Lue keskustelun säännöt.
Mistä ja miten te lähtisitte purkamaan tätä asiaa miehelle, kun en halua megariitaa aikaiseksi?
07.11.2016 |
Mies on stressaantunut. Se tekee paljon töitä ja etenee urallaan. Minä olen puolivahingossa kotiäidiksi jäänyt, kun oma ala ei työllistänyt ja me pärjäämme myös yksinään miehenkin palkalla.
Mies ei tee töitä sen takia, että minun on mahdollista olla kotona, mutta tottakai vastuu koko perheen elättämisestä stressaisi ketä tahansa. Minun vastuullani on luonnollisesti huomattavan paljon enemmän kotitöitä, kun olen kotona päivät pitkät. Käyn ruokakaupassa, teen ruokaa, pesen pyykit, hoidan lapsille vaatteet jne.
No. Viimeisen puolen vuoden aikana minusta on tuntunut siltä, että olen kuin ilmaa miehelleni. Olen tarpeellinen, mutta silti vähän kuin ilmaa. Mies kyselee jatkuvasti minulta omasta ulkonäöstään ja vaatetuksestaan, kun menee tärkeisiin tapaamisiin. Pitääkö laittaa tämä sininen vai tuo sininen paita ja nämä kalvosinnapit vai nämä. Mielipiteeni kelpaa. Silti, minun ulkonäköäni mies ei noteeraa millään tavalla. Ei ole sanonut kauniiksi todella pitkään aikaan.
Tänään päätin tehdä ruokaa oikein vaivalla. Kävin neljässä kaupassa, jotta sain herkkureseptin ainekset riivittyä kasaan. Itse ruoanlaittoon meni kolme tuntia. Kerroin tästä vaivasta miehelleni, joka tuli tunti sitten kotiin. Ei mitään reaktiota, vain 'jaa'. Söi ruokansa 5 minuutissa ja alkoi sen jälkeen räplätä läppäriään sohvalla. Kysyin, oliko ruoka hyvää. Joo oli.
Me ei riidellä, ollaan vapaa-aika yhdessä, tehdään lasten kanssa kaikenlaista yhdessä. Silti, olen jotenkin ilmaa, minua ei huomioida.
Joka kerta kun olen yrittänyt puhua tästä asiasta, mies ottaa sen itseensä ja vetoaa stressiin. Että äh, en mä ehdi miettiä oletko sä just tänään imuroinut koko talon, en huomannut sitä kotiin tullessa. En mä näe onko sun hiukset eri malliset tai sävytetty eri sävyllä kuin ennen. En mä ehdi keskittyä ruokaan, joo oli hyvää.. Jotenkin sellainen joo joo-olo koko ajan. En kaipaa kukkia tai serenadeja, ihan vain arjessa huomioimista. En oikein tiedä mitä. Ehkä sitä, että ihan vaan joskus mies vaikka sanoisi, että onpa mulla hiukset kivasti tai olenpa kaunis tai olipa hyvää ruokaa, kiitos. Mentäisiinkö yhdessä kävelylle, mäpä hieron sun jalkoja, mentäiskö katsomaan joku leffa, jonka haluaisit nähdä.. Ihan tavallista!
Kommentit (43)
Ei kukko käskien laula.
Jos sanot että kaipaat huomiota, on huomion antaminen siitä alkaen vain tottelua / periksiantoa ja ärsyttää miestä entistä enemmän etkä itsekään tiedä tapahtuuko se vain siksi kun käskit.
Todennäköisesti et enää kiinnosta miestäsi. Enkä oikeastaan ihmettele, paljonko sitä sitten loppujenlopuksi kiinnostaa päivät kotona nyhjäävä ja kotiintullessa huomiota kinuava ihminen.
Ensiavuksi komppaan aiemman kirjoittajan imutteluvinkkiä (ilman sitä kurkkua). Pyyteetön yksipuolinen reipas ja hifistelemätön suikkari kerran pari päivässä ilman vaatimuksia tai odotuksia vastapalveluksesta. Jos ei kelpaa, sillä on toinen. Jos kelpaa, muutut pullantuoksuisesta kotiäidistä pian takaisin intiimiksi seksiobjektiksi. Kun et odota/vaadi/pyydä vastapalvelusta, ei mieheen kohdistu vaatimuksia tai odotuksia, joiden toteuttaminen vaatisi menestyvälle miehelle luonnonvastaista periksiantoa. Aluksi kannattaa taistella vastaan halua antaa sen johtaa seksiin, siihen mennään vain kun mies on itse tehnyt alkuperäisen aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin purkamaan asiaa kertomalla miehelle että kaipaisin että hän huomaisi minut. Keskustelisin myös siitä miksi hän vaikuttaa niin tunteettomalta, ilahduttaako häntä enää nykyisin mikään ja mistä asioista hän tuntee tai tuntisi onnea vai onko sellaisia ollenkaan.
Minä peräänkuulutan silti myös miehen oikeutta olla oma itsensä. Jos arjessa haluaa olla hiukan köriläs, eikä aina jaksa muistaa kertoa vaimolle kauniilla korulauseilla miten kaunis tämä on, tai miten ihmeellisen ihanaa hänen tekemänsä ruoka oli, häntä pitäisi silti rakastaa. Älkää vaatiko miehiltänne ihmeitä. Ei suomalainen mies välttämättä halua puhua niin paljon kuin mitä te naiset haluatte. Antakaa miestenne levätä työpäivän jälkeen. Lepoa on se, että saa ihan vain olla.
Toisen huomioiminen ei vaadi mitään ihmeitä, mutta keskustelua se yleensä vaatii. Jos en keskustelisi miehen kanssa mistä minä voisin tietää mikä saa hänet tuntemaan iloa tai helpottaa hänen stressiään. Voisin hyvin kuvitella että hän on onnesta mykkyrällä laittamastani päivällisestä vaikka todellisuudessa se olisi hänelle vain energiaa ja vatsan täytettä. Sen sijaan voisin jättää tekemättä jotakin jota hän arvostaisi koska minä sattuisin ajattelemaan että sillä ei ole mitään merkitystä.
Miksi minä olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, jos koen että tuo ihminen ei huomaa minua ollenkaan?
Ap, onko miehesi ollut aina tuollainen körmy, ettei osaa huomioida sinua? Vai onko muutos tullut viime vuosina?
Minusta tuon miettiminen on aika olennaista siksi, että sitä kautta ehkä pääsisi siihen syyhyn, miksi miehesi kohtelee sinua noin vähättelevästi.
Mieti:
- onko hänellä kenties uusi nainen?
- johtuuko tuo siitä, että et itse kauheasti myöskään noteeraa miestä eli olette MOLEMMAT etääntyneet toisistanne?
- johtuuko tuo ehkä siitä, että hän pitää sinua tosiaan itsestäänselvyytenä ja halveksuu sitä, että et yritä hakea töitä tai kouluttautua uudelle, työllistävämmälle alalle?
- voisiko olla, että tuo on ollut miehen tyyli aina, mutta se riipii sinua NYT, koska sinulla on liikaa aikaa ruotia miehen mielenliikkeitä ja huomata asioita, joita et ehkä huomaisikaan, jos sinulla olisi muutakin sisältöä kotona?
Sinänsä miehesi kuulostaa oikeastikin aika mölliltä ja huonotapaiselta. Ei tulisi mieleenkään suhtautua mieheni kokkailuihin noin evvk-asenteella tai että hän käyttäytyisi noin minua kohtaan (olemme viisikymppisiä työssäkäyviä, olleet yhdesää 30 vuotta ja harrastamme molemmat ruuanlaittoa).
Mutta jos hän on aina tuollainen ollut, niin eipä siihen kauheasti enää voi vaikuttaa. Muuta kuin ehkä etsimällä itselleen muuta elämänsisältöä ja miettimällä, antaako liitto sinulle vielä jotain vai kannattaako vaihtaa. Henkinen yhteenkuuluvuus on kumminkin se olennaisin asia parisuhteessa!
Vierailija kirjoitti:
Ei kukko käskien laula.
Jos sanot että kaipaat huomiota, on huomion antaminen siitä alkaen vain tottelua / periksiantoa ja ärsyttää miestä entistä enemmän etkä itsekään tiedä tapahtuuko se vain siksi kun käskit.
Todennäköisesti et enää kiinnosta miestäsi. Enkä oikeastaan ihmettele, paljonko sitä sitten loppujenlopuksi kiinnostaa päivät kotona nyhjäävä ja kotiintullessa huomiota kinuava ihminen.
Ensiavuksi komppaan aiemman kirjoittajan imutteluvinkkiä (ilman sitä kurkkua). Pyyteetön yksipuolinen reipas ja hifistelemätön suikkari kerran pari päivässä ilman vaatimuksia tai odotuksia vastapalveluksesta. Jos ei kelpaa, sillä on toinen. Jos kelpaa, muutut pullantuoksuisesta kotiäidistä pian takaisin intiimiksi seksiobjektiksi. Kun et odota/vaadi/pyydä vastapalvelusta, ei mieheen kohdistu vaatimuksia tai odotuksia, joiden toteuttaminen vaatisi menestyvälle miehelle luonnonvastaista periksiantoa. Aluksi kannattaa taistella vastaan halua antaa sen johtaa seksiin, siihen mennään vain kun mies on itse tehnyt alkuperäisen aloitteen.
Kysymys: Mihin ap tarvitsee tuollaista miestä? Se ei ole koskaan kotona, se ei ole henkisesti läsnä, sitä ei kiinnosta keskustella mistään ja jos se on kotona, sitä pitää passata ja leikkiä innokasta kotihuoraa ilman, että saa asiasta itse mitään.
Lapsetkin on jo isoja, poissaolevaa isää he tuskin jäävät kaipaamaan.
Ok, mies elättää perhettä, mutta elannon saa kyllä fattastakin, jos sikseen tulee.
Minä en ainakaan tuollaista katselisi päivää pidempään. Olkoon saatana yksin, kun ei seurasta piittaa.
Onko sinulla persoonaa? Ihminen, joka vain on kotona eikä edes (vähintään) seitsemän vuoden työttömyyden jälkeen edes hakeudu koulutukseen, on varmaan ihan hiton tylsä. Mistä miehen pitäisi olla sinussa kiinnostunut, jos olet kiinnostava kuin alemaksalaatikko?
En sano tätä ilkeyttani vaan jotta heräisit: jotta mies kiinnostuisi, pitää sinussa olla jotain kiinnostavaa. Ja sori vaan, mutta joku hiton erikoisempi ruoka ei kuule vielä paljoa kiinnostusta herätä. Jos käyttäydyt kuin tylsä kodinkone, sellaisena sinua kohdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: Mihin ap tarvitsee tuollaista miestä? Se ei ole koskaan kotona, se ei ole henkisesti läsnä, sitä ei kiinnosta keskustella mistään ja jos se on kotona, sitä pitää passata ja leikkiä innokasta kotihuoraa ilman, että saa asiasta itse mitään.
Lapsetkin on jo isoja, poissaolevaa isää he tuskin jäävät kaipaamaan.
Ok, mies elättää perhettä, mutta elannon saa kyllä fattastakin, jos sikseen tulee.
Minä en ainakaan tuollaista katselisi päivää pidempään. Olkoon saatana yksin, kun ei seurasta piittaa.
On kai se joskus ollut kiva ja kiinnostunut ja intohimoinen. Sitten alettiin tylsyyttä karkoittamaan työllä. Jotkut alkavat kaljoittelemaan tai käymään vieraissa. Jos muija pyrkisi tekemään itsestään taas seksuaalisen ja karistamaan pullantuoksun, saattaisi kipinä jälleen syttyä.
Helpoimmalla tietysti pääsee kun päästää menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: Mihin ap tarvitsee tuollaista miestä? Se ei ole koskaan kotona, se ei ole henkisesti läsnä, sitä ei kiinnosta keskustella mistään ja jos se on kotona, sitä pitää passata ja leikkiä innokasta kotihuoraa ilman, että saa asiasta itse mitään.
Lapsetkin on jo isoja, poissaolevaa isää he tuskin jäävät kaipaamaan.
Ok, mies elättää perhettä, mutta elannon saa kyllä fattastakin, jos sikseen tulee.
Minä en ainakaan tuollaista katselisi päivää pidempään. Olkoon saatana yksin, kun ei seurasta piittaa.
On kai se joskus ollut kiva ja kiinnostunut ja intohimoinen. Sitten alettiin tylsyyttä karkoittamaan työllä. Jotkut alkavat kaljoittelemaan tai käymään vieraissa. Jos muija pyrkisi tekemään itsestään taas seksuaalisen ja karistamaan pullantuoksun, saattaisi kipinä jälleen syttyä.
Helpoimmalla tietysti pääsee kun päästää menemään.
Mitäs se mies tekee asian eteen? Muuta kuin örisee yhden tavun sanoja ja hyödyntää muijan suikkarit vaivautumalla antamaan vaimollekin orkkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen sivu oli asiaa, toisella sivulla alkoi av:n tuttuun tapaan miesvihaajien ölinä.
Ensimmäinen sivu oli asiaa, toisella sivulla alkoi av:n tuttuun tapaan miesvihaajien ölinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde toimii kun kumpikin tuo siihen virikkeitä ulkopuolelta. Jos vain nyhjötät kotona ja odotat, että mies viihdyttää sinua, on suhteenne tuhoon tuomittu. Sinulla ei ole mitään annettavaa miehellesi. Toisaalta, jos miehesi elämän sisältö on pelkästään työ (josta sinä et ehkä ymmärrä mitään), niin eipä hänelläkään ole mitään annettavaa sinulle. Suhteenne on näivettynyt kuoliaaksi.
Mitä muuta teet kuin hoidat kodin ja lapset ja puet miehesi? Onko harrastuksia? Harrastaako mies mitään. Onko teillä omia ja yhteisiä ystäviä?
Miten teidän intiimit hetkenne toimivat? Tyydyttävätkö ne teitä molempia?
Ap tuota ongelmaa ei kannata purkaa keskustelemalla miehen kanssa. Se kannattaa ratkaista muuten. Huomiota ei saa käskemällä toista antamaan huomiota. Teille on käynyt se tavallinen, elämä on samaa arkea päivästä toiseen eikä silloin monellakaan ainakaan työstressin keskellä edes tule mieleen antaa huomiota sen kummemmin.
Saat huomiota näin: Tee itsesi kiinnostavaksi uudelleen. Jos et saa töitä, aloita vaikka joku vapaaehtoistyö tai aktiivinen harrastus, jonka parissa sinulla menee paljon aikaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Ala elämään itseäsi varten, tee uusia juttuja, hanki uusia kokemuksia. Saat uudenlaista virtaa ja elämäniloa, ja se näkyy miehellesi. Muutut samalla ihmisenä hieman uudenlaiseksi miehen silmissä. Hyvää vaihtelua. Uskon, että mies alkaa automaattisesti sen myötä huomioimaan sinua enemmän. Ja sinä kaipaat häneltä vähemmän huomiota koska sinun mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se mies tekee asian eteen? Muuta kuin örisee yhden tavun sanoja ja hyödyntää muijan suikkarit vaivautumalla antamaan vaimollekin orkkua?
Noniin siinä sitä taas ollaan vaatimassa ja asettamassa odotuksia.
Jos kiinnostus on lopahtanut, ei se palaa käskemällä. Se palaa joko menettämällä (tajuaa mitä menetti) tai yhä kiinnostuneen osapuolen aktiivisella toiminnalla.
Tilanne olisi aivan sama jos nainen kävisi töissä ja mies olisi kotona eikä naista tuntuisi mies enää kiinnostavan. Miehen olisi tehtävä jotain. "Kulta ootko huomannu mun uuden hiusvärin? Kato kun siivosin tänään koko keittiön! Voisit ottaa multa suihin useammin. Mikset koskaan tuo kukkia??". Ei varmasti toimi yhtään sen enempää. Naista mahdollisesti miellytetään eri tavalla, mutta en usko että mikään tavoista on sellainen jossa naiselta kärtetään huomiota, palveluksia tai velvoitetaan johonkin koska mies kaipaa hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuota ongelmaa ei kannata purkaa keskustelemalla miehen kanssa. Se kannattaa ratkaista muuten. Huomiota ei saa käskemällä toista antamaan huomiota. Teille on käynyt se tavallinen, elämä on samaa arkea päivästä toiseen eikä silloin monellakaan ainakaan työstressin keskellä edes tule mieleen antaa huomiota sen kummemmin.
Saat huomiota näin: Tee itsesi kiinnostavaksi uudelleen. Jos et saa töitä, aloita vaikka joku vapaaehtoistyö tai aktiivinen harrastus, jonka parissa sinulla menee paljon aikaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Ala elämään itseäsi varten, tee uusia juttuja, hanki uusia kokemuksia. Saat uudenlaista virtaa ja elämäniloa, ja se näkyy miehellesi. Muutut samalla ihmisenä hieman uudenlaiseksi miehen silmissä. Hyvää vaihtelua. Uskon, että mies alkaa automaattisesti sen myötä huomioimaan sinua enemmän. Ja sinä kaipaat häneltä vähemmän huomiota koska sinun mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin mieheen.
Jos ja kun mies ei huomioi käytännössä ollenkaan, käy helposti niin että alkaessasi saada huomiota muualta se tuntuukin erityisen hyvälle. Pian sillä ei ole enää merkitystä vaikka oma puoliso ei huomioisikaan, saat riittämiin huomiota muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tuota ongelmaa ei kannata purkaa keskustelemalla miehen kanssa. Se kannattaa ratkaista muuten. Huomiota ei saa käskemällä toista antamaan huomiota. Teille on käynyt se tavallinen, elämä on samaa arkea päivästä toiseen eikä silloin monellakaan ainakaan työstressin keskellä edes tule mieleen antaa huomiota sen kummemmin.
Saat huomiota näin: Tee itsesi kiinnostavaksi uudelleen. Jos et saa töitä, aloita vaikka joku vapaaehtoistyö tai aktiivinen harrastus, jonka parissa sinulla menee paljon aikaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Ala elämään itseäsi varten, tee uusia juttuja, hanki uusia kokemuksia. Saat uudenlaista virtaa ja elämäniloa, ja se näkyy miehellesi. Muutut samalla ihmisenä hieman uudenlaiseksi miehen silmissä. Hyvää vaihtelua. Uskon, että mies alkaa automaattisesti sen myötä huomioimaan sinua enemmän. Ja sinä kaipaat häneltä vähemmän huomiota koska sinun mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin mieheen.
Jos ja kun mies ei huomioi käytännössä ollenkaan, käy helposti niin että alkaessasi saada huomiota muualta se tuntuukin erityisen hyvälle. Pian sillä ei ole enää merkitystä vaikka oma puoliso ei huomioisikaan, saat riittämiin huomiota muualta.
No tämä on mahdollista, mutta se taas on ap:n miehen riski. Jos mies ei huomioi niin silloin mies ottaa riskin siitä että muualta tullut huomio vie vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tuota ongelmaa ei kannata purkaa keskustelemalla miehen kanssa. Se kannattaa ratkaista muuten. Huomiota ei saa käskemällä toista antamaan huomiota. Teille on käynyt se tavallinen, elämä on samaa arkea päivästä toiseen eikä silloin monellakaan ainakaan työstressin keskellä edes tule mieleen antaa huomiota sen kummemmin.
Saat huomiota näin: Tee itsesi kiinnostavaksi uudelleen. Jos et saa töitä, aloita vaikka joku vapaaehtoistyö tai aktiivinen harrastus, jonka parissa sinulla menee paljon aikaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Ala elämään itseäsi varten, tee uusia juttuja, hanki uusia kokemuksia. Saat uudenlaista virtaa ja elämäniloa, ja se näkyy miehellesi. Muutut samalla ihmisenä hieman uudenlaiseksi miehen silmissä. Hyvää vaihtelua. Uskon, että mies alkaa automaattisesti sen myötä huomioimaan sinua enemmän. Ja sinä kaipaat häneltä vähemmän huomiota koska sinun mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin mieheen.
Jos ja kun mies ei huomioi käytännössä ollenkaan, käy helposti niin että alkaessasi saada huomiota muualta se tuntuukin erityisen hyvälle. Pian sillä ei ole enää merkitystä vaikka oma puoliso ei huomioisikaan, saat riittämiin huomiota muualta.
No tämä on mahdollista, mutta se taas on ap:n miehen riski. Jos mies ei huomioi niin silloin mies ottaa riskin siitä että muualta tullut huomio vie vaimon.
Todellisuudessa en kovin pitkään katselisi puolisoa jolle tunnen olevani ilmaa. Jos asiat ei keskustelemalla selviäisi olisin eronnut hänestä jo ennen kuin miettisin sen huomion hakemista vapaaehtoistyöstä tms.
Tylsistyminen ehdottomasti vaivaa mutta se voi tulla vaikka olis työ ja harrastukset naisella. Mun mielestä siis hassu neuvo.
Mitä itse haluat, kaipaat elämään?
Itse olisin huolissani tulevaisuuden toimeentulosta mikäli mies sairastuisi vakavasti, jotta mistä toimeentulo?
Myöskin se kiinnostaisi onko mies tyytyväinen nyky tilanteeseen koska lapsethan ovat kasvaneet, minkälaisena hän näkee rouvan kotona olemisen? Onko rasite vai hyvä asia?
Hankkisin miehen kanssa aikuisten laatuaikaa kerran kuussa. oli sitten kolmen tunnin kävely tai saunailta kotona. Ilman lapsia. Hankkisin kipinää pari suhteeseen.
Lähde opiskelemaan. Äkkiä jotain omaa elämää. Mieskin kiinnostuu, kun sinulla on uutta kerrottavaa. Mutta ensi sijassa opiskele itseäsi varten, jos töitä ei löydy.
Löytysköhän tähän ratkaisua sängystä? Ala tekemään miehelle uudenlaisia yllättäviä seksuaalisia "palveluksia". Ihme on jos se ei ala huomioimaan sua.
Voi pyhä helvetti. Vika ei ole työtä tekevän stressaantuneen miehen, vaan päivät pitkät asoita märehtivän kotiäidin oma ongelma. Tällainen tuputus ja jankkaaminen on viimeinen asia mitä stressaantunut mies kaipaa.