Lue keskustelun säännöt.
Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden (päivän sana)
03.11.2016 |
Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, kansaa, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan.
Jes. 65:2
Jumala ojensi kätensä Israelia kohti, mutta kansa kulki omia teitään. Käsien ojentaminen on rukouksen merkki, niin syvästi hän halusi olla kansansa Jumala. Kansa valitsi kuitenkin toisin. Puutarhoissa uhrattiin hedelmällisyyden jumalille. Haudoilla etsittiin hengellisiä neuvoja vainajilta. Mitä Herra oli aiemmin kieltänyt, sitä kansa nyt harrasti, ja sen teot nostattivat Jumalan eteen ”vihan savun”. Kansa tahtoi itse tehdyn jumalan: hiukan mystisen, sopivan harmittoman. Jesaja peilaa kansan lankeemusta käsky käskyltä Jumalan kymmeneen käskyyn. Väärän tien valinneiden kohtalo tulee olemaan järkyttävän erilainen kuin Herran omien. Toiset saavat henkilökohtaisen siunauksen, toiset henkilökohtaisen kirouksen. Toisille koittaa ihmeellinen ilo, toisille vielä suurempi murhe kuin mitä tässä ajassa koskaan koettiin. Jumala lupaa tehdä omasta kansastaan riemuitsevan kansan.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää, ettei jumala sanonut selvästi ja suoraan, miten se haluaa meidän toimivan. Kymmenen käskyä ovat selviä, mutta tuokin aloituksessa oleva juttu kuulostaa lähinnä tältä: "yritin auttaa, mutta ette tajunneet sitä, siis kärsikää".
Uskon jumalaan, mutta miten ihmeessä se on jaksanut katsella tätä maailmaa miljardeja vuosia? Onkohan sillä jo muita projekteja jossain toisella planeetalla?
Miksi jumala tekee asiat hankalimman kautta. Raamatun aikoina ilmestyi profeetoille jatkuvasti, nyt ei ole pariin tuhanteen vuoteen antanut merkkiäkään. Olemme liian tyhmiä oivaltaaksemme elämän tarkoituksen, miksi meille ei anneta ihan selkeää ohjausta suoraan jumalalta tai profeetoilta?