Kakkostyypin traumojen purkaminen?

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko kenelläkään sellaisia "kohtauksia", että tavallaan se terävin minä häviää ja pää on tavallaan sumussa/unessa? Tietää olevansa hereillä, mutta jotenkin sellainen terävä havainnointikyky tuntuu puuttuvan? Joku osa itsestä katoaa jonnekin ja palaa yöunien jälkeen? Mitä hittoo tämä oikein on 😳?

Tuntuu! Välillä tuntuu, että olisin joku 10cm ruumistani ylempänä, tavallaan vaan ohjailisin itseäni. Nämä ovat ahdistavia tunteita ja niitä tulee kun olen yksin. Ehkä aivoni ovat käyttäneet tuota kokemissani ahdistavissa tilanteissa. 

Olen myös ylivalppaassa tilassa paljon, ja töissä kuluu hirveästi energiaa kun kaikki ajatukset pitäisi kanavoida töiin eikä sekoilla (pään sisällä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko kenelläkään sellaisia "kohtauksia", että tavallaan se terävin minä häviää ja pää on tavallaan sumussa/unessa? Tietää olevansa hereillä, mutta jotenkin sellainen terävä havainnointikyky tuntuu puuttuvan? Joku osa itsestä katoaa jonnekin ja palaa yöunien jälkeen? Mitä hittoo tämä oikein on 😳?

Tuntuu! Välillä tuntuu, että olisin joku 10cm ruumistani ylempänä, tavallaan vaan ohjailisin itseäni. Nämä ovat ahdistavia tunteita ja niitä tulee kun olen yksin. Ehkä aivoni ovat käyttäneet tuota kokemissani ahdistavissa tilanteissa. 

Olen myös ylivalppaassa tilassa paljon, ja töissä kuluu hirveästi energiaa kun kaikki ajatukset pitäisi kanavoida töiin eikä sekoilla (pään sisällä). 

Samoja kokemuksia. Se on dissosiaatiota. Aivojen kyky suojella sinua liian kamalassa tilanteessa. Ikävä kyllä aivot on kytketty tuolle modelle usein, jos tulee liian läheltä traumaattista tilannetta vastaava muisto.

Itselleni riittää pelkkä vanhemmista puhuminen ja alan leijailemaan, terävä minä häipyy ja sitä on vaikea saada kiinni. Olen kuitenkin paikalla, kaikki eivät huomaa tuota tilaani, mutta loistava terapeuttini huomasi sen jo varsin ajoissa.

Vähän noi työterveyspsykologit on paskoja! Ärsyttää kun ne meinaa nukahtaa sinne eikä tartu mihinkään järkeviin asioihin mitä kerrot. Sanoin, että äitini oli järkyttävä niin skippasi sen kokonaan ja käski tekemään masennustestin! Muutenkaan niitä ei kiinnosta kuin vain ja ainoastaan raha. Käsittele siinä sitten traumaa. Koko psykologit on ihan huuhaata eikä niistä ole apua kenellekään :( Tuli ehkä paskin olo ikinä. Tää oli nyt viides käynti ja ei taaskaan muistanut mitään mitä viimeksi olin puhunut.. Eivuttujaksa. 

Eli ap:lle onnea jos löytää hyvän. 

Traumaterapia, emdr. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei emdr sovi, jos siihen ei ole valmis heittäytymään ja ei ole valmis luopumaan niistä kipeistä muistoista. Ja pitää olla halu ottaa apu vastaan.

Kannattaa tehdä itsensä kanssa töitä, jotta pystyy hahmottamaan traumaattiset tilanteet ja syy-seuraussuhteet.

Paljon voimia ja muista: olet arvokas!