Pysähdyin miettimään-olen AINA kuuntelija ystävyyssuhteissa

Sama. Ja kukaan ei koskaan kysy mitä SINULLE kuuluu tai mitä olet tehnyt. No, yksi tällainen ihminen jota aina kuuntelen kun hän vuodattaa tauotta omia juttujaan, oli kehunut miten hyvä keskustelija olen. Ihmisiä kiinnostaa vain ja ainoastaan oma napa.

Minäkin olen aina kuuntelijana, paljon helpompaa. Antaa naisten lässyttää, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minua kehutaan vielä hyväksi kuuntelijaksi.

Tuttu tilanne. Joskus hymyilyttää kun soitan kavereille ja saan kuulla heidän kuulumisensa ja kun olen aloittamassa oman päivitykseni tulee vastapuolelta, että nyt pitää lopettaa kun mies/lapsi tulee kotiin, pitää siivota, mennä kauppaan tms. Olen miettinyt olenko niin tylsä, ettein ketään kiinnosta.

Naiset on sellasii. Etsivät ilmaista roskista, tulee halvemmaksi kuin ihan oikeesti mennä terapiaan ja saada vaikka miettimisen aihetta siihen, miks se jaakkopetteri ei enää rakastakaan.

Hei olette kyllä ihania ihmisiä! Tosin täällä yksi lisää, joka on samaan asiaan juuri tällä viikolla vähän väsynyt. Tai vähän enemmänkin. En haluaisi, että ystävyyssuhde katkeaa tuon takia. Mutta en myöskään koe tilannetta reiluksi tai tasapuoliseksi. Olen sitä nyt sitten ihmetellyt, että jos ystävyyden ei kuulukaan olla aina kovin tasapuolista. En tiedä.

Ehkä susta on niin mielenkiintoista kuulla toisten juttuja, että jäät helposti tuohon rooliin. Sitten huomaamattasi lähipiiriisi hakeutuu enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole niin vastavuoroisia keskusteluissa vaan tykkäävät mieluummin olla äänessä. Ne viihtyvät seurassasi.

Minulle tulee moraalinen krapula jos kerron jotain henkilökohtaista ja huomaan ettei oikein ketään kiinnostakaan.