Riittääkö Minä rakastan sinua sanominen kerran vuodessa?

Riittää.

Jaa, eipä siihen mitään absoluuttista totuutta ole.

Me sanotaan se ainakin 2 kertaa päivässä, mutta kaikki tavallaan.

Kaikille sen sanominen ei ole yhtä luontevaa tai helppoa.

Eli riittää, jos mies osoittaa rakkautensa teoilla niin, että huomaat sen.

Itse olen luvannut sanovani jos tilanne muuttu. Turha toistaa aina samaa.

Nyt kun aloin miettiä niin mies ei varmaan ole koskaan sanonut rakastavansa minua. 

Meillä mies sanoi joskus, että ilmoittaa sitten, jos asiaan tulee muutos (=lakkaa rakastamasta), no joo, huumori-ihmisiä ollaan molemmat ja yhdessä oltu jo 25 vuotta, joten eipä ole muuttunut mieli..

Hö, vaikea ketju peukutukseen.. pitää pistää yläpeukku, kun haluaisi tukea ja tsempata, mutta itse ajatukselle, ettei mies ole koskaan sanonut niin (5), pitäisi antaa surupeukku. :/

Meillä mies sanoo ainakin kerran päivässä, mulla on ollut enemmän tottumista siihen..:) Kivalta se tuntuu silti eikä jää vain sanojen tasolle. Teot ovat tärkeitä, etenkin, kun ei tule kaikilta niin luontevasti sen kertominen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aloin miettiä niin mies ei varmaan ole koskaan sanonut rakastavansa minua. 

Ei meilläkään ole mies koskaan sanonut. Osoittaa mielestäni enemmänkin teoilla tunteitaan eikä osaa niistä puhua. Pitkä liitto silti jo takana.

Mitä sitä ny päntiönnään hempeitä lepertelemään? Riittäähän tuo ku iltasella nätisti tissistä tai takamuksesta puristaa.

Munkaan mies ei ole koskaan moista sanonut, yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja siis ihan onnellisina. Joskus yritän kiusata sitä sanomaan moista, mutta se melkeen punastuu. Sit jos se alkaa pelkään että mulla on oikeesti siitä paha mieli, niin se yrittää kyllä olla kiltti silleen muuten. En minäkään selvin päin pysty moista lausetta sanomaan. Ehkä viidesti olen näiden vuosien aikana suustani päästänyt.

Mutta parempi onkin näyttää tykkääminen teoillaan. Edelleenkin mieheni hämmästyttää minua usein, miten joku voikin olla niin huomioiva ja ajattelevainen. Esim. ruuhkajunassa oltiin jäämässä pois, niin hän yhtäkkiä palasi takaisin ja meni auttamaan joitain eläkeläisrouvia matkalaukkujen kanssa. Oikeesti, olin niin tyytyväinen, kaikki muut puikkelehtii ohi ja tämä huomaa, kas naisia avun tarpeessa;-)

Ei sitä päivittäin hoeta...itseasiassa taidettu sanoa ääneen ihan muutama kerta tän 17v aikana. Pusutellaan päivittäin ja kun ei nähdä tekstareiden lopussa lukee tykkään susta.

Ei riitä. Mulle se sanotaan monta kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aloin miettiä niin mies ei varmaan ole koskaan sanonut rakastavansa minua. 

Ei meilläkään ole mies koskaan sanonut. Osoittaa mielestäni enemmänkin teoilla tunteitaan eikä osaa niistä puhua. Pitkä liitto silti jo takana.

Noin meilläkin ja siksi asia ei häiritse. Jotenkin vaan havahduin tämän ketjun myötä siihen että mies ei tosiaan ole tainnut koskaan sanoa että rakastaa minua. 

Voihan siitä sitten kertoa uudelleen jos on tullut toisiin aatoksiin. 😉

Minulle ei ole koskaan sanottu tuota :(

Pitäisiköhän tehdä jotain...naimisiinkin menimme lähinnä järkisyistä ja minun hoitamana, Olisi ehkä ollut fiksua odottaa, että sanooko tuo mies koskaan rakastavansa minua.

Minä en sano koskaan. En halua valehdella.

Sanotaankohan meillä edes kerran vuodessa? Mutta 20 vuoteen en ole epäillyt mieheni rakkautta hetkeäkään, tiedän todellakin että rakastaa:)

No, riittääkö se sinulle? Mun mielestä tuo on aika outoa, enkä oikein osaa kuvitella olevani suhteessa, jossa mies ei koskaan puhu tunteistaan. Meille nuo sanat on osa ihan jokaikistä päivää. Molemmat siis sanomme sen toisillemme vähintään pari-kolme kertaa päivässä. Mieheni ei tosin ole suomalainen, ja kommunikointikielemme on englanti, mikä voi ehkä omalla tavallaan madaltaa kynnystä sanoa ne sanat. Joka tapauksessa, oli kyseessä sitten suomalainen tai muun maalainen mies, en haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei koskaan pystyisi tai haluaisi kertoa mulle rakastavansa mua. Mulle sellainen suhde olisi enemmänkin kaverillinen, kuin romanttinen... Jokainen tietysti määrittelee ne omat juttunsa, mihin tyytyy tai on tyytymättä.

Ei vaadi paljoa osoittaa toiselle, että hän on tärkeä ja rakastettu. Kyllähän ne teotkin siitä kertoo, joo, mutta se vaan on niin ihana ja mun mielestä jotenkin korvaamaton tunne, kun mies sanoo rakastavansa ja tietää, että se oikeesti tarkoittaa sitä. Jotenkin käy sääliksi teitä, jotka ette sitä kuule omassa suhteessanne tai sitten ette osaa itse sanoa. Kuulostaa niin kylmältä, etäiseltä, surulliselta ja jotenkin lapsen tasolle jääneeltä parisuhteelta. Ehkä siinä tilanteessa itse miettisin, onko kyse oikeasta rakkaudesta vai pelkistä järkeen tai taloudellisiin syihin liittyvistä syistä jumittaa yhdessä...

Mulle ei riittäisi. Kyllä mä huomaan miehen teoista, että taitaa rakastaa, mutta silti haluan myös kuulla sen. Ei tarvi joka päivä eikä joka viikko sanoa, mutta kyllä se vaan niitä tekojakin vahvistaa. Esimerkiksi kun mies otaa kainaloon, silittää, vetää vielä lähemmäs ja sanoo, rakastan sua, niin se tekee koko tuon tilanteen "isommaksi". Että mieskin siinä hetkessä ajattelee tunteitaan mua kohtaan, ei ota kainaloon vain tavan vuoksi.

Toiselle voi olla kiva ja huomaavainen myös ilman rakkautta. Kyllä mä olin exälle kiva vuosikaudet, vaikken rakastanut.

No ei tosiaan riitä.

Ja näille, joille ei ole kyseisiä sanoja lausuttu ikinä: ei sellainen mies teitä rakasta. Kiintymystä ja tuttuuden tunnetta tuntee. Mut kukin tavallaan ja asiahan on ok jos se on molemmille ok.