Työnantajat ja rekrytoijat, oletteko koskaan palkanneet

En ole.

Ei ole vielä tullut sellaista pitkään työelämästä poissa ollutta hakijaa vastaan, joka päihittäisi jonkun samaa paikkaa hakeneen työelämässä aktiivisena olleen hakijan osaamisellaan. Toki palkkaisin sen pitkään poissa olleen, jos hän olisi pätevämpi ja poissaolostaan huolimatta mukana tämän päivän menossa. Esimerkiksi jos tietokoneen käyttö on lapsenkengissä hakijalla, niin sen osaamisen olisi voinut ihan itse päivittää poissaolon aikana. Kertoo aika paljon yksilön viitsimisen tasosta. 

Miten määritellään "pitkään työelämästä poissa ollut"? Veikkaan 3 kk. Ainakin joskus sanottiin, että kolmen työttömyyskuukauden jälkeen on enää vaikea työllistyä. Itselläni on työttömyyttä takana kohta 3 vuotta, joten olen rekrytoijien mielestä varmaan mahdoton työllistettävä, vaikka olenkin opiskellut lähes koko työttömyysaikani ja valmistun ensi keväänä.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään "pitkään työelämästä poissa ollut"? Veikkaan 3 kk. Ainakin joskus sanottiin, että kolmen työttömyyskuukauden jälkeen on enää vaikea työllistyä. Itselläni on työttömyyttä takana kohta 3 vuotta, joten olen rekrytoijien mielestä varmaan mahdoton työllistettävä, vaikka olenkin opiskellut lähes koko työttömyysaikani ja valmistun ensi keväänä.

Ainakaan minun silmissäni et ole työtön vaan opiskelija. Työnantajana minua ei kiinnosta, rahoitatko opiskelusi opintotuella, työttömyyspäivärahalla, puolisosi rahoilla, vanhempiesi rahoilla, perinnöllä, lottovoitolla tai jollain muulla tavalla. 

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Sinun ei todellakaan kannata miettiä miltä näytät rekrytoijan silmin! Ensinnäkään et voi tietää miten toiset ihmiset ajattelevat ja toisekseen tuollainen itsensä haukkuminen ei anna sinusta hyvää kuvaa. Rekrytoijat yleensä lukevat satoja hakemuksia ja silloin ne ensin lähinnä silmäillään läpi ja poimitaan potentiaaliset joukosta. Ei siinä ehdi miettiä vaikuttaako joku typerältä tms. Niistä potentiaalisista sitten valitsemaan tarkemmalla seulalla. Eli ensivaikutelma on tärkeää. Riittävä itsevarmuus on elintärkeää. Korosta hyviä puoliasi, myy itsesi työnantajalle. Älä nöyristele vaan vähintään esitä asiantuntevaa ja aktiivista ihmistä. Kun pääset haastatteluun asti niin esitä (jos kysytään) poissaolosi hyvässä valossa. Työttömyys ei ole nykyään enää mikään mörkö. Keksi jotain hyvää poissaolostasi; miten se on kehittänyt sinua ihmisenä, mitä hyödyllistä olet tehnyt, oppinut uutta tms. Ikään kuin se olisi ollut tavallaan oma valintasi, oli todellisuus mitä vaan. Ennen kaikkea älä sääli itseäsi tai hauku entistä työpaikkaasi tms.! Epävarmat ja katkerat ihmiset eivät houkuta palkkaamaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään "pitkään työelämästä poissa ollut"? Veikkaan 3 kk. Ainakin joskus sanottiin, että kolmen työttömyyskuukauden jälkeen on enää vaikea työllistyä. Itselläni on työttömyyttä takana kohta 3 vuotta, joten olen rekrytoijien mielestä varmaan mahdoton työllistettävä, vaikka olenkin opiskellut lähes koko työttömyysaikani ja valmistun ensi keväänä.

Ainakaan minun silmissäni et ole työtön vaan opiskelija. Työnantajana minua ei kiinnosta, rahoitatko opiskelusi opintotuella, työttömyyspäivärahalla, puolisosi rahoilla, vanhempiesi rahoilla, perinnöllä, lottovoitolla tai jollain muulla tavalla. 

Entäpä kun ikää on jo 45 ja kyseessä alanvaihto kokonaan uudelle alalle? Entinen työkokemus on lähes kokonaan toiselta alalta, jolle on nykyään vaikea työllistyä. Taitaa muuttaa suhtautumista...

Onko normaalia että en jaksanut hakea töitä heti vaan haku alkaa noin 3 vko irtisanoutumisestani? Onko tämäkin miinus vai nähdäänkö kokonaisuus, että työttömyyttä ei ole ollut lainkaan ennen. Itse nimittäin ajattelen, että haen töitä kun olen 100 % valmis siihen.

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia että en jaksanut hakea töitä heti vaan haku alkaa noin 3 vko irtisanoutumisestani? Onko tämäkin miinus vai nähdäänkö kokonaisuus, että työttömyyttä ei ole ollut lainkaan ennen. Itse nimittäin ajattelen, että haen töitä kun olen 100 % valmis siihen.

En tiedä, minkä alan ihminen olet, mutta työllistyminen ei ole nykyään niin helppoa, että olisi mitään "riskiä" saada uutta työtä kolmessa viikossa tai kuukaudessa. Itse olen lähetellyt satoja hakemuksia ja päässyt peräti kolmeen haastatteluun. Yhtään työsopimusta ei ole allekirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Sinun ei todellakaan kannata miettiä miltä näytät rekrytoijan silmin! Ensinnäkään et voi tietää miten toiset ihmiset ajattelevat ja toisekseen tuollainen itsensä haukkuminen ei anna sinusta hyvää kuvaa. Rekrytoijat yleensä lukevat satoja hakemuksia ja silloin ne ensin lähinnä silmäillään läpi ja poimitaan potentiaaliset joukosta. Ei siinä ehdi miettiä vaikuttaako joku typerältä tms. Niistä potentiaalisista sitten valitsemaan tarkemmalla seulalla. Eli ensivaikutelma on tärkeää. Riittävä itsevarmuus on elintärkeää. Korosta hyviä puoliasi, myy itsesi työnantajalle. Älä nöyristele vaan vähintään esitä asiantuntevaa ja aktiivista ihmistä. Kun pääset haastatteluun asti niin esitä (jos kysytään) poissaolosi hyvässä valossa. Työttömyys ei ole nykyään enää mikään mörkö. Keksi jotain hyvää poissaolostasi; miten se on kehittänyt sinua ihmisenä, mitä hyödyllistä olet tehnyt, oppinut uutta tms. Ikään kuin se olisi ollut tavallaan oma valintasi, oli todellisuus mitä vaan. Ennen kaikkea älä sääli itseäsi tai hauku entistä työpaikkaasi tms.! Epävarmat ja katkerat ihmiset eivät houkuta palkkaamaan heitä.

Kiitos tsemppauksista :). Poissaolo onkin ollut oma valintani, perheellemme paras vaihtoehto silloisessa tilanteessa. Eikä kaduta muutoin kuin tämän työnhaun osalta nyt jälkeenpäin. Toisaalta varmaan osa niistäkin, jotka ovat keskeytyksettä olleet työssä, on menettänyt työnsä viime vuosina. Että sinänsä ei ole varmaa, olisiko nyt työpaikkaa kuitenkaan, vaikka poissaoloa ei olisikaan.

Uutta hakemusta peliin siis sitten vaan :).

Ap

Ainoa etu mikä työttömällä on, on se, että hän voi aloittaa työt jo heti seuraavana päivänä. Töissäolijoilla on se irtisanomisaika ja heitä joutuu odottelemaan pidempään. Yritä siis löytää yritys, jolla on kiire saada joku hyppäämään vauhdissa sorvin ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia että en jaksanut hakea töitä heti vaan haku alkaa noin 3 vko irtisanoutumisestani? Onko tämäkin miinus vai nähdäänkö kokonaisuus, että työttömyyttä ei ole ollut lainkaan ennen. Itse nimittäin ajattelen, että haen töitä kun olen 100 % valmis siihen.

On mielestäni ihan ok, mutta minulla tauko onkin kestänyt 16 vuotta eli ei tunnu kolme viikkoa pitkältä :D (mutta en tosiaan tämän päivän työelämästä paljoakaan tiedä, muuta kuin sen, että stressaantuneita tuntuvat kaikki olevan alasta riippumatta, kiire, kiire..).

Vierailija kirjoitti:

Ainoa etu mikä työttömällä on, on se, että hän voi aloittaa työt jo heti seuraavana päivänä. Töissäolijoilla on se irtisanomisaika ja heitä joutuu odottelemaan pidempään. Yritä siis löytää yritys, jolla on kiire saada joku hyppäämään vauhdissa sorvin ääreen.

Jatkan vielä, että toinen etu on se, että työttömät ovat hyvin kiitollisia saamastaan työpaikasta ja heillä on kova tarve näyttää osaamisensa. Työelämässä olevalle uuden työpaikan saaminen ei ole juttu eikä mikään, vaan business as usual. Työtön on kiitollinen, näytönhaluinen ja valmis sitoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa etu mikä työttömällä on, on se, että hän voi aloittaa työt jo heti seuraavana päivänä. Töissäolijoilla on se irtisanomisaika ja heitä joutuu odottelemaan pidempään. Yritä siis löytää yritys, jolla on kiire saada joku hyppäämään vauhdissa sorvin ääreen.

Jatkan vielä, että toinen etu on se, että työttömät ovat hyvin kiitollisia saamastaan työpaikasta ja heillä on kova tarve näyttää osaamisensa. Työelämässä olevalle uuden työpaikan saaminen ei ole juttu eikä mikään, vaan business as usual. Työtön on kiitollinen, näytönhaluinen ja valmis sitoutumaan.

Voi kunpa rekrytoijatkin tämän hoksaisivat! Minäkin olisin todella innokas, osaava ja huipputyöntekijä, jos töitä vain saisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Sinun ei todellakaan kannata miettiä miltä näytät rekrytoijan silmin! Ensinnäkään et voi tietää miten toiset ihmiset ajattelevat ja toisekseen tuollainen itsensä haukkuminen ei anna sinusta hyvää kuvaa. Rekrytoijat yleensä lukevat satoja hakemuksia ja silloin ne ensin lähinnä silmäillään läpi ja poimitaan potentiaaliset joukosta. Ei siinä ehdi miettiä vaikuttaako joku typerältä tms. Niistä potentiaalisista sitten valitsemaan tarkemmalla seulalla. Eli ensivaikutelma on tärkeää. Riittävä itsevarmuus on elintärkeää. Korosta hyviä puoliasi, myy itsesi työnantajalle. Älä nöyristele vaan vähintään esitä asiantuntevaa ja aktiivista ihmistä. Kun pääset haastatteluun asti niin esitä (jos kysytään) poissaolosi hyvässä valossa. Työttömyys ei ole nykyään enää mikään mörkö. Keksi jotain hyvää poissaolostasi; miten se on kehittänyt sinua ihmisenä, mitä hyödyllistä olet tehnyt, oppinut uutta tms. Ikään kuin se olisi ollut tavallaan oma valintasi, oli todellisuus mitä vaan. Ennen kaikkea älä sääli itseäsi tai hauku entistä työpaikkaasi tms.! Epävarmat ja katkerat ihmiset eivät houkuta palkkaamaan heitä.

Kiitos tsemppauksista :). Poissaolo onkin ollut oma valintani, perheellemme paras vaihtoehto silloisessa tilanteessa. Eikä kaduta muutoin kuin tämän työnhaun osalta nyt jälkeenpäin. Toisaalta varmaan osa niistäkin, jotka ovat keskeytyksettä olleet työssä, on menettänyt työnsä viime vuosina. Että sinänsä ei ole varmaa, olisiko nyt työpaikkaa kuitenkaan, vaikka poissaoloa ei olisikaan.

Uutta hakemusta peliin siis sitten vaan :).

Ap

Piti vielä lisätä.. en siis näytäkään hakemuksissa alemmuutta, koska innostun aina. Napin painamisen jälkeen tulee aina sellainen luuserifiilis, kun arvatenkaan motivaatio ja tahto ei korvaa työkokemuksen puutetta. Jälkeenpäin tosiaan aina mietin, tänäänkin, että mahtaa työnantajalla olla "hauskaa" kun mitään varsinaista meriittiä ei työnhakijalla ole osoittaa, vaan ainoastaan halu saada paikka ja näyttää, että työnantaja valitsi oikein. Vielä ei ole onnistanut kertaakaan..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Ei ne naura vaan lajittelee hakemukset kahteen pinoon ei ja ehkä. Joudut helposti ei pinoon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tarkoitan poissaololla lähinnä vuosia, en kuukausia.. ja tilannetta, jossa ei opintoja ole suoritettu. 

Mutta vastaukset oikeastaan tiesinkin. Lähetin taas hakemuksia, mutta luulen, että vastaanottajat lähinnä nauravat hakemuksilleni. Aina innostun liikaa, jos tulee työpaikkoja, joihin todella haluaisin ja unohdan itsekin, kuinka typerältä varmaan näytän rekrytoijan silmin. 

Ap

Meille just palkattiin joku joka oli ollut 5 v työttömänä. Ja ihan 'oikeisiin hommiin' ja hakijoina oli myös työssäkäyviä (jotka mm hinnoittelevat itsensä täysin pihalle tai haukkuivat nykyistä työnantajaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään "pitkään työelämästä poissa ollut"? Veikkaan 3 kk. Ainakin joskus sanottiin, että kolmen työttömyyskuukauden jälkeen on enää vaikea työllistyä. Itselläni on työttömyyttä takana kohta 3 vuotta, joten olen rekrytoijien mielestä varmaan mahdoton työllistettävä, vaikka olenkin opiskellut lähes koko työttömyysaikani ja valmistun ensi keväänä.

Ainakaan minun silmissäni et ole työtön vaan opiskelija. Työnantajana minua ei kiinnosta, rahoitatko opiskelusi opintotuella, työttömyyspäivärahalla, puolisosi rahoilla, vanhempiesi rahoilla, perinnöllä, lottovoitolla tai jollain muulla tavalla. 

Entäpä kun ikää on jo 45 ja kyseessä alanvaihto kokonaan uudelle alalle? Entinen työkokemus on lähes kokonaan toiselta alalta, jolle on nykyään vaikea työllistyä. Taitaa muuttaa suhtautumista...

Ei muuta. Sulla on kuitenkin vielä vähintään 20 vuotta eläkeikään. Mä olen silloin ollut jo vuosia eläkkeellä ja pistänyt sitä ennen pillit pussiin koko firmastani.