Miksi jotkut suhtautuvat psykologeihin varautuneesti? Tutustuessaan

Niin tai poliiseihin? Tai juristeihin? Tai lääkäreihin?

No itselläni on sellainen kokemus, että psykologi (tai no, psykologiksi opiskeleva) esitti koko ajan oletuksiaan minusta ja ajatuksistani, siis oletti tietävänsä mitä mistäkin ajattelen ja miten tulkitsen. Henkilön käyttäytyminen oli sellaista, kuin olisin ollut jotenkin arvioinnin alaisena, vaikka ihan epävirallisissa merkeissä oltiin. Hyvin rasittava ihminen. Toisten analysointi on perseestä ja hän ei ollut edes erityisen hyvä siinä. 

Koska kuvitellaan, että psykologi analysoi tuttaviaan koko ajan ja "näkee heidän lävitseen" tai lukee suorastaan ajatukset.

Koska niin moni psykiatreista, psykologeista ja psyk. sairaanhoitajista ovat valinneet opiskelualansa hoitaakseen ja ymmärtääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Suhtaudun varautuneesti koska pidän epävakaina.

Psykologiin liittyy ammattina vähän sellaista mystifiointia ja niitä Freud-tyyppisiä stereotypioita. Itse vasta kun seurasin lapsen psykologian opintoja, niin aloin ymmärtää, että eivät ne opinnot itsessään tee kenestäkään sen kummempaa "tarkkailijaa" tai anna mitään taitoa nähdä toisten ihmisten läpi. Jostain ne ennakkoluulot olivat vain silti kehittyneet. Kaikki ihmisethän tekevät tulkintoja toistensa käyttäytymisestä ja sanomisista, mutta ei psykologi arkielämän tilanteissa ja tutustumisessa mieti muita ihmisiä sen kummemmin kuin kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiin liittyy ammattina vähän sellaista mystifiointia ja niitä Freud-tyyppisiä stereotypioita. Itse vasta kun seurasin lapsen psykologian opintoja, niin aloin ymmärtää, että eivät ne opinnot itsessään tee kenestäkään sen kummempaa "tarkkailijaa" tai anna mitään taitoa nähdä toisten ihmisten läpi. Jostain ne ennakkoluulot olivat vain silti kehittyneet. Kaikki ihmisethän tekevät tulkintoja toistensa käyttäytymisestä ja sanomisista, mutta ei psykologi arkielämän tilanteissa ja tutustumisessa mieti muita ihmisiä sen kummemmin kuin kukaan muukaan.

No, kuten kaikessa, tässäkin asiassa löytyy poikkeuksia. Mutta voihan olla että kyse oli vielä jostain opiskelijan "innokkuudesta". 2

Serkku on psykiatri ja hävettää kyllä kun kysyin siltä että tekeekö se diagnoosia ihmisistä jatkuvasti.. Ilmeisesti muutama muuki kysynyt.. Työt jää kuulemma töihin :)

Olen psykologi, 22 vuotta työelämässä jo takana. Täten ilmoitan että työn ulkopuolella en yhtään jaksa arvioida tai analysoida ihmistä tai vuorovaikutusta hänen kanssaan! Haluan höpötellä ja puhua ihan tavallisia esim. lempiharrastuksestani koirista, lidlin suklaista tai vaikka kirvesvarresta. Työelämä on ihan tarpeeksi kuormittavaa ja väsyttävää. Ehkä opiskelijana oli toisin tai löytyy jotain 24/7 analysaattoreita mutta ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Koska niin moni psykiatreista, psykologeista ja psyk. sairaanhoitajista ovat valinneet opiskelualansa hoitaakseen ja ymmärtääkseen omia henkisiä ongelmiaan. Suhtaudun varautuneesti koska pidän epävakaina.

Psykologi ei välttämättä ole missään tekemisissä ongelmaisten ihmisten kanssa. Psykologia on tiede, joka tutkii ihmisten toimintaa ja tämä tutkimus kohdistuu pitkälti henkisesti vakaisiin ihmisiin. Psykiatri sen sijaan on tekemisissä oikeastaan aina henkisesti sairaiden kanssa, koska hän on lääkäri. Ei lääkärille juurikaan mennä jos on terve. Psykologi sen sijaan voi tutkia esimerkiksi työilmapiiriä tai auttaa ihmisiä valitsemaan heille sopivan ammatin. 

Ja se pelästynyt katse! Aina jotenkin takakireä ilme naamalla. Hymyileekö se koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Ja se pelästynyt katse! Aina jotenkin takakireä ilme naamalla. Hymyileekö se koskaan?

Ainoastaan ihmisille, jotka saavat heidät hymyilemään. Yrmyn kohdatessaan kasvoille tulee vääjäämättä pelko tai inho.