Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sinä toimisit?
09.03.2006 |
Lemmikkimme kuoli tiistaina =( Olen surullinen ja ikävöin sitä. Kyseessä oli oikeasti ensimmäinen kerta kun menetän lemmikin.
Tiistaina tuntui siltä, että en ikinä enää voi ottaa eläintä kotiini. Tiedän, että mikään eikä kukaan voi korvata menetettyä lemmikkiä, eikä tuodä sitä takaisin, mutta... Tänään on tullut hirmu voimakas tunne, että on pakko saada uusi lemmikki, saman sorttinen kuin edellinen. Tiedän, että osa tunteesta on korvaamisen halua, mutta toisesta vastaavasta eläimestä puhuttiin jo edellisen lemmikkimme eläessä.
Onko tämä jotenkin sairasta? Pitääkö ihmiset minua hulluna jos hankin toisen lemmikin näin nopeasti? Pitäiskikö vielä odottaa?
Kertokaa te joille tämä on tutumpaa miltä teistä on tuntunut!
Kommentit (4)
Mutta menepä sanomaan jollekin, että ikävöit ja suret lemmikkiäsi, niin pidetään seonneena, kun se on " vain eläin" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eläimesi oli sinulle " henki ja elämä" niin älä ota heti uutta.. Jos eläin ei vastaakkaan entistä tai on jotain muita ongelmia niin väännät vaan veistä haavassasi. Odota pari kk ja katso asiaa sitten uudestaan.
Tämä suremis kysymys tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan se suurin ongelma minulle itselleni. Eli helpottaisiko uusi " vauva" surua, vai pahentaisiko se sitä. Sen tiedän itsestäni, että kuolleen lemmikin merkitys ei katoaisi tai " huononisi" mielessäni uuden lemmikin myötä, kyseiset eläimet kun ovat niin yksilöitä, että ero olisi huomattava.
Pitää nyt ainakin mietisellä viikonlopun yli ja katsoa miltä maanantaina tuntuu.
-ap-
Alue: Aihe vapaa
Minusta on kurjaa ja oikeastaan surullista, jos ihminen ei pysty suremaan kuollutta lemmikkiä, vaan korvaa sen uudella, kuin jonkin esineen.
Itse olen itkuni itkenyt kaikkien lemmikkien kanssa, enkä pystyisi toista ottamaan ennen kuin surutyö on tehty. Olet kai sen velkaa perheenjäsenellesi?
Koiramme kuoli marraskuussa ja vieläkin se kirpaisee ja ikävä on. Juuri sitä koiraa, juuri sen koiran persoonallisuutta ja luonnetta vikoineen päivineen. Ei ole toista samanlaista.