Millaisia ajatuksia herättää perheenäiti, joka ei osaa käsitellä kalaa?

Kyllä mä osaan paistaa kalapuikkoja. Älä käy mulle.

Asia ei herätä minussa minkäänlaisia ajatuksia, eli toisin sanoen ihan sama.

Itse osaan käsitellä joitakin kaloja, fileoida yms. mutta mitä sitten? Ystävieni taidoista esimerkiksi en tiedä, ihan sama minulle.

No en mä kauhean ihmeellinen ihminen ole. Tosin meillä ei kala-allergian takia tarvitse edes miettiä asiaa. 

Aivan sama. Ihanaa kun nelikymppisenä ei ole paskankaan väliä osaako joku käsitellä kalaa vai ei :D. Ihana vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama. Ihanaa kun nelikymppisenä ei ole paskankaan väliä osaako joku käsitellä kalaa vai ei :D. Ihana vapaus.

Meinaan että jos joku olisi sanonut mulle syyttävästi parikymppisenä että osaatko sinä käsitellä kalaa, niin heti olisin kokenut syyllisyyttä koska huonosti. Nyt nauraisin makeasti että ah hah hah hah hah.

Mitä ajatuksia se nyt herättäisi? Hänellä ei ole tottumusta, ei ole saanut oppia sitä lapsuudenkodissaan tai myöhemmin. Lähipiiristä ei löydy kalamiehiä tai -naisia. Sehän on tekniikkalaji, jossa harjaantuu tekemällä. 

Miten hienohelmaisuus liittyy asiaan, ellei sitten ole tarkoitus taas dissata naisia pikkuasiasta? 

Seuraava kysymys on tietysti "millaisia ajatuksia herättää perheenäiti, joka ei osaa käsitellä sisälmyksiä (maksa, munuaiset, kateenkorva jne.)". 

Mites perheenisä joka ei osaa? Mitä jos inhoaa kalaa ja sen hajua tai on allerginen?

Meillä syödään paljon kalaa, mutta mies valmistaa ne ruuaksi. En halua koskea raakaan kalaan.

Mielestäni nykyään jokainen osaamaton keittiössä on uusavuton tumpula. Kaikki reseptit ja ohjeet ihan mihin vain on netissä ja ihan videoiden kera. Luulisi tyhmemmänkin onnistuvan.

No mä osaan perata ja fileoida lohen ja sitten osaan perata ne isommat muikut. Muita kaloja en sitten ole itse joutunut käsittelemään, kun ovat olleet valmistusta vaille valmiita. Mies on valmistellut esim. ahvenet, jos mun pitäisi, niin katsoisin varmaan netistä ohjeen. Ei kai se sen kummempaa ole? Uusavuttomia palvelee kalatiski. Ja ei se osaamisen / kokemuksen puute aina tarkoita uusavuttomuuttakaan.

Enemmän huolestuttaa se fakta että meillä valmistuu kokkeja, kolmen vuoden koulutuksella, ja silti ne ei osaa pistää kalaa fileeksi tai muuksikaan palaksi. Mistä se johtuu?

Kala-allergikko. Minä en voi olla edes kalanhajuisessa tilassa saamatta oireita.

Herättää semmoisia ajatuksia, että joku perheenäiti ei ole varmaankaan opetellut käsittelemään kalaa, koska ei ole jostain syystä halunnut tai kokenut tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hienohelma?

Pikemmin tulee mieleen wt-mamma, jonka lapsuudenkodin ruokavaliossa kala oli kalapuikkoja, pakasteseitiä, purkkitonnikalaa ja rajuimmillaan ehkä ruodoton lohifilee. Ja tietenkään ei itse harrastettu kalastusta eikä lapset koskaan käyneet ongella.

Mistäpä tuonkaan oppisi, jos koskaan ei ole taitoa tarvinnut. 

Hep, mun täytyy myöntää. En oikein osaa edes tehdä kalaa - paitsi uunissa. Mies yleensä tekee. Kun ostan kalaa, niin pyydän kalatiskin kaveria käsittelemään sen. Siis fileoimaan ja poistamaan ylimääräiset. En ole ajatellut, että minun pitäisi se tehdä itse siksi, että jotenkin perheenäitinä kuuluu.

No että ei sitten osaa käsitellä kalaa. Kotona sen teki äiti tai isä. Nyt ostaa valmiiksi peratun ruodottoman lohifileen tai niitä kalapuikkoja. Ei tarvitse muuta kuin heittää pannulle tai uuniin.

Kun meillä aikanaan alkoi kotitalouden opetus koulussa, niin äiti toivoi, että minut siellä pantaisiin perkaamaan rasvasilliä. Kotona aina haihduin vähin äänin paikalta, kun äiti nosti sillipaketin työpöydälle. No eipä sattunut onnenarpa kohdalleni eli en joutunut sillin perkuuseen. Mutta myöhemmin on Siperia opettanut senkin taidon. Muuta kalaa olin kyllä jo aikaisemminkin perannut, mutta se rasvasilli oli jotenkin niin vastenmielinen ja haisikin pahalle. Ja tarjolle sitten vielä lisukkeeksi raakaa sipulia renkaina. En ole montakaan sillipalaa syönyt elämässäni, en edes uusien perunoiden kanssa. Muuta kalaa sen sijaan pistelen poskeeni hyvällä ruokahalulla, siis kypsää kalaa.

Äiti on ostanut kalansa oikeasta paikasta, ei kotona tarvitse sählätä, kun tiskiltä saa valmiiksi käsiteltynä. Kalastajamies taas käsitelköön itse oman saaliinsa, ei metsästäjäkään tuo vaimolle kokonaista ruhoa ruuaksi laitettavaksi.

Ei ole minusta handikappi äidille.

Minäkään en osaa fileoida kalaa. Ruodot osaan nyppiä pois (kukapa ei) ja paistaa kalan uunissa tai pannulla. Ehkä olen kermaperse. Ei vain ole tullut tarvetta opetella kalan käsittelyä alusta alkaen. Tiskistä saa ostettua kalaa, joka on kivasti jo käsitelty puolestani.

Ajattelen, että hän on ydinfyysikko tai yrityspankkiiri, myös ihmisoikeusasioihin keskittyvä asianajaja tyyliin Amal Clooney tulee mieleen.

Mitä sinä ajattelet?

Luuelen ettet mitään, kun näin typeriä aloituksia kehittelet.

Vierailija kirjoitti:

No en mä kauhean ihmeellinen ihminen ole. Tosin meillä ei kala-allergian takia tarvitse edes miettiä asiaa. 

Niin miksi tarvitsisi jos on allerginen. Meillä lapset eivät pidä kalasta joten en turhaa taitoa opettele.