Miten opettajat toimii tilanteessa jossa tehdään isänpäiväkortteja yms. ja jollain oppilaalla ei ole isää (elossa)

No sit saa tehdä vaikka joulukortin tai vaikkapa onnittelukortin jollekulle tms. Nää on ihan arkea koululuokissa että kaikilla ei ole isää, jolle tehdä korttia.

Sain tehdä kenelle halusin, tein aina äidilleni.

Niin haetko tällä nyt sitä, että kun yhdellä ei ole isää, niin muut kaksikymmentäkään eivät saisi tehdä korttia? Kai sitä voi tehdä kortin ihan kenelle tahansa...

Menepä sinä orpo äpärä siksi aikaa pihalle hyppimään kolmiloikkaa kun muut askartelevat.

Juurikin juttelin yhden lastentarhanopettajan kanssa, joka kertoi miten syksyllä aina täytyy haravoida perheiden rakenne juurikin näiden korttien jne takia: onko iskä ja äiti vai Mauno ja äiti ja iskä ja Pirkko vai ovatko Pirkko ja Maunokin äiti ja iskä ja miten sitten kun vanhemmat onkin Pirkko ja Eeva - onko molemmat äitejä tai toinen äiti ja toinen mikä - iskäkö? Ja onko silti vielä iskäkin joka pitää huomioida ja jos gay-perheessä on kaksi lasta voi toinen olla Pirkin synnyttämä ja toinen Liisan joten onko ne sitten molemmat molempien äitejä vai mikä on oikea tapa kutsua näitä gay-vanhempia. Joskus ei perheissä ole isää ja äitiä on vain Pirkko ja Pasi, aikuiset.

Mitäköhän tästä sotkusta oikein seuraa???

Inhottavia tilanteita,mutta meillä on tehty mummolle/äidille/papalle ja jotkut ovat tehneet haudalle vietäväksi ja jotkut ovat tehneet jopa lemmikille =)

Nämä on sitten jänniä, ettei millään voida jättää sitä pois ohjelmasta. Onhan se varmaan nautinto katsoa, kun osa miettii huuli pyöreänä, että kenelle sen kortin nyt tekisi.

Siitä on jo kauan kun minä olen ollut ala-asteella, mutta meidän luokalla oli silloin yksi tyttö jonka äiti oli kuollut ja opettaja ilmoitti hänen isälleen päivän jolloin askartelemme äitienpäiväkortteja ja hän sai olla poissa sen päivän.

Olen tavannut yhden kouluisännän (naispuolisen), jolle yksinhuoltajien lapset tuovat isänpäiväksi isännänpäiväkortteja.

Lapseni tekee kortin isoisälle, muuten tekisi kortin varmaan minulle tai mummilleen.

En näe tässä ongelmaa kumpaankaan suuntaan, en niin etteikö kukaan saisi tehdä isänpäiväkorttia kun minun lapseni ei voi, tai niin ettäkö se olisi muiden kannalta ongelma ettei lapseni sitä (samanlaista) korttia tee. Näin oli jo omana kouluaikana, kun luokallani oli poika jolla ei ollut isää.

Miksi kaikesta pitää tehdä ongelma?

Olen sanonut, että kortin saa tehdä, jos haluaa. Sen voi tehdä isälle tai isoisälle tai vaikka kummisedälle. Askartelun sijasta voi myös tehdä läksyjä tai lukea kirjaa. Kerran yhden oppilaan isä oli juuri kuollut ja kysyin etukäteen äidiltä, haluaako lapsi olla pois sen tunnin (oli päivän viimeinen tunti) mutta äiti sanoi, että lapsi voi tehdä kortin isoisälle. Näin siis yläkoulun puolella.

Eipä se oikeastaan ole opettajan murhe. No tietenkin opettaja sympatiseeraa. Mutta siinä tilanteessa on äidin tehtävä jutella lapsen kanssa etukäteen, että kun siellä koulussa todennäköisesti tehdään kortteja, niin kenelle lapsi haluaa tehdä. Isälle tehdyn kortin voi viedä haudalle tai muistaa isää kotona ja tallettaa kortit samaan laatikkoon missä muutkin isänpäiväkortit ovat. Tai voi tehdä papalle. Ja jos sitäkään ei ole, niin joku elämässä mukana oleva mies / isähahmo ilahtuu kortista varmasti. Tai sitten pyytää opettajalta, että varaa myös jouluisia materiaaleja, niin lapsi voi aloittaa jo joulukorttien askartelun.

Me tehtiin veljen kanssa aina enolle ja ukille. :) Big deal?

Meillä ainakin yksi lapsi halusi tehdä isänpäivä -kortin. Veivät sen haudalle isänpäivänä.

Me ollaan laminoitu tai päällystetty kontaktimuovilla sen oppilaan kortti, jonka isä on kuollut. Lapsi vie sen haudalle.

ope

Vierailija kirjoitti:

Niin haetko tällä nyt sitä, että kun yhdellä ei ole isää, niin muut kaksikymmentäkään eivät saisi tehdä korttia? Kai sitä voi tehdä kortin ihan kenelle tahansa...

Onpa sulla outoa tulkintaa. Tuossahan vain kysyttiin millaisia eri tapoja on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut, että kortin saa tehdä, jos haluaa. Sen voi tehdä isälle tai isoisälle tai vaikka kummisedälle. Askartelun sijasta voi myös tehdä läksyjä tai lukea kirjaa. Kerran yhden oppilaan isä oli juuri kuollut ja kysyin etukäteen äidiltä, haluaako lapsi olla pois sen tunnin (oli päivän viimeinen tunti) mutta äiti sanoi, että lapsi voi tehdä kortin isoisälle. Näin siis yläkoulun puolella.

Tehdäänkö muka yläkoulussakin vielä isänpäiväkortteja?

Mielestäni nämä isäin ja äitienpäiväkorttijutut saisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, osa lapsista on menettänyt vanhempansa ja osalla ei tietoa missä luuhaa. Ihan sen yhden/20 vuoksi voisi jättää tekemättä. Jos nyt jotain on tehtävä niin keväällä voisi kasvattaa kukan ja viedä sen kotiin tai joulunaikaan jonkun askartelun.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä isäin ja äitienpäiväkorttijutut saisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, osa lapsista on menettänyt vanhempansa ja osalla ei tietoa missä luuhaa. Ihan sen yhden/20 vuoksi voisi jättää tekemättä. Jos nyt jotain on tehtävä niin keväällä voisi kasvattaa kukan ja viedä sen kotiin tai joulunaikaan jonkun askartelun.

Onneksi sinun mielipiteesi ei ratkaise. Koululla on tärkeä tehtävä kulttuurikasvattajana.