Miksi ihastuin/haaveilen lapseni kaverin isästä?

Olen ollut naimisissa 12 v, olen uskollinen ja ymmärrän että ihastukseni on ihan super tyhmää. En ikinä vihjailisi mitää, en ikinä haluaisi että tämä mies vihjaisi mitään. Hänen vaimonsa on todella mukana ja heillä on hieno perhe. Meidän lapset viihtyy hyvin keskenään enkä ikinä rikkoisi perheitä ihastuksen vuoksi. Avioliittoni on mitä on. Yritämme sitä kehittää ja saada se jotenkuten toimimaan. Tosiasiassa olen tosi loppu. Läheiselläni on rankka syöpä, itselläni vaikea työtilanne ja mieheni on aina ollut tyytyväinen vähään, mutta myös antaa vähän. Hän osaa pitää itsensä tyytyväisenä, mutta minä en saa juurikaan huomiota. Ihastuinkohan siksi että elämäni tuntuu niin raskaalta vai olisiko se mies mulle se oikea? Sitä en saa ikinä tietää. Mua ärsyttää että olen ihastunut, en tiedä osaanko olla luonteva kun haen lastani kaverin luota tms. Koko avioliittoni aikana en ole tällaista kokenut. Se mies on niin kiltti, söötti ja siinä on sitä jotain joka vetoaa muhun paljon! Argh!