Miten löytää syy elää?

En osaa auttaa, mutta ymmärrän sua. Mulla on ihan samat tunnelmat.

Jos ajattelet noin niin mikset hae kumppania toisesta kulttuurista, joka sinun makuun sopivampi? Joku odottaa sinua jossakin, oletko valmis lähtemään?

Minkä ikäisiä olette? Nuoria varmaan? Mä olen hylätty keski-ikäinen nainen ja ajattelin, että joku vapaaseurakunta voisi olla minulle se, mitä haen. Mutta uskallanko yksin? En varmaan.

Muuta ulkomaille.

Olen vaikka kuin monta kertaa kysynyt mistä tämmösen yksinäisen tavoittaisi mutta kertaakaan täällä ei olla annettu vielä vastausta!

Mikä pakko on asua Suomessa?

No ei se suomessa oleminen oo se oikee ongelma vaan yksinäisyys. Voihan siinä tietty joku irtiottokin osaltaan auttaa, mutta ei se välttämättä mitään ratkaise.

Täällä sama tilanne. Nyt töissä, ei se ratkaissut mitään. Menen päivä kerrallaan.

Jos ihminen ei saa kavereita niin kyllä silloin on jotain pielessä. Itselläni on ystäviä peruskoulusta, lukiosta, jatko-opinnoista, armeijasta, kolmesta eri urheiluseurasta, ja kahdesta eri työpaikasta. Lisäksi on vielä satunnaisia ystäviä tullut sieltä täältä.

Suomen ongelma on siinä kun kaikki ajetaan maalta kaupunkiin. Kuulumme luontoon metsien ja järvien keskelle. Kulttuurishokki jyllää yhä. On hirvittävää asua betonibunkkereissa ja leikkiä maailmankansalaista.

 USA:n vaaleista sitä ei ainakaan löydä

voi se irtiotto ratkaistakin tilanteen tai ainakin antaa ajattelemisen aihetta ja muuttaa omia käyttäytymismalleja. En osaa tarkkaa neuvoa antaa ap:lle, mutta haluan silti välittää edes tätä kautta myötäelämistä. Olen itsekin ollut joskus tosi yksinäinen, kun osa kavereista jäi vanhalle kotipaikalle ja itse muutin koulun perässä muualle. Uusia kavereita ei ollut helppo hankkia, mutta jokunen niitä tuli. Taas muuttivat monet muualle tai itse muutin.

Ulkomaille muutto työn perässä toi erilaista näkemystä elämään. Tuolloin tuntui, että sovelluin asumaan sinne paremmin, ihmiset olivat erilaisia ja sain alettua ihan tyhjältä pöydältä.

Aloitin joitakin harrastuksia, osa ihan nettipelien kautta (ei siis rahapelien) ja juttelin siellä ihmisten kanssa, se helpotti myös yksinäisyyttä vaikken kasvotusten tavannutkaan.

Oli ainakin jotain, mitä odottaa iltaisin, että pelasin uusien tuttujen kanssa ja juttelin niitä näitä. Uusia kontakteja löytyy näet toisinaan mitä yllättävimmistä paikoista.

Koiraharrastuksissa tapaa myös ihmisiä, jos nyt on koiraihmisiä. Helpottaa yksinäisyyteenkin, jos se muuten elämään sopii.

Jos Suomessa ei mikään muu pidättele, kannattaa kyllä pohtia muuallakin asumista. Eri kulttuureissa ja maissa ihmiset elävät eri tavoin, koskaan ei tiedä, miten sitä sieltä saattaa aivan eri lailla tutustua ihmisiin tai itsekin aktivoitua eri ympäristössä. Pääseehän sieltä aina takaisin tänne, jos ei tykkää. Tai kokeilla vaikka muualla asumista taas.

No niin toistan : MISTÄS SINUT TAVOITTAA SITTEN?

Minullakin on ollut elämässä rankkoja ja yksinäisiä vaiheita. Ei kannata luovuttaa, vaan sinnitellä eteenpäin, kyllä sitä taas jossain vaiheessa tulee parempia aikoja. Mene rohkeasti mukaan harrastuksiin, esim. kansalaisopiston kursseille. Ehkä netin kautta saa myös kontakteja, joita voi tavata myöhemmin vaikka kahvilassa.