Mistä ja miten te lähtisitte purkamaan tätä asiaa miehelle, kun en halua megariitaa aikaiseksi?

Mies on stressaantunut. Se tekee paljon töitä ja etenee urallaan. Minä olen puolivahingossa kotiäidiksi jäänyt, kun oma ala ei työllistänyt ja me pärjäämme myös yksinään miehenkin palkalla.

Mies ei tee töitä sen takia, että minun on mahdollista olla kotona, mutta tottakai vastuu koko perheen elättämisestä stressaisi ketä tahansa. Minun vastuullani on luonnollisesti huomattavan paljon enemmän kotitöitä, kun olen kotona päivät pitkät. Käyn ruokakaupassa, teen ruokaa, pesen pyykit, hoidan lapsille vaatteet jne.

No. Viimeisen puolen vuoden aikana minusta on tuntunut siltä, että olen kuin ilmaa miehelleni. Olen tarpeellinen, mutta silti vähän kuin ilmaa. Mies kyselee jatkuvasti minulta omasta ulkonäöstään ja vaatetuksestaan, kun menee tärkeisiin tapaamisiin. Pitääkö laittaa tämä sininen vai tuo sininen paita ja nämä kalvosinnapit vai nämä. Mielipiteeni kelpaa. Silti, minun ulkonäköäni mies ei noteeraa millään tavalla. Ei ole sanonut kauniiksi todella pitkään aikaan.

Tänään päätin tehdä ruokaa oikein vaivalla. Kävin neljässä kaupassa, jotta sain herkkureseptin ainekset riivittyä kasaan. Itse ruoanlaittoon meni kolme tuntia. Kerroin tästä vaivasta miehelleni, joka tuli tunti sitten kotiin. Ei mitään reaktiota, vain 'jaa'. Söi ruokansa 5 minuutissa ja alkoi sen jälkeen räplätä läppäriään sohvalla. Kysyin, oliko ruoka hyvää. Joo oli.

Me ei riidellä, ollaan vapaa-aika yhdessä, tehdään lasten kanssa kaikenlaista yhdessä. Silti, olen jotenkin ilmaa, minua ei huomioida.

Joka kerta kun olen yrittänyt puhua tästä asiasta, mies ottaa sen itseensä ja vetoaa stressiin. Että äh, en mä ehdi miettiä oletko sä just tänään imuroinut koko talon, en huomannut sitä kotiin tullessa. En mä näe onko sun hiukset eri malliset tai sävytetty eri sävyllä kuin ennen. En mä ehdi keskittyä ruokaan, joo oli hyvää.. Jotenkin sellainen joo joo-olo koko ajan. En kaipaa kukkia tai serenadeja, ihan vain arjessa huomioimista. En oikein tiedä mitä. Ehkä sitä, että ihan vaan joskus mies vaikka sanoisi, että onpa mulla hiukset kivasti tai olenpa kaunis tai olipa hyvää ruokaa, kiitos. Mentäisiinkö yhdessä kävelylle, mäpä hieron sun jalkoja, mentäiskö katsomaan joku leffa, jonka haluaisit nähdä.. Ihan tavallista!