Pari ekaa työttömyyskuukautta olin
niin elinvoimainen ja puhtia täynnä. Aah, vihdoin vuosien jälkeen aikaa itselleni. Kuntoilua, hierojaa, kosmetologia, lukemista, kahvilassa istumista.
Nyt pikku hiljaa on kaikki hiipunut. Mikään ei tunnu enää kivalta. Aamulla tylsistyttää herätä ja tunnen olevani tarpeeton. Masentaa ja väsyttää koko ajan. Tympii soittaa työpaikkojen perään, kyhätä hakemuksia. Hukkaan heitettyä aikaa. Tuntuu etten kuulu mihinkään. Tunnen syyllisyyttä ja selittelyn tarvetta, kun ystävät ilmoittelevat vapaista työpaikoista kuvitellen, että sinne vaan mennään töihin. Tai kyselevät hainko sitä ja sitä paikkaa. No hain ...kele, mitä luulette. Ja ei kiinnosta jutut tutuista jotka ei edes halunneet töihin ja kotiin soitettiin, että tuletko. Höhöhö ei naurattanut.
Ja taas tunnen alemmuutta ja huonoutta työssä käyvien vierellä. Että minua ei huolita mihinkään. Olen huono ja surkea ja tiedän, ryven nyt itsesäälissä.
Siinä teille, jotka luulette että kotona oleminen on työttömälle joky saa..nan unelmien täyttymys! 😭😭😭
Kommentit (10)
Ja taas meni paikka ohi.. masentavaa 🤕 taidan pitää kuukauden loman alkaen huomisesta enkä etsi yhtään työpaikkailmoitusta. 😎
Aah, vertaistukea!!! Täällä sitä kans syrjäydytään. Just näin.
Samat fiilikset täälläkin, työttömyyttä takana 1,5 vuotta. Kohta loppuu ansiosidonnainen, jippii...
Kolmisen viikkoa tais mennä lomatunnelmissa. Nyt muutama kk, oon jo ihan kakkoskansalainen, hiiviskelen ja piilottelen. En halua että kukaan kysyy mitään töiden saamisesta eli saamattomuudesta.
Teen jokaiselle päivälle työlistan, jonka teen.
Myyn kaiken ylimääräisen, tai omat ovat jo myyty, nyt on pitkään myyty jo omien ja appivanhempien kaappien täytteitä.
Mies sai vähäksi aikaa töitä, kun viime keväällä myimme auton pois ja saimme siitä pesämunaa. Mies sai äitinsä auton lainaa, muutti 2 kk mökille, joka laitettiin myyntiin. Auton summa meni pintaremonttiin, mutta oli ratkaiseva tekijä mökki meni kaupaksi.
Nyt 1 tai 2, auto ja mökki, rahareikää on poissa.
Joka aamu katson avoimet työpaikat ja teen kaikkiin hakemuksia mihin vain voin. En enää viitsi soitella perään.
Pieni pilkahdus tuli, naapuruston mummo ei saa kävellä liukkaalla. Vien hänen koiransa 3 krt päivässä ulos, saan 10 e pv. Eihän toi paljoa ole, mutta jokaisella eurolla on väliä.
ensin hain paniikissa hommia, yksi haastattelu hyvän liksan hommaan entisen pomoni tarjoamana kun vedin liinat kiinni koska liian samanlaista kuin ennen.
3 kk hakua, ei mitään onnistumisia muuta kuin "kiitos mielenkiiinnosta"-maileja. Työkkäri ei huolinut muuntokoulutukseen.
Sitten tämä viikko - kolme haastattelupyyntöä joista yksi on todnäk ns varma nakki, sillä tuossa firmassa (tietämättäni) on ex-kollegoita ja HR-pimu sanoi että "sen verran on kehuttu kovaksi tekijäksi että sut pitää poimia ainakin haastatteluun".
Mitä helvettiä, pitkään aikaan ei tarjolla mitään ja sitten kolmessa päivässä kolme haastattelupyyntöä? Onko HR-muijilla jotkut resurssikilpailuviikot meneillään?
Arvostelijat voisivat miettiä joskus tuota oikeaa työttömän todellisuutta. Pettymyksiä, rahattomuutta, loputonta suossa rämpimistä. Ei se herkkua ole.
Toimettomuus lienee ihan mukavaa jos tietää koska se loppuu..
Vierailija kirjoitti:
ensin hain paniikissa hommia, yksi haastattelu hyvän liksan hommaan entisen pomoni tarjoamana kun vedin liinat kiinni koska liian samanlaista kuin ennen.
3 kk hakua, ei mitään onnistumisia muuta kuin "kiitos mielenkiiinnosta"-maileja. Työkkäri ei huolinut muuntokoulutukseen.
Sitten tämä viikko - kolme haastattelupyyntöä joista yksi on todnäk ns varma nakki, sillä tuossa firmassa (tietämättäni) on ex-kollegoita ja HR-pimu sanoi että "sen verran on kehuttu kovaksi tekijäksi että sut pitää poimia ainakin haastatteluun".
Mitä helvettiä, pitkään aikaan ei tarjolla mitään ja sitten kolmessa päivässä kolme haastattelupyyntöä? Onko HR-muijilla jotkut resurssikilpailuviikot meneillään?
Tykkään ja samalla olen kateellinen ja katkera. Miksi minulle ei käy noin..
Kiitos aloituksestasi, down-shiftauksesta varoittavia esimerkkejä ei koskaan ole tarpeeksi. Tsemppiä työnhakuun.