sääliksi. Minä olen eron jälkeen tehnyt kaikkeni että lapsilla olisi asiat hyvin ja elämä vakaata, exällä taas on vain mielessä hän itse ja hänen oikeudet ja kun hän haluaa ja tahtoo. Eihän asia minulle kuulu, mutta on välillä mietityttänyt miksei kohtalaisen hyvin toimeentuleva aikuinen mies saa viidessä vuodessa järjestettyä itselleen sellaista kotia johon myös omat lapset mahtuisivat, edes pari kertaa kuussa.

Lasten isä ei ottanut lapsia luokseen koska ei halunnut minulle vapaita viikonloppuja jotta olisin päässyt viettämään sosiaalista elämää.

Sanoi sen ihan suoraan minulle.

Onneksi oli suku ja ystävät apuna jotta sain myös sitä omaakin aikaa.

Se on harvinaista herkkua kun mies eron jälkeen hoitaa lapsia rakkaudella, omasta vapaasta tahdostaan. Ex-mieheni ei tapaa lapsiaan enää ollenkaan, uusi morsian on tärkeämpi. Ja minkäs teet. Pakottaa ei voi vaikka tapaamissopimus on tehty.