TOTTAKAI työnantaja palkkaa mielummin miehen tai vanhemman naisen kuin fertiili-ikäisen naisen!!!!!

Oletko ikinä ap kuullut ikäsyrjinnästä? Kysy eri ikäisiltä työttömiltä, onko ikä etu vai haitta. Fakta on, että vaihdevuosi-ikäiset naiset kokevat syrjintää iän vuoksi. Sama koskee toki miehiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kela maksaa vanhemmuuden kustannukset, toisin sanoen veronmaksajat. Työnantaja hakee korvaukset Kelalta. Tukea saa myös rekrytoinnista ja perehdyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Kela maksaa vain osan noista kustannuksista.

Harva nainen sitäpaitsi jää äitiyslomalle olematta päivääkään raskaudesta aiheutuneella sairauslomalla. Saikkuja Kela korvaa vasta yhdeksän arkipäivän jälkeen, jolloin käytännössä kaikki kustannukset jäävät työnantajalle (yleensä parin-neljän päivän sairauslomia kerrallaan).

Vuosilomakustannuksiakaan ei korvata täysimääräisenä.

Sijaisen palkat ja perehdyttämisen maksaa työnantaja.

Terv. Työnantaja

Mietinpä tässä, että koska naisella on sitten sosiaalinen lupa saada lapsia? Olen itse siis nainen. 

Ensin täytyy opiskella koulut loppuun. 

Sitten pitää olla hetken töissä. 

Mieluummin vähän pidempään, koska on törkeää jättäytyä heti äitiyslomalle, kun on vakipaikan saanut. 

Sitten pitää ehtiä tienatakin vähän, että on sitten pätäkkää elättää lapsi. 

No, itse olen siinä tilanteessa, että opiskeltuani koulut "loppuun" valmistuin keskelle suurtyöttömyyttä. Tähän kun lisätään vielä tämä työttömyysaika, sekä lopulta itse työllistyminen ja se määrittelemätön aika, jolloin kerätään pesämunaa tulevaa perhettä ajatellen... niin kiitoksena saattaa vallan hyvin olla, että ne vuodet menivät jo. Niin paljon kuin haluankin olla "kunnon kansalainen", en halua jotakin itselleni niin tärkeää asiaa kuin perheenperustaminen laittaa sen varaan, että sopiihan se varmasti pomolle. 

Mulle työnantaja sanoi,ettei edes raskaus ole este, eikä saakaan olla. On siis olemassa työnantajia ja työnantajia.

-Fertiili-ikäinen nainen

Vuosilomakustannukset kyllä korvataan täysimääräisinä äitiyslomalaisen työnantajalle. Eniten sairauslomilla ovat ikääntyneet työntekijät. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä työntekijä tulee todella kalliiksi. Kannattaa selvittää, millaisia ovat laskennalliset kustannukset työnantajalle. Iän myötä kasvaa myös moni terveysriski, syöpä, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, näköön ja kuuloon liittyvät ongelmat jne. Puhutaan ihan eri mittaluokan kuluista kuin mahdollisista raskauden aikaisista sairauslomista aiheutuvat kulut. 

Kannattaa myös selvittää, kuinka helppoa on yli 50-vuotiaan työllistyminen mahdollisen irtisanomisen jälkeen verrattuna nuorempiin. Kummatko ovat todennäköisemmin vuoden tai kahden päästä työttömänä? 

Samapa tuo kun sossusta saa rahaa.

Miksi työnantajat ei sitten palkkaa niitä iäkkäitä naisia? Vastatkaapa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kela maksaa vanhemmuuden kustannukset, toisin sanoen veronmaksajat. Työnantaja hakee korvaukset Kelalta. Tukea saa myös rekrytoinnista ja perehdyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Teoriassa kyllä, mutta käytännössä asiantuntijaorganisaatiot ovat hyvin eri asemassa kuin vaikkapa lähihoitajia työllistävät palvelutalot. Itse työskentelen tällä hetkellä vuoden mittaisessa projektissa kolmannella sektorilla. Jos nyt syystä tai toisesta joutuisin jättäytymään tästä projektista kun aikaa on jäljellä 2 kuukautta, menisi koko homma aikalailla reisille. Kelan rekrytointi- ja perehdyttämiskorvaukset eivät ota huomioon sitä, että eri töissä tuottavaksi työntekijäksi kasvu vaatii eri ajan, kaupan kassalla olet tuottava heti, kaikista erikoistuneimmissa asiantuntijaorganisaatioissa siihen saattaa mennä jopa vuosia. 

Silti sullakin on vain vuoden määräaikainen sopimus. Hmm.

Olen samaa mieltä siinä, että rekrytoinnin ongelmat lisääntyvät, kun äitiysloman sijaiseksi tarvitaan erityisosaamista hallitseva ihminen. Toisaalta monilla asiantuntijoilla on hiukan liian korkea kuva omasta työstään. Todellisuudessa työtehtäviä voidaan hoitaa kohtuullisesti vähemmälläkin kokemuksella ja työnantaja voi myös hyötyä siitä, että uusi työntekijä tuo työhön uuden näkökulman. Työnantajan tulee joka tapauksessa varautua siihen, että työt saadaan hoidettua siinäkin tapauksessa, että työntekijä lähtee pois, sairastuu, jää isyys- tai äitiyslomalle, opintovapaalle.

"Sijaisen palkan maksaa työnantaja". No kukas sitten??? Yleensä työtä tekevälle on tapana maksaa palkkaa. Määräaikaisille maksetaan tutkitusti pienempää palkkaa kuin vakituisille, joten siinäpä taas yksi tapa säästää.

Onnistuin jotenkin ihmeellisesti saamaan vuosikausien pätkätyösuhteiden jälkeen vakipaikan 32-vuotiaana. Lapsettomana, naimisissa olevana naisena. En voi kun ihailla työnantajani rohkeutta, itse en olisi missään tapauksessa palkannut itseäni noiden ominaisuuksien takia, olkoonkin että innostusta ja osaamista löytyi.

Vaikka kela maksaa merkittävän osan äitiysloman kuluista ja antaa tarvittaessa apua sijaisenkin palkkaamiseen, tulee silti jokainen äitiysloma maksamaan työnantajalle viisinumeroisen summan (http://yrittajanaiset.fi/wp-content/uploads/2016/09/Vanhemmuuden-kustan…). Ja tässä ei oteta lainkaan huomioon että monissa asiantuntijatehtävissä voi kestää helposti puolikin vuotta ennen kuin uusi työntekijä osaa hoitaa suurimman osan hommista itsenäisesti ja fiksusti.

Äitiyslomaetuudet ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa lisääntymisikäiset naiset jaetaan epäreilusti kahteen kastiin: niihin, jotka ovat onnistuneet saamaan vakipaikan ja voivat pullautella lapsia tasaiseen tahtiin vaikka kymmenen vuotta putkeen käymättä kertaakaan välissä työpaikalla, ja niihin, jotka joutuvat valitsemaan pätkätyön ja lasten tekemisen välillä. Jos pätkäputkesta hyppää tekemään vaikka kaksikin lasta putkeen (tai jää vaikka vain yhdenkin jälkeen hoitovapaalle) eikä ole terveydenhoitoalalla tai muulla varmasti työllistävällä alalla, on työmarkkinoille palaaminen melkoisen epävarmaa.

Ilmiö ruokkii itse itseään - naiset tietävät tilanteen, ja pyrkivät kaikin keinoin vakisuhteeseen, vain jäädäkseen pian tämän jälkeen äitiyslomille. Ja näin vakipaikan saaminen vaikeutuu entisestään seuraaville jonossa oleville.

Jotta lisääntymisikäisiä naisia kohdeltaisiin työmarkkinoilla reilusti, tähän pitäisi saadaa muutos. Joko kuluja tasaamalla tai etuja poistamalla. Jälkimmäisen ehdottamisestakin nousee mitä todennäköisimmin niin iso poru, että se tuskin toteutuu vaikka lopputulos voisikin olla kaikille eduksi.

Lopettakaa se valitus. On nuorilla miehilläkin esteitä työelämään esimerkkinä armeija.