Baareissa käyminen ei enää kiinnosta

Itselläni se baareilu kuului elämään kaksikymppisenä. Se oli jotenkin silloin niin jännittävää ja uutta. Oli ihanaa laittautua ensin ystävien kanssa ja vähän juoda. Samalla kikatella ja laittaa ehkä tapailemalle miehelle viestiä, että mihin baariin on ehkä suuntautumassa. Sitten näistä illoista riitti vielä seuraavallekin viikolle ystävien kanssa puhuttavaa. 

En usko että tota samaa tunnetta voi ikinä enää vanhemmalla iällä saada, eikä mielestäni tarvitsekaan. Jotkut asiat ovat vain vahvemmin sidoksissa nuoruuteen ja kuuluvat siihen elämänvaiheeseen. 

23-24 vuotiaana. Ulkomailla tykkään käydä kehutuissa paikoissa istumassa iltaa, en silloinkaan yökerhoissa. Yöelämä muualla on aika erilaista suomeen verrattuna. Ennen kaikkea se on verkostoitumista ja tutustumista. Harva vetää samalla lailla perseet kuin suomessa.

Olen 27 ja pienen lapsen äiti.

Vähän väliä houkutellaankin sillä baari-illalla, jotta saisi pitää välillä hauskaa.

Mutta kun EI kiinnosta! 😃 lähden mieluummin vaikka lenkille tai syömään, mutta baarit tuntuvat nykyään niin tylsiltä mestoilta eikä kännääminenkään tunnu ajatuksena mukavalta. Rahaa vaan menee ja aamulla paha olo.

Miksi monet tekee tästä aloituksen? Joka viikko taitaa olla samasta aiheesta. 

28-vuotiaana loppui kiinnostus baareihin ja juomiseen. Kavereitani se yhä kiinnostaa. Mua Jumala kutsui ja siihen jäi baarit. Eipä kiinnosta se elämä enää.

Mä jouduin just viimeks tänään pitämään pintani ku yritettiin saada mukaan baarikierrokselle. Sinkkuystävän pohjimmainen tavoite on varmasti käydä pokaamassa joku ja siihenhän se ilta lopulta päättyy kun alkoholi kuorii ne viimeiset aivokuoret jotka yrittää pitää jotakin sosiaalistakontaktia siihen varattuun kaveriin, jonka kanssa alunperin lähti. Mahtava ilta oli ensin käydä saunomassa ja aikaisemmin viikolla käytiin vaikka missä liikkumassa ja syömässä, kun kaveri on vähän pidemmältä kylässä. Musta vaan tuntuu, että mulla on jotenkin parempaa sisältöä elämälle, kun se baarikierros. Mä uskon et oiskin voinut olla ihan hauskaa, mut huominen päivä olis sit niin hirvee darramorkkisväsymys ettei pääsis mihkään. Mä haluan jaksaa tehä mun päivissä muutakin kun maata sängyssä. Tai jos makaan sängyssä haluun tehä sen omasta tahostani enkä sen takia et oli taas pakko lähtee muka ryyppäämään yöhön asti. Mä huomaan myös et se vaikuttaa mun luovuuteen ja onnekseni oon löytäny sellasia ystäviä, jotka jaksaa olla mun kans selvinpäinkin. Juon silti viinilasin, koska tekee mieli, mut en ymmärrä miks mun pitäs lähtee juomaan se johonkin meluseen paikkaan missä se lasi maksaa 9e ... kauhea avautuminen mut oon onnellinen et ei tarvinnut painostuksesta huolimatta lähteä. Vähän huono omatunto kuitenkin, oli kaverillekin pakko sanoa sori kun en lähtenyt. Omia päätöksiähän nää on. Toisaalta voi varmasti olla onnellinen siitä et kokee omaavansa elämässään niin tärkeitä asioita joita haluu toteuttaa ettei halua hukuttaa niitä viinipulloihin. Ikä 24

Vierailija kirjoitti:

Baarit ja juominen ylipäätänsä ei kiinnosta enää yhtään. Minkä ikäisenä teille on tullut vastaava "rauhoittuminen"?

Aikuinen lajitoveri!

22 vuotiaana

Suurin osa baareista ja yökerhoista kyllästyttää tietenkin - niin kuin joka asiassa. Täytyy vain löytää ne paikat joissa viihtyy. Baareissa ja yökerhoissahan on valinnanvaraa vaikka kuinka paljon. Minusta on mielenkiintoista, että aina kun tästä aiheesta keskustellaan, niin baareista ja siitä omasta baarivaiheesta puhutaan hyvin negatiiviseen sävyyn. Harvalla on täysin neutraali suhtautuminen, vaan nelikymppisiä juhlijoita pidetään säälittävinä jne.

Itse olen jo vuosia käynyt lähinnä kantabaarissani, joka sijaitsee hyvällä paikalla Helsingissä. Asiakaskuntaan mahtuu todella monen ikäisiä ihmisiä, mutta suurin osa on hieman vanhempia. Lähes kaikki tulee töiden jälkeen juomaan muutaman ennen kuin menee kotiin. Minusta on ihanaa heidän kanssaan keskustella päivän uutisista, politiikasta, kuulumisistamme jne. koska kaikki me olemme eri ammateissa, joten mielipiteitä ja näkemyksiä on moneen junaan. Joku täällä sanoi baarien olevan sama asia kuin lihatiski :) No, sehän kertoo vain siitä millaisiin paikkoihin kommentoija on itse eksynyt.

Yökerhoissa tykkään käydä myös, mutta vain muutamassa luottopaikassani, joissa ei soi mikään listamusiikki. Olisi hirvittävää jos joutuisin joskus johonkin Club Capitaliin, DTM:ään ym. vaikka yleisesti ottaen voisin sanoa, että viihdyn yökerhomaisessa ympäristössä.

Tiedän, että alkoholia kuluu minulla enemmän kuin mitä suositukset ovat, mutta olen todennut tällaisen baareilun tekevän minut onnelliseksi. Olen akateemisesti koulutettu ja käyn töissä, joten en koe olevani vastuussa juomisesta muille kuin itselleni.

Usein kuulee kommentin, että "lopetin baareilun 19-vuotiaana kun se oli jo niin nähty". 19-vuotiaana on nähnyt sen verran mitä 19-vuotiaana voi nähdä :) Muistan itse olleeni sen ikäisenä vielä aikamoinen sekopää, joten meininki oli myös sen kaltaista. En haluaisi viettää sellaista elämää enää, mutta ei tarvitsekaan. Ei ne muutkaan ikäiseni käyttäydy baarissa teinien tavoin.

En myöskään koe baareilun olevan mistään pois. Harrastan lukemista, lenkkeilyä, uimista, taidenäyttelyissä käymistä ja italian opiskelua. Jos kävisin vähemmän baareissa, voisin harrastaa niitä enemmän, mutta no... Ei ole tarvetta. Ja liikuntaakin tulee viikkoon jo melkoinen määrää kun tanssii sekä perjantaina että lauantaina 3-4 tuntia :) Mieheni käy joskus samoissa baareissa kuin minä, joskus omissa paikoissaan. Ei tämä siis parisuhteeltakaan vie aikaa. Se tosin täytyy myöntää, että nykyään kaveripiiri koostuu aika paljon ihmisistä, jotka käyvät samoissa paikoissa. Jos vaikka lopettaisin juomisen, niin varmasti näkisin heitä harvemmin.  Mutta sellaista elämä nyt vain on - kyllähän se kavereiden näkeminen vähenee helposti silloinkin jos saa vaikka vauvan.

Niin ja ikää oli tosiaan 33.

Kyllä mä jatkaisin vielä jos kunto riittäisi, mutta neljääkymppiä kohti mentäessä ei jaksa enää valvoa ja ryypätä. En oikein osaa sanoa, kuinka usein kävisin baarissa, jos jaksaisin, nyt käyn ehkä neljä kertaa vuodessa. Mutta nautin ihmisten katselusta, hyvästä seurasta, hassuttelusta, biletyksestä, musiikista, tanssimisesta. Tietysti sekin on mahdollista, että yksittäisenä baari-iltana ei oikein mitään noista sitten satukaan kohdalle, mutta sitten onnistuneina on ollut hauskaa ja riehakasta.

Ihan lapsellista touhua!

Yhden kerran olen elämäni aikana käynyt baarissa 18 vuotiaana.

Dtm:ssä ja Taff:ssa muutaman kerran käyny mut muuten on tylsät kapakit jääny väliin. Tampereella alakerrassa ja Hesassa yläkerrassa. 

Miehille baareissa käyminen voi olla vielä aika tärkeää jos ei ole kova harrastamaan 'day gamea' eli naisten iskemistä päiväsaikaan kadulla.

Harrastuksista naisia ei paljon löydä, ellei halua vähintään viisikymppistä tai muuten lähestyminen on tehty vaikeaksi. Tämä on kyllä helvetin surullista, mutta tervehenkisissä harrastuksissa on sentään se hyvä puoli, että saa itsevarmuutta ja tuntee itsensä joka vuosi kiinnostavammaksi ihmiseksi ja oppii jotain uutta. Baareissa tämä ei samalla tavalla toteudu.

Yökerhot lakkasivat kiinnostamasta 30-vuotiaana, baareissa käyminen yleensä pari vuotta myöhemmin, ja nyt 35-vuotiaana ei tee mieli juuri ottaa alkoholia kavereiden luona illanistujaisissa tai kotonakaan esimerkiksi työviikon päätteeksi. Kroppa ei enää kestä myöhään valvomista eikä alkoholia. Olen aina saanut herkästi krapulan, ja jo kahden-kolmen alkoholiannoksen jälkeen olo on seuraavana päivänä vetämätön. Oireet ovat pahentuneet iän myötä, ja nykyään ei tosiaan huvita ottaa edes sitä paria viinilasillista, kun tietää, että seuraavan yön nukkuu huonosti ja seuraava päiväkin vielä menee vaisusti. Työni on hyvin vaativaa, eikä viikonloppu tahdo riittää palautumiseen, ellen huolehdi riittävästi unesta ja liikunnasta.

Noin 25v lopetin baareissa käymisen humalahakuisesti. Nyt 10 vuotta myöhemmin käyn joskus lähipubissa kahvilla tai kaljalla.

Olen siis mies. Naisia en muista pubissa juuri päivällä nähneeni. Taitavat olla ennemmin oikeissa kahviloissa.

Vierailija kirjoitti:

Noin 25v lopetin baareissa käymisen humalahakuisesti. Nyt 10 vuotta myöhemmin käyn joskus lähipubissa kahvilla tai kaljalla.

Olen siis mies. Naisia en muista pubissa juuri päivällä nähneeni. Taitavat olla ennemmin oikeissa kahviloissa.

Mä tykkään käydä päiväkaljoilla. Mutta helposti tuomitaan nainen juopoksi tai pubiruusuksi jos viihtyy päiväkaljalla.

Yökerhossa en ole käynyt vuosiin. Paskaa musiikkia ja kun on se oma mies jo löytynyt, niin oikein mitään järkeä ei yökerhoissa käymisessä ole. Naiset väittää käyvänsä tanssimassa 😂 vaikka seuraa sinne melkein kaikki menee hakemaan.

22 vuotiaana. Pieni paikkakunta, samat naamat, sama musiikki, huonot baarit, kamala krapula muutamasta juomasta..

Ei kiinnosta enää :)

Vierailija kirjoitti:

Yökerhossa en ole käynyt vuosiin. Paskaa musiikkia ja kun on se oma mies jo löytynyt, niin oikein mitään järkeä ei yökerhoissa käymisessä ole. Naiset väittää käyvänsä tanssimassa 😂 vaikka seuraa sinne melkein kaikki menee hakemaan.

Juuri tämä minua ihmetyttää baari/yökerhokeskustelussa. Kaikkien motiiveja koko ajan epäillään ja kyseenalaistetaan. Minusta joskus joku laittoi liikkeelle juorun, että olen eronnut miehestäni koska olin ollut yksin eräässä yökerhossa. Mieheni kanssa tätä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Naisia en muista pubissa juuri päivällä nähneeni. Taitavat olla ennemmin oikeissa kahviloissa.

Ja paikkakunta taitaa tapauksessasi olla ennemminkin Pudasjärvi kuin Helsinki?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän joku 3-5 vuotta eli pintapaikan elinkaari ja opiskeluajan kesto ole se yleisin? Eri juttu tietysti jos on yhä sinkku valmistuessaankin niin pakko kai siellä on jaksaa yhä painaa.

Tylsää, että jollekin elämä on pelkkää pintaliitoa ja parinmetsästystä ja sitten kuvitellaan, että se on sitä samaa muillekin :/