Lue keskustelun säännöt.
kohtukuolema monen mielestä pikkujuttu
Maikku
30.10.2016 |
Uusperheessä asutaan ja miehelläni (leski) 14 v poika. Yhteinen lapsi oli tulossa mutta päätyi kohtukuolemaan rv 29. Yksin hoisin synnytyksen mutta mies ja poika oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asiasta ei siis puhuttu sen enempää. Vaikeinta oli kun mies siivosi remonttia varten taloa ja löysi vanhoja valokuvia. No eikös siellä ollut kuolleen ex vaimon synnytyskuvat. Ei siinä mitään, kuva kun on olemassa ja voidaan joskus antaa pojalle muistoksi mutta pahinta oli kun hän tuli esittelemään niitä minulle, kuvia joissa nainen synnyttää ja kaupan päälle vielä luki otteita synnytyspäiväkirjasta jonka kuollut vaimo oli aikanaan tehnyt. Minulla oli kuolleen lapsen synnytyksestä aikaa tällöin 3 viikkoa. Ei tuntunut kivalta. Myöhemmin sanoi vain että näki niissä kuvissa pienen pojan joka nyt iso.
Kommentit (11)
Jättäisin tuollaisen ajattelemattoman miehen ja etsisin paremman isän lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Miehesi empatiakyvyttömyys -tuliko yllätyksenä? En itse jatkaisi elämää noin tunnekylmän ihmisen kanssa.
Meidän (molempien) esikoinen kuoli kohtuun 39+5. Kun sitä sitten itkin ja surin, mieheni päätyi lohduttamaan "katsopa vain: puolen päästä me ei enää muisteta koko juttua!"
Nyt aikaa on mennyt päälle 21v eikä "juttu" ole päässyt minulta vieläkään unohtumaan...
Aika kauheaa. Minusta kohtukuolema on paljon rankempi asia kuin keskenmeno, koska siinä vaiheessahan sen kriittisen vaiheen pitäisi olla jo ohi. Uskaltaa kiintyä ja ajatella jo elämää vauvan kanssa, ostaa tavaroita jne.
Poika tuskin osaa edes ajatella asiaa. Miehen kanssa kannattaa ehdottomasti jutella, ihan vain oman mielenterveytesikin kannalta! Monelle miehelle se lapsen saaminen ei ole konkreettista ennen kuin se vauva on sylissä.
Mies voi myös käsitellä asiaa eri tavalla kuin sinä. Jos ei muutenkaan ole hyvä puhumaan (ilmeisesti teillä ei olla, kun et ole asiaa ottanut vielä puheeksi) niin voi olla että mies ei kykene/ osaa / uskalla puhua sinulle näin kipeästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset käsittelevät surua eri tavoin.
Miehesi on kohdannut elämässään jo todella suuren menetyksen ja siitä selvinnyt parhaansa mukaan. Suree varmasti nytkin, mutta oman mielenterveytensä ja jaksamisensa takia ei vaivu siihen suruun täysillä. Tietää kokemuksesta, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja niinhän se on. Naisilla vaan järjen lisäksi vaikuttavat myös hormonit.
Kuolleen exänsä ja poikansa äidin kuvien katselu vain minusta osoittaa, että suree omalla tavallaan. Ja on niin suruissaan, ettei osaa ajattella sinun tunteitasi. Onhan se teidän yhteinen menetys - ei vain sinun.
Jokainen suree tavallaan. Ei ole oikeaa tapaa surra.
Puhu sinä avoimesti surustasi miehelle, niin helpottaa sinuakin ja saat kuulla ehkä miehenkin ajatuksia asiasta.
Otan osaa. Kohtukuoleman olen minäkin kokenut rv 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Olen itse raskaana, odotan esikoista, ja kohtukuolema on pahin painajaiseni. Kerran olin jo lähellä keskenmenoa viikolla 21, onneksi mieheni osoittautui kullan arvoiseksi siinäkin tilanteessa ja oli yhtä huolissaan kuin minä. Toivottavasti sinulla on joku läheinen ihminen tai vertaistukiryhmä, jonka kanssa voit käsitellä tapahtunutt jos ja kun miehesi ei siihen kykene.
Miehen pojan reaktiota en pysty tuomitsemaan, hän on ymmärtämätön lapsi vielä.
Vierailija kirjoitti:
Mies voi myös käsitellä asiaa eri tavalla kuin sinä. Jos ei muutenkaan ole hyvä puhumaan (ilmeisesti teillä ei olla, kun et ole asiaa ottanut vielä puheeksi) niin voi olla että mies ei kykene/ osaa / uskalla puhua sinulle näin kipeästä asiasta.
Täysin kaksi eri asiaa käsitellä surua eri tavalla ja tulla hieromaan exänsä synnytys kuvia lapsen menettäneet naisen naamaan. Jos niitä kuvia halusi katsoa olisi voinut katsoa niitä yksin. Minusta tämä mies on vaan mieleltään sairas tai totaalisen tunnekylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi myös käsitellä asiaa eri tavalla kuin sinä. Jos ei muutenkaan ole hyvä puhumaan (ilmeisesti teillä ei olla, kun et ole asiaa ottanut vielä puheeksi) niin voi olla että mies ei kykene/ osaa / uskalla puhua sinulle näin kipeästä asiasta.
Täysin kaksi eri asiaa käsitellä surua eri tavalla ja tulla hieromaan exänsä synnytys kuvia lapsen menettäneet naisen naamaan. Jos niitä kuvia halusi katsoa olisi voinut katsoa niitä yksin. Minusta tämä mies on vaan mieleltään sairas tai totaalisen tunnekylmä.
Taidat itse olla...
Todella epäempaattista mieheltäsi. Olen pahoillani! Kerroitko hänelle tunteistasi?