Miten päästä eroon vuosia kestäneestä syyllisyydestä?
Tämä tapahtui jo lähemmäs 10 vuotta sitten. Olin nuori, alle 25-vuotias, ja asuin tuohon aikaan kerrostalossa (olin juuri muuttamassa pois). Alakerran naapurissa asui perhe, jossa oli äiti, isä ja pieni 4-vuotias poika. En muista heistä enää hirveästi muuta, kuin että äiti oli ulkonäön perusteella isää n. 15-20v. nuorempi, ja tämä nainen oli siis suunnilleen omaa ikäluokkaani, todennäköisesti hieman nuorempi.
Tämä kaikki tapahtui siis yöllä. Heräsin kamalaan kolinaan. Suurin osa ihmisistä, jotka asuivat tuohon aikaan kyseisessä kerrostalossa, olivat eläkeikäisiä vanhuksia jotka nukkuivat yöt ja päivät, joten tajusin melkein heti, että ääni kuului alakerran naapurista. Varmistuksen tälle olettamukselle sain, kun kuulin alakerran miehen huutoa, ja sen jälkeen nainen ja lapsi itkivät. Mies jatkoi huutamista entistä kovempaa, ja kuulin lisää kolinaa. Lapsi itki lujempaa ja äiti yritti oman itkunsa keskeltä huutaa jotain isälle, mutta isä jatkoi huutamista. Jossain vaiheessa lapsi jatkoi itkemistä, mutta naisen itku muuttui kirkumiseksi. Yhtäkkiä nainen hiljeni täysin, mies huusi vielä jotain mutta tuon jälkeen ei hänestäkään kuulunut ääntä. Lapsen hiljainen itku jatkui pitkälle yöhön.
Tiedän, että minun olisi kuulunut soittaa poliisit, mutta olin tyhmä ja ajattelematon. Minua pelotti, ja lisäksi kuvittelin, että mitä jos soitinkin turhaan? Mitä jos mitään ei ollutkaan hätänä? Lisäksi (nuorena ja erittäin naiivina) ajattelin, että todennäköisesti joku muu oli jo soittanut poliisit.
Muutin pois (olin siis jo valmiiksi saanut uuden asunnon) parin päivän päästä. Miehen ja lapsen näin noiden päivien aikana kerran tai kaksi rappukäytävässä, naista en kertaakaan.
Tämän tapahtuman vuoksi olen potenut syyllistyttä jo lähes 10 vuotta. Haluaisin kovasti päästä eroon siitä, sillä vaikka tein väärin, en voi asialle enää mitään.
Kommentit (7)
Tekemättä jättäminen ei ole sama asia kuin väärin tekeminen.
Eli turha potea syyllisyyttä mistään ap. Tuon perheen ongelmat eivät ole sinun ongelmiasi.
Syyllisyyttä mistä? Kyllä se alakerran akka pystyisi itsekin ne poliisit soittamaan jos haluaa jos sille on oikeasti tarvetta. Vaikka myöhemminkin marssia poliisilaitokselle. Mutta jos ei tahdo auttaa itseään, ei siihen ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Jotkut nyt vaan nauttii draamailusta. Itsekin tunnut vähän turhan melodramaattiselta, meteli alakerrasta piinannut 10 vuotta?? Haloo nyt vähän perspektiiviä asioihin, joillakin ihmisillä on oikeitakin piinaavia muistoja ja tällainen halventaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyyttä mistä? Kyllä se alakerran akka pystyisi itsekin ne poliisit soittamaan jos haluaa jos sille on oikeasti tarvetta. Vaikka myöhemminkin marssia poliisilaitokselle. Mutta jos ei tahdo auttaa itseään, ei siihen ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Jotkut nyt vaan nauttii draamailusta. Itsekin tunnut vähän turhan melodramaattiselta, meteli alakerrasta piinannut 10 vuotta?? Haloo nyt vähän perspektiiviä asioihin, joillakin ihmisillä on oikeitakin piinaavia muistoja ja tällainen halventaa heitä.
En ota tuohon muuta kantaa, kuin että jos tuo mies esim. hakkasi naista niin hankala siinä on mennä puhelinta hakemaan.
Lisäksi et tunnu tietävän yhtään, miten perheväkivallan uhrit toimivat. Yleensä he pelkäävät koston uhalla mennä kertomaan viranomaisille.
Hahahaaa ap. Nainen varmaan kuoli tai sai niin pahat vammat ettei pystynyt poistumaan kotoaan muutamaan päivään :DDD Miltä nyt tuntuu? ;))
Teit ihan oikein, ei ulkopuolisten pidä puuttua tuollaisiin tilanteisiin, olisit vain saanut naapurien vihat päällesi, myös sen naisen. Alakerran nainen on itse valinnut jännämiehensä eikä kaipaa muiden neuvoja.
Onpas empatiakyvyttömiä vastauksia.
En osaa sanoa, miten pääset syyllisyydestäsi, mutta sen voin sanoa, että ymmärrän sen, ettet soittanut poliisia ja sen, että podet siitä syyllisyyttä. Yllättävissä ja hämmentävissä tilanteissa sitä toimii välillä järjenvastaisesti (etenkin nuorena) , turha on kenenkään siitä viisastella jälkikäteen. Tehtyä ei tekemättömäksi saa...tai tässä tapauksessa tekemätöntä ei saa tehdyksi.
Jospa lupaat itsellesi toimia ensi kerralla toisin. Vaikkei identtistä tilannetta toki varmaan vastaan tulekaan, lupaa itsellesi soittaa apua seuraavan kerran kun vähänkin kuvittelet jonkun apua tarvitsevan. Ehkä sekin auttaa jos mietit, että kaikki muutkin naapurit varmasti kuulivat huudon ja olisivat yhtälailla voineet soittaa apua. Et ole ainoa, joka jätti soittamatta. (Tämä ei tietenkään soittamatta jäämistä oikeuta, mutta voi huojentaa omaa mieltä 10 vuoden jälkeen.)
Et mitenkään. Teit väärin ja nyt kärsit siitä lopun ikääsi.