Lue keskustelun säännöt.
Tajusin että en ihan oikeasti tarvitse enkä halua miestä
17.11.2016 |
Erosin 20-vuotisesta suhteesta pari vuotta sitten. Sen jälkeen yksi laastariräpellys, jonka päättyminen otti kyllä koville. Vähän nettitreffejä päälle. Ja nyt yhtäkkiä tajusin että parisuhde on viimeinen asia mitä haluan. Miten helppoa onkaan olla itsekseen. Onnekseni olen yksin viihtyvä introvertti. Lapset ja sukulaiset sekä työhön liittyvä sosialisointi riittää mulle. Mikä kevyt ja onnellinen olo.
Kommentit (26)
Ap jatkaa vielä. Aiemmin minulla oli hirvittävä pakko löytää uusi suhde. Olen ikäisekseni hyvässä kunnossa ja tuntui että nyt vielä kelpaisin monellekin mutta entäs kohta? Tuntui että olen arvoton, tekemisilläni tai päivieni tapahtumilla ei ole mitään arvoa kun ei ole ketään joka niistä olisi kiinnostunut.
Kävin treffeillä, mutta miesten kiinnostuksesta tuli vain pakoreaktio. Tuntuisi aivan hullulta alkaa nyt esim. survomaan tähän kouluikäisten lasten ja minun elämään vierasta ihmistä. Aivan järjetöntä. Mikä riski siinä että taas menisi pieleen, mikä stressi ensin lapsille kun uusi ihminen tulee, sitten ehkä vähitellen riitoja ja lopulta taas ero. Ja ehkä tämä kuvio taas uudestaan ja uudestaan?
No joo, tiedän että elämässä pitää uskaltaa ja eihän suhteen tarvitse olla heti avoliitto. Mutta silti, kannustaisin kaikkia eronneita olemaan joitakin vuosia ihan oikeasti yksin. Luulin heti eron jälkeen että olen ok koska olin toivonut eroa pitkään. Jos laastarini olisi ollut yhtä ns. epätoivoinen kuin minä, olisimme ajautuneet kunnolla yhteen, ehkä hulluuksissamme jopa avoliittoon. Huh onneksi niin ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päätynyt samaan olotilaan, ja tämä on mukavaa. Harrastan kivoja juttuja silloin kun on omaa aikaa, ja jos en jaksa, lepään. Nyt on 4-5 vuotta erosta, enkä osaa mitenkään kuvitella, että alkaisin mahduttamaan tähän elämääni jotain parisuhdetta. En vain tarvitse enää sellaista. Oikeasti odotan jopa vanhuutta, jonka saan viettää ihanasti omilla ehdoillani, mahdollisia lapsenlapsia, puutarhaa ja koiriani hoitaen, jos vain terveyttä riittää. Jos ei, sitten mennään kunnon ehdoilla, ei kenenkään miehen tai hänen kuntonsa.
n44
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Itse olen feministin kasvamattama ja hän koko lapsuuteni hoki, että nainen ei tarvitse miestä tullakseen toimeen. :D
Minulla oli sama tunne, kunnes se rasittava klisee toteutui, ja löysin poikaystävän eron jälkeen juuri kun sitä vähiten odotin. Tai toki olin deittipalstoilla, mutta lähinnä vain jutteluseuran vuoksi.
Sinkkuutta en kaipaamalla kaipaa, mutta en koe enää olevani liian riippuvainen kenestäkään. Kevyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Onneksi kuintekin useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. En koskaan ole nähnyt maata, josta löytyisi naisen näkökulmasta ahkerampia, mukavampia ja turvallisempia miehiä. Suomalaiset naiset voisivatkin valittamisen sijaan keskittyä kehumaan kuinka hyviä miehiä heillä on.
Parisuhdehan on ideanakin jo ihan kuollut ajatus. Ihmiset ovat vaan niin lammasmaisia että tahtovat noudattaa sosiaalisia normeja. Ei miestä ja naista, keskenään niin erilaista olentoa voi mitenkään ajatella ikuisesti yhteen.
Rakkaushormoonitkaan eivät muutamaa kuukautta kauemmin jaksa purskahdella kenelläkään.
Miehet ovat biologialtaan sopimattomia yksiavioisiin suhteisiin. Totta kai osa heistä pystyy vastustamaan eläimellisiä viettejään ja täten ovat pettämättä puolisoaan. Onko sillä uskollisuudella kumminkaan mitään arvoa, jos ja KUN toinen mielessään koko ajan ajattelee muita naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet luuserirunkkari etkä ole koskaan naista saanutkaan. Tällaisen vastauksen mies palstalla saa , kun ilmoittaa ettei naiset enää kiinnosta. Homottelua ja katkarapuhuutoa unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Kyllä nainen mitä ilmeisimmin sen ukon siihen viereen kuitenkin kaipaa, kun lukee deitti-ilmoituksia, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Kyllä nainen mitä ilmeisimmin sen ukon siihen viereen kuitenkin kaipaa, kun lukee deitti-ilmoituksia, yms.
Tietenkin. Ja ne jotka ei kaipaa, ei tee niitä deitti-ilmoituksia. Itsestäänselvää.
Hyvä sulle ja hyvä kaikille miehille. YH äitien ei kuuluis roikkua deittipalstoilla ennen kuin linnut on lentäny pesästä ainaski. Mikään ei oo nii vittumaista ku että YH akka paljastaa että lapsia löytyy sen jälkeen kun on kipinä alkanut yms. Todella kieroa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet luuserirunkkari etkä ole koskaan naista saanutkaan. Tällaisen vastauksen mies palstalla saa , kun ilmoittaa ettei naiset enää kiinnosta. Homottelua ja katkarapuhuutoa unohtamatta.
Potki olkiukkoa.
Millaisia vastauksia haluaisit sitten?
Mitä vastaisit itse naiselle, jota ei miehet kiinnosta? että on lesbo, läski, prinsessa
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Katkera miesvihaaja. Kerro lisää katkeruudestasi , ja omasta tasostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdehan on ideanakin jo ihan kuollut ajatus. Ihmiset ovat vaan niin lammasmaisia että tahtovat noudattaa sosiaalisia normeja. Ei miestä ja naista, keskenään niin erilaista olentoa voi mitenkään ajatella ikuisesti yhteen.
Rakkaushormoonitkaan eivät muutamaa kuukautta kauemmin jaksa purskahdella kenelläkään.
Miehet ovat biologialtaan sopimattomia yksiavioisiin suhteisiin. Totta kai osa heistä pystyy vastustamaan eläimellisiä viettejään ja täten ovat pettämättä puolisoaan. Onko sillä uskollisuudella kumminkaan mitään arvoa, jos ja KUN toinen mielessään koko ajan ajattelee muita naisia?
Ennen sukupuolet tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen. Enää ei ole mikään ihanne ja normi päätyä kahden väliseen suljettuun parisuhteeseen kun suhteet voi olla mitä monimuotoisempia. Naiset kuitenkin taivat olla niitä hävijöitä, kun he kumppanilta odottavat sitä yksiavioisuutta johon ei suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu, kun katsotaan esim. pettämistilastoja. Ihan paskaahan tämä on, kun naiset pettävät siinä missä miehetkin. Eivät he ole yhtään sen parempi sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Onneksi kuintekin useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. En koskaan ole nähnyt maata, josta löytyisi naisen näkökulmasta ahkerampia, mukavampia ja turvallisempia miehiä. Suomalaiset naiset voisivatkin valittamisen sijaan keskittyä kehumaan kuinka hyviä miehiä heillä on.
Joo, on tietysti paljon hyviä miehiäkin. Silti, kaikki kotityöt yksi tekevää suomalaista naista tuskin lohduttaa, että Pakistanissa nainen tekee kotityöt yksin ja lisäksi mies hakkaa häntä.
Hienointa Suomessa on, että naisen ei ole taloudellisesti pakko alistua epätasa-arvoiseen suhteeseen, ellei välttämättä halua. Ja monihan ei halua. Miksi haluaisi.
Käytät lapsia omiin narsistisiin tarpeisisi "tyydyttämään" läheisyyden kaipuutasi ja täydentämään sosiaalistaelämääsi? Onko sinulla mitään oma esim. harrastuksia?
En minäkään sano että juoksisin karkuun jos oikeasti törmäisin mieheen jonka kanssa haluan olla ja tunne olisi molemminpuolinen. Mutta nyt näen parisuhteettomankin elämän hyvänä ja suorastaan houkuttelevana. Aiemmin - jopa silloin huonossa liitossa olevana - saatoin mielessäni surkutella yksin eläviä, ja eron jälkeen selasin maanisesti treffi-ilmoituksia ja esim. täysin puoleensavetämättömien miesten kohdalla yritin ajatella että no kyllähän tuon kanssa voisi olla ja eihän tuo ja tuo ominaisuus niin huonoja ole. Vaikka koko ajan tiesin että kyseiseen miehen en suurella todennäköisyydellä rakastuisi.
Epätoivon tilalla on nyt hyvä olo ja ilo omasta elämästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset päätyy tuohon johtopäätökseen aika usein. Parisuhde on naiselle selkeästi rasittavampi kuin miehelle. Ehkä siksi, että suhteeseen päässyt mies kuvittelee, että hänellä on oikeus vaatia passausta, kun taas nainen olettaa että suhteessa on kummankin osana sekä antaa että saada.
Onneksi kuintekin useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. En koskaan ole nähnyt maata, josta löytyisi naisen näkökulmasta ahkerampia, mukavampia ja turvallisempia miehiä. Suomalaiset naiset voisivatkin valittamisen sijaan keskittyä kehumaan kuinka hyviä miehiä heillä on.
Joo, on tietysti paljon hyviä miehiäkin. Silti, kaikki kotityöt yksi tekevää suomalaista naista tuskin lohduttaa, että Pakistanissa nainen tekee kotityöt yksin ja lisäksi mies hakkaa häntä.
Hienointa Suomessa on, että naisen ei ole taloudellisesti pakko alistua epätasa-arvoiseen suhteeseen, ellei välttämättä halua. Ja monihan ei halua. Miksi haluaisi.
Täällä on tälläkin hetkellä useita ketjuja, joissa nainen kyselee mitä hänen tulee tehdä kun mies ei osallistu kotitöihin, lasten asioihin, jne. Ehkä käyt niissä kysymässä miksi he ovat suhteissaan?
Onneksi olkoon.