Se tunne, kun vieras 8 vuotias istuu ruokapöytään ja alkaa arvostelemaan...
Ensin ilmoitti, ettei halua syödä lihaa. Sitten alkoi tenttaus, että onko tämä luomua entä tuo..? Kun ei ollut niin kysyi, että miksei ja alkoi valistamaan isäntäväkeä, siitä miten luomuruoka on parempaa.
Itsekin vieraana en osannut tehdä muuta kuin hymyillä.
Yllätyin positiivisesti.
Onko teidän ruokia alettu arvostelemaan pöydässä päin naamaa? Miten reagoit?
Kommentit (14)
No ei varsinaisesti ruokia, mutta esim. muruja keittiön lattialla. Tosin myöhemmin paljastui, että tämän lapsen oma huone on muruja täynnä ja muutenkin siivotonta.
Ei ole. Jos alettaisiin, pyytäisin lapsen vanhempia viemään tämän pois pöydästä.
Jo on kotona opit olleet pikkuvieraalla. Meillä voi aina valita, voi syödä tai sitten ei.
Siitä, että tuon ikäinen osaa kertoa luomuruoasta ja kasvis syönnistä niin fiksusti omin sanoin ja että ajattelee tälläistä.
Vanhemmat oli paikalla, kertoivat että täällä syödään nyt tätä ja kotona sitten taas jotain muuta.
Laittoivat lapsen syömään (maistamaan) tätä liharuokaa kuitenkin.
Olisin lapselle tokaissut, että pakko ei ole syödä, jos ei kelpaa ja kehottanut poistumaan ruokapöydästä. Ja aikuisen olisin vastaavassa tilanteessa käskenyt painumaan *sensuroitu* nauttimaan paremmista antimista. Kertoisin vielä päälle mielipiteeni luomuhuijauksesta. Mielikuvilla markkinoidaan, faktan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Ei ole kukaan arvostellut... muuten kuin korkeintaan sanonut ettei syö sitä tai tuota tai ruoka ei hänelle oikein maistu... eikä pöydässäni ole mikään pakko syödä mitään jos ei kerran halua.
"Se tunne kun 8-vuotias istuu ruokapöytään ja alkaa arvostelemaan isäntäväkeä. Onko teidän ruokia alettu arvostelemaan pöydässä päin naamaa?"
"Yllätyin positiivisesti."
Huomaatko itse tekstissäsi mitään ristiriitaa?
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että tuon ikäinen osaa kertoa luomuruoasta ja kasvis syönnistä niin fiksusti omin sanoin ja että ajattelee tälläistä.
Tuskinpa 8-vuotias tällaisia vielä itse ajattelee. Kunhan toistelee kuulemiaan asioita edes tietämättä, mitä puhuu. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät pääse tällaisesta yli vuosikymmenienkään vieriessä.
Kasvisruokavihaajaprovoilija saaapui taas keskuuteemme... Näitä aloituksia on täällä samanlaisina (!!) jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Kasvisruokavihaajaprovoilija saaapui taas keskuuteemme... Näitä aloituksia on täällä samanlaisina (!!) jatkuvasti.
?
Vierailija kirjoitti:
"Se tunne kun 8-vuotias istuu ruokapöytään ja alkaa arvostelemaan isäntäväkeä. Onko teidän ruokia alettu arvostelemaan pöydässä päin naamaa?"
"Yllätyin positiivisesti."
Huomaatko itse tekstissäsi mitään ristiriitaa?
Ikävä tunne tulee toisen arvostelusta ja lapsen sensuuritta tuottamasta puheesta. Miettii pitäisikö komentaa olemaan hiljaa vai miten...
Sitten, kun kuunteli loppuun asti niin paljastui, että lapsihan on viisas yksilö, joka on muodostanut mielipiteitä asioista. Jäi siis positiivinen fiilis tästä lapsesta.
Eikä se isäntäväkikään loukkaantunut, yllättyi kyllä.
On mun laittamia ruokia arvosteltu. välillä positiivisesti ja välillä negatiivisesti. tai oikeastaan, kukaan ei ole arvostellut negatiivisesti, on vain sanottu, etten tykkää porkkanasta (esimerkki) Pienemmät lapset ovat suorasanaisempia, saattavat kysyä "mitä tää on?" isommat vain ottavat diplomaattisesti vähän jos arvelevat ettei ruoka ole oman maun mukaista. Ja sitten lisää jos ruoka onkin hyvää. :D
Vieras 8 v. olisi vetäyynyt pöydästä kipin kapin lasten huoneeseen odottelemaan ruokailun loppua. Oliko hänen vanhempansa paikalla.