iso pettymys työasioissa, olen itkeskellyt kotona ja väsynyt
asian aiheuttaman psyykkisen kuorman takia. Kuinka paljon lasten tulee tietää tästä, paljonko kerron heille, miksi olen surullinen? Lapset 6-13 v. Taloudellista hätää ei ole.
Kommentit (8)
Voit kertoa yleisemmällä tasolla asiasta. Nimittäin jos olet asian takia tolalta olevan oloinen ja vaikka stressaannut helposti kotona, lapset ja muut helposti etsivät itsestä syytä. Kerro siis, että joskus töissä sattuu tällaisia asioita, jotka verottavat energiaa. Mutta vika ei ole lapsissa, päinvastoin saat heiltä voimaa. Tms.
Oletko siis saanut potkut? Jos olet, niin kerrot reilusti, että menetit työpaikan, mutta että ei ole mitään hätää, leipää ja lämmintä riittää. Jos taas olet vain töpeksinyt töissä ja joutunut tiukkaan puhutteluun, niin kerrot, että töissä on ollut vähän hankalia juttuja ja siksi olet allapäin. Kerro avoimesti lapsille, etteivät ala syyllistää itseään sinun pahasta olostasi.
Ei kun unelmaviran vei yllätyshakija sivusta... olin satsannut tuohon ryöpaikkaa pääsemiseksi todella paljon. Mutta oma vanha työni jatkuu ihan normaalisti, enkä ole töpeksinyt mitään
No sanot että kokeilit päästä toiseen työhön, et päässyt ja nyt sinua harmittaa kamalasti. Lapsikin ymmärtää harmituksen kun ei saakaan jotain mitä on kovasti halunnut. Mutta selitä lapsille miksi olet allapäin etteivät syyllisty ja luule tehneensä jotain pahaa.
Toki kerrot lapsille. Lapset (niin kuin moni on jo sanonut) etsivät syytä aikuisten käyttäytymiseen itsestään - eli on tärkeää, että lapset tietää, miksi äiti on alakuloinen.
Toiseksi - tunteiden käsittelystä ja tunteista puhumisesta ei varmasti voi olla mitään haittaa - kunhan et mitenkään siirrä stressiä lasten kannateltavaksi. Elämässä tulee pettymyksiä eikä ole mitään pahaa harmitella sitä.
Vierailija kirjoitti:
No sanot että kokeilit päästä toiseen työhön, et päässyt ja nyt sinua harmittaa kamalasti. Lapsikin ymmärtää harmituksen kun ei saakaan jotain mitä on kovasti halunnut. Mutta selitä lapsille miksi olet allapäin etteivät syyllisty ja luule tehneensä jotain pahaa.
Juuri näin. Samalla lapset myös oppivat, että eivät aikuisetkaan aina saa kaikkea haluamaansa. Ja että on ihan ok, että silloin vähän aikaa harmittaa.
Noin pienille ei tarvitse kertoa mitään.