Mikä neuvoksi?

Olemme eronneet lapseni isän kanssa ollessani raskaana. Emme ole pitäneet eromme jälkeen juurikaan yhteyttä. Lapsi syntyi tammikuussa, jolloin isä perheineen kävi lasta tapaamassa.

Toukokuussa vahvistettiin isyys ja elatusmaksu. Isä perui lastenvalvojalla sovitun elatusmaksusopimuksen sillä perusteella, että isyyttä ei oltu keretty vahvistaa vielä maistraatissa. Lastenvalvoja soitti minulle viikon sisällä isyyden vahvistuksesta, että mies on ilmaissut haluttomuutensa hoitaa asioita kanssani lastenvalvojalla ja asian käsittely jatkuu käräjäoikeudessa. Tapaamisiin ja huoltoasioihin emme saaneet sopimusta.

Kesäkuun puolessa välissä sain isän asianajajalta sovintoehdotuksen, jossa isä vaati jokatoinen viikonloppu luonapitoa ja yhtäjaksoista neljän viikon luonapitoa kesällä. Lapsi oli tavannut tähän mennessä isäänsä neljä kertaa. Sovintoehdotus oli mielestäni kohtuuton ja palkkasin oman juristin.

Päädyimme käräjäoikeuden asiantuntija-avusteiseen sovitteluun. Teimme sopimuksen, että isä tapaa lasta luonani kaksi kertaa viikossa. Huoltajuus säilyy edelleen minulla ja elatusmaksuista isä sai vapautuksen.

Tapaamisia on ollut nyt muutaman kerran kotonani ja voin rehellisesti sanoa, että suostuminen tapaamisten järjestämiseen kotonani oli iso virhe. Mies tulee kotiini ja katselee minua ylimielisesti ja jos yritän lasten hoidossa antaa hänelle neuvoa niin hän ignooraa sen täysin. Välillämme on kireä ilmapiiri ja lapsi kyllä aistii tämän. Eilen oli tilanne, jossa lapsi halusi luokseni ja isä heittäytyi poikittain lapsen eteen estääkseen lapsen pääsyn luokseni. Lapsi oli itkuinen ja hermostunut. Jossain kohti lapsi halusi taas tulla luokseni ja isä kaappasi konttaavan lapsen syliinsä ja vei pois luotani. Hän istutti itkevän ja äitiä kaipaavan lapsen kävelytuoliin, jossa lapsi ei päässyt liikkumaan äidin luokse. Lapsi oli hämmentynyt ja itkuinen. Isä kutsui lapselle minua etunimelläni, vaikka lapsi tuntee minut äitinä. Minusta tämä oli kohtuutonta. Tapaamiset ylipäätänsäkin ovat hyvin ikäviä ja lapsi varmasti aistii, että kummatkin vanhemmat ovat hermostuneita. Mielestäni lapsen pitää antaa mennä minne hän haluaa eikä lapsen huomiosta pitäisi kilpailla tai pääsyä toisen vanhemman luo estää.

Lapsen isä haluaa myös kanssani yhteishuoltajuuden. Kirjasimme sovittelussa sen tavoitteeksi, kun lapsen ja isän suhde syvenee sekä vanhempien välit ovat siinä kunnossa, että lapsen asiat yätulee hoidettua asiallisesti. No miehen olisi pitänyt ilmoittaa minulle viime viikon aikana milloin hän hoitaa omat rästielarinsa elo- ja syyskuulta, koska Kela tarvitsee niille eräpäivät, jotta voivat tarvittaessa periä isältä. Paperi piti jättää sinne viimeistään tämän viikon alussa, jotta saan maksut takautuvasti elokuulta lähtien. Arvatkaa toimittiko isä päivämääriä minulle? Ei toimittanut ja koska eräpäivä ei käynyt ilmi oikeuden päätöksestä niin elatusmaksuasian käsittely viivästyy, kun Kela joutuu lähettämään isälle asiasta kuulemisen.

Oikeuden päätöksessä on maininta siitä, ettei sovintoon saa hakea muutosta, mutta alan olla todella ahdistunut tästä tapaamisjärjestelystä ennenkaikkea.

Neuvokaa mulle mitä mun pitäisi tehdä, koska näin tämä ei voi jatkua. :(