Lue keskustelun säännöt.
Järjettömän suuri pelko mennä uuteen työpaikkaan (asiantuntija)
Kanttarelli
10.11.2016 |
En tiedä miten olen ikinä päässy niihin töihin joita olen tehnyt viimeiset 10 vuotta näillä sosiaalisilla taidoilla, mutta niin sitä on vaan menty. Olen ollut tosi hyvissä työpaikoissa ja antanut itsestäni päämäärätietoisen ja vahvan vaikutelman ja en paljon höpöttele töissä muusta kuin työasioista. Olen kuulemma vähän pelottava jopa. Totuus on jotain tyystin muuta.
Olen todella pehmo ja liiankin empaattinen. Vain lähimmilleni näytän tuon puolen. Parhaimmillanikin olen hermostunut kömpelö sosiaalisilta taidoiltani ja saan ihmiset lähinnä kiusaantuneiksi möläyttelemällä hermostuksissani jotain asian sivusta, tai muuten epäsopivasti tai liian riehakkaasti.
Työuran alussa oli aivan liian ylikiltti ja hellämielinen ja päädyin tekemään muiden työt ja tiettyjen ihmisten sylkukupiksi systemaattisesti. Nyt vanhemmiten olen kasvattanut suojakuoren, mutta en sen kuoren takia tule yhtään etenkään naisten kanssa toimeen (olen nainen) ja sen roolin vetäminen on äärettömän raskasta ja kuluttavaa ja alkaa vaikuttamaan myös siviilielämän hyvinvointiin. Sen työminän pystyn kuitenkin vetämään uskottavasti ja jopa yllättäen tyynesti kunhan vain pysytään työasioissa, eikä puhuta paljoa.
Nuo henkilökemioihin ja roolin vetämiseen liittyvät ristiriitaisuudet ovat kuitenkin pakottaneet minut vaihtamaan työpaikkaa muutaman kerran ja viimein ne kärjistyivät siihen, että sain pahan burnoutin ja olin pois työelämästä vuoden. Nyt pitäisi siis palata takaisin. Pelottaa aivan järjettömästi. Työstäni tykkään ja sitä haluaisin tehdä, mutta sitä ei voi tehdä kotoa.
Minulta puuttuu ns. suojaavat rajat enkä osaa / pysty niitä asettamaan tai pitämään. En pysty antamaan itsestäni pientä palaa niitä inhimillisiä puolia, koska sen jälkeen se nynnerö valuu sieltä esiin ja en pysty toimimaan enää vakuuttavasti ammatissani. Haluaisin tulla edes jotenkin ihmisten kanssa toimeen, niin että voisin mennä töihin tekemään työni ja saisin tehdä sen ilman häirintää tai repiviä henkilökemiariitoja.
Onko ketään muuta ketkä ovat kärsineet samanlaisista ongelmista ja miten olette noista selvinneet? Tämä ei johdu työstäni tai sen luonteesta, vaan minusta.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran töitä riittää niin että voit vähän väliä vaihdella työpaikkaa ja olla vuodenkin poissa ja silti heti on työpaikka tarjolla niin hyvinhän sulla näyttää pyyhkivän. Eli jatka samaan malliin. Paskaako sitä opetella muitten ihmisten kanssa toimeen tulemaan, jos ei kerran tartte.
Ei sitä enää tässä iässä töitä noin vain vaihdella ja toisekseen lähetin yli 100 hakemusta, ennen kuin tämä työpaikka heltisi. En ollut burnout-"lomalla", vaan jäin pois töistä sen vuoksi ja jouduin olemaan vuoden työttömänä kun töitä ei löytynyt. Vanhaan paikkaan en enää pystynyt palaamaan kun en pystynyt enää kuuntelemaan sitä huutamista, sättimistä ja h**rittelua.
Jos jäi epäselväksi, niin en haluaisi enää joutua vaihtamaan työpaikkaa, vaan tulla jotenkin toimeen ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan?
Käynyt usemmankin kerran ja kirjahyllyt täysi self help -kirjoja. Tässä ollaan silti.
Ymmärrän auttavasti tilannettasi . Olet erittäin lahjakas ihminen se paistaa siitä että olet noin kriittinen itseäsi kohtaan. Lahjakkaimmat aina ovat ja myös sosiaalisesti korkeamoraalisia. Ja sitten kun joutuu kahlaamaan kaikenmaailman ihmisten seassa ja pitämään suutaan supussa ja nielemään alamoraalisia juttuja niin kyllähön siinä uupuu.
Tämä kaikki ei ole kuitenkaan sinun syysi lainkaan. Olet vain lahjakas ja hyvään pyrkivä ihminen. Törmäät esteisiin klassisesti koska olet niin hyvä.
Jotenkin tulee mieleen että sinulla on hiffaaminen ihan lähellä : että jotenkin kun vain saisit itsellesi perille sen että sen odottaminen että ne muut olisivat sitoutuneet hyvään ei ole realistista . Emme voi kontrolloida millään kaikkia muita vain itseämme. Siitä kun löysäät luulisin että sitten avautuu itsellesikin enemmän tilaa.
Haleja ja tsemppiä.
Pelot voitetaan aina vain menemällä pelkoä päin. Ja tekemällä sarja onnistuneita kokeita. Onnistut , tiedän sen koska olet noin lahjakas ihminen. Sinussa ei ole mitään vikaa kertoo jo alotuksesikin. Eikun eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Pelot voitetaan aina vain menemällä pelkoä päin. Ja tekemällä sarja onnistuneita kokeita. Onnistut , tiedän sen koska olet noin lahjakas ihminen. Sinussa ei ole mitään vikaa kertoo jo alotuksesikin. Eikun eteenpäin!
Kiitos kilteistä sanoistasi. Minulle tuli ainakin tosi hyvä mieli. Lahjakkuudesta en tiedä, mutta arvomaailmani on todellakin vanhanaikainen, koen olevani tosi erilainen kuin useimmat ja olen usein miettinyt miksi ihmisten pitää olla aina niin ilkeitä toisilleen.
No jos kerran töitä riittää niin että voit vähän väliä vaihdella työpaikkaa ja olla vuodenkin poissa ja silti heti on työpaikka tarjolla niin hyvinhän sulla näyttää pyyhkivän. Eli jatka samaan malliin. Paskaako sitä opetella muitten ihmisten kanssa toimeen tulemaan, jos ei kerran tartte.