Olen niin onnellinen siitä, että erosin älyttömän vaikeasta uuspeeheestä.

Meillä oli siis se tilanne, että omat lapseni ovat jo teinejä. Miehellä pienemmät lapset.
Oma eroni aikoinaan lasteni isästä oli sopuisa. Ei tarvinnut riidellä mistään ja kaikki sujui hyvin ja sujuu edelleen.
Miehen ero oli aikoinaan riitaisa. Ensin hänen lastensa äiti vaati lapsia kokonaan itselleen, sitten lopulta oikeuden kautta päädyttiin siihen, että lapset olivat meillä ke-ma joka toinen viikko.
Lasten äiti löysi uuden miehen ja sitten vaihdettiin viikko-viikko systeemiin. Lasten äidille tuli ero jälleen ja taas kuviot muuttuivat, tämä vaihtui siihen että lapset olivat meillä viikko-viikko. Kun tämä järjestely aloitettiin, niin aloin tekemään töissä puolikasta, eli hoidin joka toisen viikon miehen lapsia.
Sitten lasten äiti löysi uuden miehen, muutti toiselle puolelle Suomea ja päätti, että lapset tulevat meille kokonaan, pitää itse lapsia kerran kuussa yhden vkl ja kesällä viikon.
Aina myönnyttiin, yritettiin sovitella ja ajatella lasten parasta. Ostettiin lapsille kaikki vaatteet, harrastusvälineet ja lisäksi mies maksoi elatusmaksua. Vaatteita katosi, puhelimet meni aina rikki, sovittuina aikoina äiti kieltäytyi ottamasta lapsia, välillä taas ajoi keskellä yötä meille hakemaan lapsensa hetken mielijohteesta. Jatkuvaa häiriköintiä yötä myöden puhelimella, jopa lasten äidin sukulaiset olivat minun kimpussani. En osannut kerta kaikkiaan tehdä mitään oikein. Omista lapsistani tehtiin myös 2 perätöntä laatensuojeluilmoitusta, vieläkään en tiedä, kuka ne teki, mutta epäilyksiä on. Miehen suku oli aina lasten äidin puolella.
Lopulta minun ja miehen välit alkoivat huonontua. Olin niin väsynyt, että sairastuin masennukseen. En vaan kertakaikkiaan enää jaksanut. Sitten selvisi, että miehellä on toinen nainen ja ollut meidän suhteen aikana useita. Yritettiin terapiaa ja vaikka mitä, ei auttanut. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ja siitä olen onnellinen. Nyt olen ollut omien lasten kanssa reilun vuoden kolmistaan ja koko ajan vaan tuntuu enemmän oikealta ratkaisulta. Miehen lapsia on kova ikävä meillä kaikilla ja he ovatkin meillä välillä hoidossa viikonloppuja ja lomilla pidempiä aikoja.
En enää ikinä lähtee mukaan tällaiseen kuvioon ja sanon muille, että miettikää tarkkaan, mihin teidän voimavarat riittää. Itse väsyin niin paljon, että olin lähellä musertua lopullisesti.