Mieheni ei halua että puhuisimme enää joka päivä

Älä syytä itseäsi. Sulla oli varmaan ihan syytä sanoa se riidan aiheuttanut asia miehellesi.

Edellinen lisää: laita kappalejako ensi kerralla. Oli rasittavaa lukea pitkää tekstiä ilman jakoa.

Mutta mies tuossa outobon, et sinä.

Tuo on henkistä pahoinpitelyä.  Kannattaa miettiä  miksi  on tuollaisen kumppanin kanssa. Ei ole mielenterveydelle hyväksi joutua jatkuvasti hipsuttelemaan munankuorilla ettei toinen saa p-halvausta.

Onko joka päivä puhuminen ollut myös miehen mielestä ihanaa vai onko hän tehnyt sen vain sinun mieliksesi? Jos jälkimmäistä, niin varmaan on välillä hyvä tehdä myös hänen toiveidensa mukaan?

Siis nyt ilmeisesti puhuminen tarkoittaa jotain vähän muuta kuin tavallisesti. Joko te ette asu yhdessä, ja puhuminen tarkoittaa puhelinta tai skypeä tai sitten se tarkoittaa jotain extrasyvällistiä Keskustelua Suhteen Tilasta johon pitää Keskittyä isoilla alkukirjaimilla. Ei sellaista kukaan jaksa, eikä ole normaalia, että näitä on joka päivä. Sen sijaan ei myöskään ole normaalia elää yhdessä sanomatta toiselle päivittäin huomenta, Miten päivä meni tai otatko kahvia.

Ja kyllä. Rakkaus voi myös kuolla, jos toista loukkaa liian pahasti. Jos sinä teit niin, anteeksipyyntö ei enää ehjää sitä, mikä on särkynyt. Seuraavassa suhteessasi on sit ehkä syytä varoa niitä henkilökohtaisia rajoja vähän tarkemmin.

Puhelimessa puhumista, arkisista asioista puhumista, tunteiden ylianalysointia vai millaista puhumista tarkoitat?

Tässä nyt ois oleellista tietää mikä se riita oli ja mitä sanottiin.

Anteeksi kappalejaosta, en ajatellut.

Riidan aiheutti siis se kun olin sitä edellisenä päivänä tehnyt kaikkea kivaa miehelleni koko päivän, ja sovittiin että hän tekee asian x minulle sitten 'vastapalveluksena', että kummallekin tulisi kiva mieli kun tekee toiselle jotain, ja riitahan syntyi siitä kun sain oman osuuteni tehtyä, niin mies ei halunnutkaan tehdä minulle mitään, josta sitten aloin itkemään kun tuli niin paha mieli. Minä suutuin, mies suuttui, pidettiin pari päivää hiljaiseloa siinä, kunnes en pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan nostin kissan pöydälle ja sitten tuo mitä mies sanoi..

Nyt kun tässä kirjoitan tätä, niin mietin miten tää voi mennä näin päin? Kuulostan melkein sairaalta. Että minä olen se joka on ahdistunut, pyydän anteeksi riitaa, yritän kaikkeani että kaikki olisi taas hyvin, ja sitten mies on se joka ärsyyntyy minusta, saa tuntemaan että vika on minussa, minun syytäni, ja ei halua puhua mitään aikaan x, ja senkin jälkeen vielä vähemmän.

Olen vaan niin ahdistunut nyt, kun en saisi puhua mitään, ja tuntuu että kaikki on mun vika, jota yritän sitten korjata, enkä saa korjattua, niin tuntuu vielä tuhat kertaa pahemmalle :( Vaikka järki meinaa sanoa, ettei tää näin voi olla, mutta tuntuu että voin syyttää vain itseäni enkä saa oloani paremmaksi

-Ap

Niin makaa, kuin petaa.

Eli sinulla on oikeus pitää mykkäkoulua ja miehellä ei?

Ja sinä päätät , koska on oikein riidellä , ja koska ei?

Olet pirttihirmu.

Kuulostaa samalta kuin siinä aloituksessa missä mies ei jaksanut puhua Ap:n kanssa melkein koskaan ja teki vielä katoamistempunkin keskellä yötä.

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Mun mies on vähän samanlainen. Yritän nostattaa suhteessa kaikkea mukavaa ja saan hänet suostumaan, että vuorotellen keksitään jotain mukavaa. Hän ei edes yritä, vaikka on sovittu.

Pariterapiassa terapeutti (ihan itse) keksi antaa meille tehtävän, jossa molemmat miellyttää toisiaa. Mies ei tehny. Mä tein.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla on oikeus pitää mykkäkoulua ja miehellä ei?

Ja sinä päätät , koska on oikein riidellä , ja koska ei?

Olet pirttihirmu.

Kaikki naiset jotka myöntävät joskus suuttuneensa miehelleen, teilataan täällä. Nainen ei saa suuttua, ei ikinä eikä milloinkaan. Nainen ei saa korottaa ääntä, nainen ei saa kirota, nainen ei varsinkaan saa paiskoa ovia. Hyi hyi. Tuhma tyttö. Naislaulajakaan ei saa kirota biisissään. Ajatelkaa nyt lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla on oikeus pitää mykkäkoulua ja miehellä ei?

Ja sinä päätät , koska on oikein riidellä , ja koska ei?

Olet pirttihirmu.

Kaikki naiset jotka myöntävät joskus suuttuneensa miehelleen, teilataan täällä. Nainen ei saa suuttua, ei ikinä eikä milloinkaan. Nainen ei saa korottaa ääntä, nainen ei saa kirota, nainen ei varsinkaan saa paiskoa ovia. Hyi hyi. Tuhma tyttö. Naislaulajakaan ei saa kirota biisissään. Ajatelkaa nyt lapsiakin.

Niin, miksei kukaan enää ajattele lapsia? Varsinkaan naiset?

Joko löysit kivan asunnon vai jäätkö vanhaan?

Surullista, että parisuhteessa pitää erikseen sopia, että tehdään toiselle hyvää kun sen pitäisi olla ihan arkipäiväistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vähän samanlainen. Yritän nostattaa suhteessa kaikkea mukavaa ja saan hänet suostumaan, että vuorotellen keksitään jotain mukavaa. Hän ei edes yritä, vaikka on sovittu.

Pariterapiassa terapeutti (ihan itse) keksi antaa meille tehtävän, jossa molemmat miellyttää toisiaa. Mies ei tehny. Mä tein.

Olette edelleen yhdessä?

Yrität saada miehen olemaan sellainen kuin sinä haluat hänen olevan.

Toista ei voi muuttaa, vain itsensä - ja aika hidasta sekin on. Ehkä ero on parempi ratkaisu teidän tilanteessa. Tunnut itsekin kovin keskeneräiseltä ja tunneriippuvaiselta ja ahdistuneelta; pitäiskö sun vähän kasvaa aikuisemmaksi ennen kuin voit oikeasti olla parisuhteessa?

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Näin ulkopuolisen silmin vaikuttaisi siltä, että parisuhteenne symbioottinen vaihe on ohi ja nyt olisi aika elää myös yksilöinä. Tuli mieleeni siitä, että hän haluaa edelleen olla kanssasi, mutta "Hän sanoi, että minun pitäisi yrittää alkaa elää ilman häntä". Yhden mykkäkoulun ei pitäisi muuten hyvää parisuhdetta kaataa eikä vielä kahden eikä kolmenkaan. Joillain ihmisillä on tapana vetäytyä kuoreensa silloin, kun haluaa miettiä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Järkenikin sanoo, etten saisi syyttää itseäni, mutta syytän silti, sillä ilman sitä kaikki olisi hyvin. En tiedä mitä tehdä. Vielä kun on puhuttu joka päivä, ja nyt ei saisi sanoa mitään, ja senkään jälkeen ei enää joka päivä. Kun olisi ollut vältettävissä, ellen olisi suuttunut....Tuntuu kertakaikkiaan niin pahalle, paniikkia ja ahdistusta :(

ap