kannustavia kokemuksia kaivataan (rv40+1)
Heips,
Kohtalotovereita kaipailen, eli teitä jo synnyttäneitä, joilla ei ennen synnytystä ollut juuri mitään synnytykseen viittaavia oireita. Mulla noita viikkoja nyt tuo 40+1 eikä vielä mitään merkkejä mihinkään suuntaan - yhtään supistusta en ole tuntenut, öisin voin nukkua 9h putkeen vessassa käymättä, voin kävellä monen kilometrin lenkkejä yms. Eilen lääkärissä kohdunsuu kiinni ja kaulaakin vielä jäljellä. En missään nimessä valita sitä, että voin näin hyvin, tiedän, että monella on ollut todella raskasta lähes koko raskauden ajan - ongelmani tässä on lähinnä se, että mun on henkisesti jo aika raskasta odottaa jotain mikä tuntuu niiiiiin kaukaiselta, vaikka eihän sen enää kovin kaukana pitäisi olla.
Toivon tietenkin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, tuskin kukaan toivoo käynnistystä, mutta sitä luonnolista käynnistymistä on tässä tilanteessa kovin hankala kuvitella. Joten jos sulla on jaettavana tarina synnytyksen luonnolisesta käynnistymisestä ns. yllättäen niin kerro ihmeessä, vertaistuki se paras tuki :).
Suurin kiitoksin, Mangolia
Kommentit (10)
Esikoista odottaessani en tuntenut yhtään supistusta, ennenkun oli tosi kyseessä. Oltiin lasketun päivän iltana ystävättäreni kanssa syömässä ja olo oli mitä mainioin. Siinä totesinkin, että jos lähtö tulee ensi yönä, onpahan ainakin vatsa täynnä! Ja niin vähän ennen puolta yötä tunsin ensimmäisen supistuksen, sellaisen kiristyksen alavatsassa. Olin niin jännittyneessä tilassa, etten voinut edes ummistaa silmiäni. Kello kädessä seurasin, kuinka supistusten väli tiheni pikkuhiljaa. Kolmen aikaan oltiin sairaalassa ja aamu yhdeksältä ihana esikoisemme oli syntynyt! Aivan mahtava kokemus. En voinut ymmärtää, kuinka yhtäkkiä synnytys sitten todella käynnistyy. Olin todellakin odottanut jotain " ennakko-tapahtumia" . Eli ymmärrän tunteesi erittäin hyvin!
Kuopuksemme synnytys käynnistyi kovan flunssan päätteeksi, kymmenen päivää ennen laskettua aikaa. Muuten noudatettiin samanlaista kaavaa, paitsi että synnytys oli paljon nopeampi.
Nyt odotan kolmatta lastamme, laskettu aika elokuun 1. päivä. Saa nähdä, kuinka tällä kertaa käy!
Tsemppiä tulevaan synnytykseen ja aurinkoista kevään odotusta!
Kirppu06 ja Sintti 19+3
Kiitos Pikkupuikula ja Kirppu, juuri tuollaisia tarinoita toivoinkin :). Vaikka 41+6 asti odottaminen tuntuukin nyt ikuisuudelta, niin lyhythän aika sekin loppujen lopuksi on. Jos muilla vielä on tällaisia tarinoita jaettavaksi, niin suurella ilolla lueskelen :).
Mangolia
Esikoista odottaessa tuskailin ihan samalla lailla kuin sinäkin, ja kävelin 5.krs portaita edestakas, saunoin yms. eikä näillä ollut mitään vaikutusta synnytyksen käynnistykseen. Sitten vko 41+3 yöllä rauhassa nukkuessani heräsin kivuttomiin mutta säännöllisiin supistuksiin. Supistukset loppuivat aamulla koko päiväksi mutta jatkuivat taas seuraavana yönä, nyt kipeemmin ja lapsivettä alkoi tihkua jotenka yöllä päästiin sitten vasta synnyttämään.
Toista odottaessa kävi samantyylisesti, ei mitään merkkejä synnytyksestä, ja sitten viikolla 40+4 alkoi yöllä säännölliset vaikkakin taas kivuttomat supistukset. Yön jälkeen heti aamulla alkoi tihkua lapsivettä mutta supistukset loppuivat taas koko päiväksi, ja jatkuivat saman vanhan kaavan mukaan seuraavana yönä kipeemmin kun olin jo sairaalassa. Ja sieltähän se odotettu vaavi sittenkin syntyi...
Hannele
Mulla alkoi synnytys esikoisen kohdalla öisellä lapsiveden menolla, ja vielä edellisenä päivänä olin käynyt neuvolassa, olin mm. saanut luvan mennä uimaan (oli kesäkuu), eikä vauva ollut laskeutunut ja muutenkin olin sillä mielellä että odottamiseen menee vielä viikkoja (synnytys oli kuitenkin jo vkolla 37). Supistuksista ei ollut tietoakaan, eikä niitä tullut synnärilläkään ennen kuin sain lisäoksitosiinia. Reilun vuorokauden olimme sairaalassa, kunnes poika näki päivänvalon. Huilaile ja lepäile vaan, mikäli mahdollista, ja kerää voimia! Kyllä luonto hoitaa.
Eli, mene ulos, ihanat aurinko ilmat! Pääset nyt todella helposti pihalle, vauvaa ei tarvitse pukea, eikä kärrätä vaunuissa.. :) Sairaalassa saattaa vierähtää aikaa, eikä sieltä ihan noin vaan lähdetä ulkoilemaan. Tiedä vaikka iskee vielä kovat pakkaset ettekä pääse vauvan kanssa ulos aikoihin. Pääset huoletta vaikka kaupoille, ei tarvitse " pelätä" että kakat on joka mutkassa vaipassa ja nälkä yllättää =).
Ja toiseksi, lepää. Synnytys kysyy todella paljon voimia! Sitähän sanotaan että sama asia kuin juoksisi maratoonin. Itse olin toista tehdessä flunssan kourissa, ja katkonaisilla yöunilla ollut jo kauan, tuntui että voimat loppuu kesken. Ja tämä toinen meni reilun viikon yli ja lähti ihan yhden äkin syntymään, ilman mitään ennusmerkkejä. =) Onnea jo etukäteen, ihan kohta pääset nauttimaan vauvasta. Kuvittele jo neljäkymmentä pitkää viikkoa takana, enää muutamia lyhyitä päiviä edessä.
Pakko kirjoittaa erillainen synnytys kertomus kuin teillä muilla.
Esikoista odottaessani en tuntenut minkäänlaisia supistuksia vaikka polilla sanoivat käyrässä että minulla kuulemma supisteli.Itse en niitä siis tuntenut.En koko aikana..
Rv 42 jouduin sitten sairaalaan sisälle odottelemaan h-hetkeä ja seuraavana päivänä lääkäri päätti että tehkäämme siis jotain...
Käynnistettiin ja tipalla alusta loppuun.Esikoispoikani syntyi terveenä ja suloisena rv 42+2
Toinen poikani syntyi geelin avustaman rv 41+4
Nyt odotan kolmattani ja sanoisin että koska on jo kokemusta niin tunnistaa kaikki supistukset,liikkeet ja vauvan asennonkin paljon aikaisemmin kuin ensimmäisen kanssa tai toisenkaan..
Itse olen sitä mieltä että tällä kertaa maha-asukkini tulisi ilman apuja mutta sitäkään kun ei voi tietää.
Siksi kannustaisinkin sinua kärsivällisyyteen sillä yksikään vauva ei kohtuun asustelemaan jää.Kyllä hän pois tulee vaikka tiedämme että loppuvaiheen odotus on tuskaa...:d)
Tsemppiä kävi niin tai näin niin hyvin se menee!!!
Äiti 33+0
Hei,
oma kokemukseni listan jatkoksi:
Olin hyvässä kunnossa (no, henkisesti aika kypsä :), kun esikoisen supistukset alkoivat yöllä 40+6. Uskoin kyllä että tästä se lähtee, ja odoteltiin kotona aamuun asti. Poika syntyi illalla 41+0. Oksitosiinia käytettiin nopeuttamaan synnytystä, koska sydänäänet alkoivat hidastua. Kaikki oli kuitenkin hyvin, vauvalla oli vaan vähän ' tiukat paikat' erityisesti suppareiden aikaan. Itse olin tyytyväinen, että hoitui päivän aikana, koska toinen huonosti nukuttu yö olisi tehnyt synnytyksestä varmasti rankemman.
Hienoa, että olet päässyt liikkumaan ja voit nukkua yöt. Olet varmasti levännyt ja hyvässä kunnossa, kun aika on tulee!
-Onnis
mutta meillä tuntuu nämä vauvat olevan tosi tiukassa =) Esikoinen käynnistettiin rv 42+0 täysin epäkypsästä tilanteesta, yhtäkään supistusta en ollut tuntenut. Nyt tämän toisen kanssa tänään tuo samainen 42+0, kivuttomia supistuksia ollut jonkin verran, kohdunsuu sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2 cm, pahoin pelkään että käynnistykselle menee tämäkin sunnuntaina.
Kätilö vaan tänään lohdutti ettei yksikään ole sisään jäänyt =)
Tsemppiä!
useimmiten ensisynnyttäjä synnyttää rv 40+5, ja toissynntäjä rv 40+2, eli yli menee suurimmalla osalla.
varsinkin jos kyseessä esikoinen ja odottaja hyväkuntoinen. Tarinasi oli kuin kuvaus omasta ensimmäisestä raskaudestani. Ei mitään merkkejä kunnes n. vrk ennen syntymää alkoi supistukset (ei siis lapsivesien menoa, ennakoivia suppareita, limatulpan irtoamista: ei mitään). Vauva syntyi 41+6. Odota rauhassa, vauva tulee kun on valmis :)