Odotan niin paljon, että olen 45-vuotias

Muakin ahdistaa koska täytän parin viikon päästä 20. Mulla ei ole lapsia, ei miestä, ei tutkintoa, ei työtä eikä edes omaa kämppää. Opiskelupaikka on mutta huonosti työllistävältä alalta.

Mä olen 47v ja onnellinen että mun nuorin on vasta eskari ja kotona kauan.

Hyvä. Sujuvat vaihdevuodetkin kivemmin kun ei murkkujen kanssa tarvi vääntää...

Minä olen tehnyt noin koko ajan. Turha koko elämäänsä odotella. Reppureissua ja muuta reissua tullut tehtyä.

Sinkkumies

Ei minullakaan 20-vuotiaana ollut kuin opiskelupaikka, senkin vaihdoin kun ala ei kiinnostanut yhtään. Vuokra-asunto oli mutta vanhemmat maksoivat vuokran. Ihan lapsi olin siis!

Tämän takia joskus mietinkin, että onko ne lapset niin paha rasti kuitenkaan. Reilusti yli puolet elämästä menee kuitenkin ilman lapsipalloa jalassa. No en kyllä itseäni miellyttävää naista varmaan koskaan löydä, joten sinänsä tarpeeton pohdinta omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Lapset lentäneet pesästä ja kaikki aika vihdoin minulle itselleni! Saan matkustella ja panostaa itseeni kunnolla. Onneksi tuli lapset tehtyä melko nuorena, pian on aikaa ja rahaa itselle.

Mulla oli rahaa ja vapaus tehdä nuorena mitä haluan. Nyt yli nelikymppisenä rahattomana on hyvä keskittyä pieniin lapsiin. Nuoruutta ei saa koskaan takaisin. Ei yli nelikymppisenä voi nuoruutta alkaa elämään.

Kyllä mekin ollaan lapsien kanssa reissailtu vaikka missä, mutta niillä matkoilla mennään kyllä lasten ehdoilla. Ihan hauskaa sekin oli joskus mutta noiden murkku-ikäisten kanssa ihan kamalaa tappelua välillä. Haluisin mennä rentouttavalle matkalle, siemailla drinkkiä ja nauttia aikuisten seurasta.

-ap

ap, hienoa! Olet työsi varmaankin hyvin tehnyt lastesikin osalta, nyt voit nauttia omastakin rauhasta. Ja kyllä yli nelikymppisenäkin kerkiää vaikka minne, vaikka sitten sitä parikymppisen matkusteluakin korvaamaan (jos tarpeen). On vain ehkä enemmän rahaa, enemmän elämänkokemusta,, joten on helppo suunnitella aikuistenkin lomia ilman, että tarvitsee enää ottaa huomioon lasten viihtyvyyttä. Menee siis viimein omilla ehdoillaan, hyvä juttu :)

Kilistän vesilasillisella sille!

Vierailija kirjoitti:

ap, hienoa! Olet työsi varmaankin hyvin tehnyt lastesikin osalta, nyt voit nauttia omastakin rauhasta. Ja kyllä yli nelikymppisenäkin kerkiää vaikka minne, vaikka sitten sitä parikymppisen matkusteluakin korvaamaan (jos tarpeen). On vain ehkä enemmän rahaa, enemmän elämänkokemusta,, joten on helppo suunnitella aikuistenkin lomia ilman, että tarvitsee enää ottaa huomioon lasten viihtyvyyttä. Menee siis viimein omilla ehdoillaan, hyvä juttu :)

Kilistän vesilasillisella sille!

Kippis takaisin ja kiitos kommentistasi! Ja juu, on tässä lasten ohella tullut luotua uraakin joten rahaa on matkustella nyt paljon enemmän kuin 20-vuotiaana. En edes ymmärrä, millä rahalla sen ikäiset matkustelee.

-ap

eipä kestä :) Huomionarvoinen juttu on myös se, että aikuisten kesken tulee tehtyä ihan erilaisia matkoja, usein jopa eri kohteisiin, mutta vähintään matkakohteen sisällä tulee käytyä aivan eri paikoissa kuin esim. pienten lasten tai edes teinien kanssa. Ei tarvitse myöskään pohtia nukkumaanmenoaikoja ja syömisiä tai ruokailuaikoja, vaan voi mennä omin ehdoin. Onhan lastenkin kanssa kiva matkustella, mutta joutuu ja kuuluukin toki ottaa muutkin matkalaiset huomioon kohteita valittaessa.

Omien mieltymysten mukaanhan sitä voi istuksia vaikka illan näytelmää katsomassa, patikoida koko päivän raunioilla tai museossa. Tai vaikka vaeltaa pidempi pätkä erämaassa, vuoristossa, sukellusreissulla, hevosvaelluksella tai mikä sitten juuri se oma innostus tai harrastus onkin.

Eikä se ole sinulta pois, jos jollakulla muulla parikymppisellä vastaajalla ei ole samaa tilannetta tai mahdollisuutta - ei tietenkään voisikaan olla, ovathan he aivan eri tilanteessa elämässään. Olihan itse kullakin eri tilanne siinä iässä, olipa niitä lapsia tai ei.

Kiva huomata, että joku osaa positiivisesti odottaakin ikää ja sen tuomaa vapautta ainakin samanlaisessa tilanteessa eikä aina vain murehtia omaa ikäänsä tai muuta. Ei se oman vapauden iloitseminen ja arvostaminen ole pois omiltakaan lapsilta - he ovat edelleen tärkeitä ja ovat takuulla hekin iloisia puolestasi. Monen olen nähnyt murehtivan sitten tuotakin puolta, että pitäisi aina olla paikalla ja valmiina eikä matkustaa tai itseensä satsata kaikkea.. niitä 'mitä mieltä lapset sitten ovat' -tilanteita. Yhtään lanttia et täältä mukaasi saa, kun aika jättää. Joskus pitää myös itselle ottaa aikaa ja vain nauttia siitä.