Mitä työttömyyskorvaus tarkoittaa? Korvausta mistä?
Minä olen aina ymmärtänyt, että työttömyyskorvauksen nimi tarkoittaa juuri sitä mihin se nimi viittaa, eli siihen että ihmiselle korvataan se jotenkin että hänellä ei ole töitä.
Se että ihmisellä ei ole töitä, on useimmiten yhteiskunnan syy, toissijaisesti yritysten jotka ei syystä tai toisesta palkkaa tarpeeksi ihmisiä jotta kaikilla halukkailla olisi töitä, ja vasta viimeisenä syynä tulee ne ihmiset jotka ei jostain syystä edes halua töihin.
Jos ihminen ei halua töihin, hänellä on jotain henkistä mielenterveysongelmaa, fyysistä sairautta tai hän vain tulee toimeen niin pienellä tulolla, jotta ei ole tarpeellista tehdä töitä ja nostaa elintasoaan, niitäkin on vielä nykyään, hippikommuunien ja pientilallisten tapaan.
Varmasti 99% ihmisistä haluaa nostaa elintasoaan, ainakin jonkin verran. Se että on lapsia toki nostaa halua entisestään, ihminen haluaa luonnostaan yleensä lapsilleen parempaa kuin itse on saanut.
Se että ennen on työttömiltä kielletty monenlaisia vapaaehtoistöitä ja pientä käsitöiden kauppaa, sillä tekosyyllä että se alkaa olla yritystoimintaa, tai on kielletty opiskelemasta kun on työtön, oli ihan järjetöntä, jos nyt siihen tulee muutos, niin hyvä.
Mutta jos siinä käy niin, että ihmisiä pakotetaan rahan voimalla siihen että esim. lapsensa joutuu laittamaan päiväkotiin sen takia jotta voi tehdä töitä jossain muutaman päivän kuukaudessa, ei siinäkään ole mitään järkeä, päivähoito on kallista, sekä vanhemmalle että kunnalle.
Eikä myöskään siinä ole mitään järkeä että töitä jotka nyt tehdään palkallisen työntekijän työnä aletaan teettää työttömillä ilmaiseksi, silloin yhteiskunta kaatuu lopullisesti. Sellaisia töitä jotka ei ole oikeita töitä, ei ole olemassakaan.
Se että omaishoito laskettaisiin työksi olisi oikein, tai se että hoitaa kotona omia lapsiaan, ne on töitä jotka tuo kunnalle suuria säästöjä, niitä ilman kunnat olisi kaikki konkurssissa.
Kommentit (9)
Yksi ja sama henkilö levittelee näitä feikkiuutisiaan s24:ssä ja AV palstalla
Olin lapsena ja nuorena 9 vuotta yhteiskunnan pakkolaitoksessa kiusattavana ja pahoinpideltävänä. Nykyään revin yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Olen korvaukseni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena ja nuorena 9 vuotta yhteiskunnan pakkolaitoksessa kiusattavana ja pahoinpideltävänä. Nykyään revin yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Olen korvaukseni ansainnut.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena ja nuorena 9 vuotta yhteiskunnan pakkolaitoksessa kiusattavana ja pahoinpideltävänä. Nykyään revin yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Olen korvaukseni ansainnut.
Miten tämä nyt liittyy edes aiheeseen? Sinä pidät siis työttömyyskorvausta korvauksena jostain lastenkodin kohtalosta? Pitäiskö kuitenkin hakea korvauksia ihan siitä, eikä työttömyydestä?
Kun olen töissä, palkkani päältä maksetaan erilaisia sairaus ja työttömyys aikaa kompensoivia maksuosuuksia. Kun olen työtön, saan korvauksia yhteiskunnalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että vasta kolmannella tai neljännellä sijalla olisi yksilön oma vastuu omasta työttömyyden tilastaan. Mielestäni yhteiskunta jossa on ihmisen hyvinvoinnin takaamisen järjestäminen järjestyksessä :valtio, työnantaja, yksilö, on sairas.
Kaiken pitää lähteä yksilöstä. Kysymys, mitä minä voin yksilönä tehdä oman hyvinvointini ja työllistymiseni eteen? On numero yksi.
Numero kaksi on, voinko työllistää itseni rupeamalla itse yrittäjäksi ja samalla luoda edellytykset sille että voisin itse työllistää muita?
Kolmantena tulee, voinko saada töitä muilta yrityksiltä (ja siinäkin, mitä minä yksilönä olen valmis tekemään ja antamaan että yritykselle olisin tuottava, en menoerä?) koska yritys harvemmin palkka ketään hyväntekeväisyyttään.
Ja neljänneksi kääntäisin vasta katseen yhteiskuntaan. Miksi yhteiskunta on luonut järjestelmän jossa pysyminen on hankalaa, kallista ja mitä tukea voin saada yhteiskunnalta kun kohdat yksi, kaksi ja kolme ovat juuri yksilötasolla minun kohdallani saavuttamattomissa?
Ihmisen yksilönä on hyvin vaikea vaikuttaa kuin juuri siihen omaan panokseen, miten voisi työllistyä. Yhteiskunnan rakenteille ja firmojen haluun/kykyyn palkata väkeä, on yksilön vaikea, lähes mahdoton vaikuttaa.
Mutta fakta on se, että vaikka yksilönä tee mitä, ei se auta jos työpaikkoja vaan ole, ja miksi ei ole, se johtuu jostain muusta kuin siitä työttömästä yksilöstä.
Jos muutkaan yritykset eivät väkeä palkkaa, se yleensä on merkki siitä että omaa yritystäkään ei kannata pystyyn laittaa. Kaunis ajatus että työllistää edes itsensä tulee suurimmalla osalla hyvin kalliiksi, velkaa jää loppuelämäksi.
Läheskään kaikista ihmisistä ei ole yrittäjäksi, ja hyvin harvalla työttömällä on pääomaa perustaa ja pyörittää nuorta yritystä. Lainarahaa taas varattoman on erittäin vaikea saada. Yrittäjyys on suurimmaksi osaksi tuurinkauppaa, siihenkin on vaikea vaikuttaa.
Joka tapauksessa, yhteiskunta on velvollinen korvaamaan ihmiselle sen että tämä ei voi työllään ansaita elantoaan. Yhteiskunnalla ei ole oikeutta tappaa kansalaistaan nälkään jos töitä ei ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena ja nuorena 9 vuotta yhteiskunnan pakkolaitoksessa kiusattavana ja pahoinpideltävänä. Nykyään revin yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Olen korvaukseni ansainnut.
Miten tämä nyt liittyy edes aiheeseen? Sinä pidät siis työttömyyskorvausta korvauksena jostain lastenkodin kohtalosta? Pitäiskö kuitenkin hakea korvauksia ihan siitä, eikä työttömyydestä?
En tarkoita lastenkotia vaan peruskoulua.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen töissä, palkkani päältä maksetaan erilaisia sairaus ja työttömyys aikaa kompensoivia maksuosuuksia. Kun olen työtön, saan korvauksia yhteiskunnalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että vasta kolmannella tai neljännellä sijalla olisi yksilön oma vastuu omasta työttömyyden tilastaan. Mielestäni yhteiskunta jossa on ihmisen hyvinvoinnin takaamisen järjestäminen järjestyksessä :valtio, työnantaja, yksilö, on sairas.
Kaiken pitää lähteä yksilöstä. Kysymys, mitä minä voin yksilönä tehdä oman hyvinvointini ja työllistymiseni eteen? On numero yksi.
Numero kaksi on, voinko työllistää itseni rupeamalla itse yrittäjäksi ja samalla luoda edellytykset sille että voisin itse työllistää muita?
Kolmantena tulee, voinko saada töitä muilta yrityksiltä (ja siinäkin, mitä minä yksilönä olen valmis tekemään ja antamaan että yritykselle olisin tuottava, en menoerä?) koska yritys harvemmin palkka ketään hyväntekeväisyyttään.
Ja neljänneksi kääntäisin vasta katseen yhteiskuntaan. Miksi yhteiskunta on luonut järjestelmän jossa pysyminen on hankalaa, kallista ja mitä tukea voin saada yhteiskunnalta kun kohdat yksi, kaksi ja kolme ovat juuri yksilötasolla minun kohdallani saavuttamattomissa?
Millainen yritys sinulla on ja montako työntekijää? Millainen alkupääoma sinulla oli yrityksesi perustamiseen, millaisen lainan otit ja kuinka kauan yrityksesi on ollut olemassa? Perustaisitko yrityksesi nyt, jos sulla ei olisi omaisuutta eikä yhtään rahaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14304993/haloo-pernopansio--tyton-kimppu…