Onko jollain teistä kokemuksia työstä henkilökohtaisena avustajana?

Raskasta henkisesti ja usein fyysisestikin.

Riippuu täysin avustettavasta, ihan täysin.

Riippuu avustettavasta, mutta jos kemiat kohtaa niin voi olla antoisaa ja leppoista työtä. Rauhallisia hetkiä vaikka tvtä katsellen ja sit sitä itse avustamistyötä, joka voi olla nostelua, teenkeittoa, imuroimista, asioimista...

Se on niin tapauskohtaista. Itselläni ei fysiikka tahtonut riittää pyörätuolin työntämiseen paikasta toiseen ja vaikka jatkamaan pyydettiin, niin talvella en olisi tuota työtä tehnyt. Avustettava itsessään oli todella mukava tyyppi.

Itselläni on pääasiassa hyviä kokemuksia. Tiedän, että joillakin on myös toisin. Välillä homma voi olla todella leppoisaa ja toisinaan taas fyysisestikin raskasta.

Puremajälkiä, tiiliskivi varpaille, tulipalojen sammuttelua, linkkarilla uhkailua. Brutto 1100e/kk

Vierailija kirjoitti:

Riippuu avustettavasta, mutta jos kemiat kohtaa niin voi olla antoisaa ja leppoista työtä. Rauhallisia hetkiä vaikka tvtä katsellen ja sit sitä itse avustamistyötä, joka voi olla nostelua, teenkeittoa, imuroimista, asioimista...

No ei sitten tasan tarkkaan ole leppoisaa työtä, en tiedä voiko omaishoitajan työtä verrata henkilökohtaisen avustajan työhön, ehkä avustajan työssä on enemmän omaa aikaa ellei ole sidottu 24/7 niikuin on omaishoitaja.

Henkisesti erittäin raskasta, riippuu tietenkin hoidettavasta/avustettavasta.

Voihan sitä kuvitella, että jos se työnantaja on kokoajan siinä niskassa hengittämässä, että varmaan teet palkkasi eteen kokoajan jotain, niin jatkuva stressihän siinä on ja varsinkin, kun palkka on surkea.

Itselläni ihan hyviä kokemuksia. Menen avustettavan kanssa kahdestaan esim kävelylle, kirjastoon, kauppaan tms, koska ei yksin voi mennä sairaskohtausvaaran vuoksi. Hoitoalan koulutusta minulla ei ole, mutta olen opetellut miten tulee toimia kun kohtaus tulee. Riippuu siis paljon avustettavasta, jonkun hyvin sairaan tai haastavasti käyttäytyvän kanssa on varmasti vaikeampaa, ja hoitoalan koulutuskin hyvä olla.

Itsellä ei ole ollut lainkaan raskasta, mutta riippuu toki avustettavasta. Jos sattuu ilkeä ja esim. sairaustensa vuoksi katkera tyyppi, niin sitten olisi varmaan kamalaa. Mutta niinhän sitä ihmisissä yleensäkin on ihania ja sitten niitä vähemmän ihania ihmisiä. Kannattaa kuunnella heti haastattelussa vaistoaan, jos vähänkin vaikuttaa huonolta, niin sitten ei ota paikkaa vastaan.

Me käymme esimerkiksi ostoksilla avustettavan kanssa, sekä ruokakaupassa että esim. vaateostoksilla tai kirppiksellä. Pyörätuolissa häntä työntelen, mikä on toki lumessa vähän raskaampaa fyysisesti, riippuu avustettavan painostakin. Myös lääkäri- ja apteekkikäyntejä on paljon. Kotona siivoilen, teen ruokaa, pesen pyykkiä.

Wc:ssä ja suihkussa ei minun tarvitse auttaa, joten hommani on sieltä helpoimmasta päästä. Jotkut tarvitsevat apua kaikissa eri asioissa, ja saattaa vaikkapa olla avanne, katetri tms., jonka kanssa tarvitsee auttaa.

Riippuu siis täysin avustettavasta, millaista työ on. Oman kokemukseni perusteella suosittelen lämpimästi. Siitä saa itsellekin hyvän mielen, kun voi auttaa toista asioissa, joita hän ei itse pysty tekemään. Mutta jos sattuu inhottava avustettava, ja työ on liian raskasta, kannattaa etsiä toinen avustettava. Ei kannata jäädä roikkumaan huonoon työsuhteeseen. Henkilökohtaista apua tarvitsevia on kuitenkin paljon tänä päivänä.

Miksi joku edes tuo mitään omaishoitajan vertailua tähän ketjuun, aivan eri asia.

Hyvä kuulla näitä kokemuksia muilta, niin hyviä kuin huonojakin.  Olen noita joskus miettinyt lisäansioiksi, kun avustettavia on niin eri tasoisia tarpeiltaan, esim. nuoriakin, jotka tarvitsevat rullisapua ja seuran vaikka rock-konsertteihin, kirjastoon, lääkäriin, luennoille eivätkä tarvitse wc-käyntiapua tms. Ts. siihen voisi oikeanhenkinen ja kemioiden puolesta synkkaava apu käydä hyvin, ilman hoitajankoulutustakin (kutn joskus ilmossa näin).

Eihän tuota tiedä ennen kuin tapaamisessa käy, joku näyttää paperilla helpolta.

(t. ei-ap)