Lue keskustelun säännöt.
Haluisin lapsen, mutta olen sinkku. Kohtalontovereita?
12.11.2016 |
Mulla on yksi lapsi jo, ja hänen isästään olen eronnut joitakin vuosia sitten. Ikinä en ole vauvakuumeillut ja yhden kanssa on ihanan helppoa, mutta nyt on alkanut hiipiä ajatus toisesta lapsesta. Esikoinen on 4-vuotias ja olisi viime hetket saada hänelle edes jotenkuten samaa ikäpolvea oleva sisarus. Surettaa, ettei näin kuitenkaan käy. Yksin en voi nykyisessä elämäntilanteessa alkaa edes miettiä lapsen hankkimista. :( pöh.
Kommentit (9)
Voi tokkiinsa. Voisin yrittää auttaa teitä, mutta miten se pystytään varmistamaan juridisesti, että minun vastuuni päättyvät onnistuneeseen yhdessäoloon. Referenssejä jälkeläisten hyvistä geeneistä löytyy neljä kahden äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahahaha kiitos avuntarjouksesta. Onpa kiva että maailmassa riittää myötätuntoisia kanssaihmisiä.
Yksin on kyllä äärettömän rankkaa vauvan kanssa, saati jos siinä on toinen lapsi. Kuinka vanha olet? Lapsilla voi olla isokin ikäero, ja ovat läheisiä. Meilläkin on yksi 4-vuotias ja toista toivomme vasta, kun hän menee kouluun.
On NIIIIN paljon helpompaa olla yhden kuin kahden yh. Mieti vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloitsisin siitä yhdestä ja keskittäisin huomioni häneen (en tarkoita lellimistä).
Ymmärrän kyllä, olen jo 35, sinkku, lapseton enkä saa miehiä edes lyhyisiin tapailuihin. Voisiko neitsyenä mennä hedelmöityshoitoon? :) No, en sitä tekisi kuitenkaan, sillä haluaisin lapsen vain puolison kanssa.
Juu en todellakaan ole siis tekemässä lasta tähän väliin. Opiskelutkin vielä kesken hetken aikaa. Hedelmöityshoitoja olen ajatellut sitten, kun olen valmistunut ja jos/kun toivon mukaan löydän hyvän työn. Kun ne hoidothan ovat kalliita enkä halua enää saada lasta yhtä epävarmaan taloustilanteeseen kuin esikoisen sain, vaikka ollaankin pärjätty hyvin ja nykyään mulla on töitä jne.
Olen 26-vuotias eli aikaa sinänsä on vielä vaikka kuinka. Tosiasia vaan on se, että joku mies pitäisi löytää aika pian. Kuitenkin haluan seurustellua ainakin pari kolme vuotta ennen kuin ajatellaan mitään vauvoja. Eli äkkiä onkin 30v täynnä... Myös ero esikoisen isästä jätti sellaiset mietteet, että tavallaan olisi helpompaa olla alusta asti yksin. Ei tulisi lapsille epävarmuutta, jos tulisikin ero jne. Toki jos jostain löytyisi oikeasti hyvä ja vakaa parisuhde niin tietysti se olisi paras vaihtoehto.
Esikoisen olen käytännössä hoitanut yksin alusta asti, vaikka mies olikin kuvioissa ekan vuoden. Mutta eipä hänestä juuri mitään apua ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iloitsisin siitä yhdestä ja keskittäisin huomioni häneen (en tarkoita lellimistä).
Ymmärrän kyllä, olen jo 35, sinkku, lapseton enkä saa miehiä edes lyhyisiin tapailuihin. Voisiko neitsyenä mennä hedelmöityshoitoon? :) No, en sitä tekisi kuitenkaan, sillä haluaisin lapsen vain puolison kanssa.
No miksei neitsyenä voisi mennä hedelmöityshoitoon?
Vähän veikkaan että en kelpaa vertaistueksi. Haluaisin lapsia ennenkuin täytän 30 koska haluan että keho palautuu prosessista mahdollisimman hyvin ja jaksan valvoa öitä, ja siksi myös että oikeasti haluan niitä. Miesten suhteen ei ole kuitenkaan ollut liiemmin tuuria ja nyt on se 5 vuotta jäljellä itse mietittyyn aikarajaan ja edellinen juttu painaa vielä päässä sen verran raskaasti, että siitä pitänee joustaa - tuollaista ei voi kuitenkaan ihan tuntemattoman kanssa tehdä. Enkä haluaisi deittailla niin että mietin tuota kokoajan, joten pakko yrittää löysätä.