HUUUUUUUUUHTIHurmurit torstaihin!
Kommentit (30)
Palailen siis pikkuhiljaa keskuuteenne. Olen joutunut olemaan erossa koneestakin kohta 3 viikkoa täysilevon takia.
Eli makuulla ollaan oltu supistusten takia 6vk, joista 5 viikkoa mukana on ollut lyhyvaikutteisia estolääkkeitä ja 3 viikkoa niiden mukana pitkävaikutteisia. Ja täytyy sanoa, että hauskaa ei ole ollut!
Pahinta on ollut se, että joka toinen kerta polilla ovat olleet ottamassa sairaalaan ja joka toisella kerralla muka mitään kovin suurta hätää ei olekaan (eli kotilepo ja lääkkeet riittävät). Joka kerta on ollut eri lääkäri ja ohjeet ja asenteet erilaisia ja niiden ristitulessa sitten yrittänyt järjestää huoltani oikeisiin mittasuhteisiin.
Ja näiden viikkojen ja hoitojen tulos on:
Tänään 32+5. Kohdunkaula pehmeä, oli jo hoidon alussa, kohdunkaulan kokonaismitta 2cm eli ulkomitta käsikopelolla ehkä sentin. Pysynyt kiinni, mikä hoidon tavoitteenakin, vaikka esim. viimeisen kahden viikon aikana olikin taas sentti lähtenyt. Levosta ja lääkkeistä huolimatta supistaa siis jonkin verran. Esikoiseen verraten tilanne on todella eri, tässä vaiheessa oli pelkkää ulkomittaakin 2,5cm ja missään ylimääräisessä levossa en ollut.
Tänään tuli sitten jymypaukku. Polin lääkärin mielestä (oli jälleen uusi lääkäri, kuten joka kerta) MITÄÄN ei ollut tapahtunut, MIKÄÄN ei ollut epänormaalisti ja pamautti suoraan, että epäilee, että olen erehtynyt koko supistuksista ja kyse olisi vain suolisto-ongelmista. Lääkkeet pois ja liikkumaan tuli ohjeiksi. Epäili, että luulot supistuksista olisivat vain PSYYKKISIÄ eli olin keksinyt koko homman itse!
Esikoisen olen kuitenkin luomuna (oli pakko, koska tuli syöksyllä) synnyttänyt ja todella tiedän, mikä on supistus ja toiseksi onhan siellä alapäässä TAPAHTUNUT (eli varmasti supistuksia on ollut, vaikka en olisi niitä tuntenutkaan), koska eipä ole senttejä paljoa jäljellä, vaikka hoitomuoto on ollut mahdollisimman tehokasta. Kysyin, että miksi sitten olen joutunut vastoin tahtoani sairaalassa yöpymään ja miksi joka toisella kerralla lääkäri haluaa jälleen ottaa sisälle, niin töräytti, että ne (ilm. kaikki) lääkärit ovat olleet varmaankin epäpäteviä, toisin kuin hän tai sitten olen ITSE liioitellut supistuksiani. OLO ON NYT AIKA LYÖTY. Enää ei kontrolleja sinne ja nyt pitäisi aloittaa normaali arki. Mutta mitä ihmettä teen? Eliminoinko ne kaikki muut 10 epäpätevää lääkäriä ja uskon tätä viimeistä? Tälläisten kommenttien jälkeen menneet kuusi viikkoa tuntuvat vieläkin pahemmilta.
Edellinen lääkäri selitti, että supistukseni johtuvat oksitosiinin erittymisestä, jolle en voi itse tehdä mitään. (tulee siis ilman fyysistä rasitustakin). Oksitosiinin holtittomasta erittymisestä kertoo myös esikoisen syöksysynnytys (pelkkiä kovia supistuksia vesien menosta ja reilussa 1,5 tunnissa oli lapsi ulkona). Äidilläni oli jo esikoista odottaessa supistuksenestolääkkeitä, synnys 6h ja tädilläni esikoinen tuli alle 2 tunnissa rv 37 ja toisen kanssa ei ehditty edes kissaa sanomaan ja silloin tuli rv34. Olen siis ajatellut, että johtuu geeneistäni, huono arpa ts. MUTTA lääkäri pisti psyykkeen piikkiin 3min tapaamisen jälkeen, haukkui kollegansa epäpäteviksi, taivasteli omaa kokemustaan ja täytyy sanoa, että tuntuu todella pahalta koko reissu. Vaati saada tehdä vielä käsikopelon, vaikka siitä tulee kiduttavat supparit joka kerta ja olosuhteiden vuoksi oli jo aiemmin päätetty, että ennen vk 34 katotaan vain ultralla, koska pehmeys jo tiedetään. Pakko se oli tehdä, kun " epäpätevät" 10 muuta olivat vain sen aiemmin katsoneet.
Miten lääkäreissä voi olla NÄIN suuri ero ja miksi ihmeessä tollanen hyypiö oli osunut äitiyspolille...
Lähipiiri, joka on tätä raskautta päivittäin seurannut ja ollut apuna on vähän ihmeissään lääkärin kommenteista ja itse en oikeen tiedä mitä tekisi. Inhottavaa, kun tälläinen jäi ilm. viimeiseksi polireissuksi.
Mutta mitäs muuta tänne kuuluu? Onko vielä tullut syntyneitä huhtikuisia?
Touhis rv32+5
ja tervetuloa touhis takaisin linjoille! Aika järkyttävää kommenttia kyllä tuolta sinun lääkäriltäsi. Voit mielestäni pyytää toisen lääkärin mielipiteen, sillä kuitenkin viikkoja on vasta tuon verran ja jos vauva nyt päättää ilman niitä estolääkityksiä syntyä pikapuoliin, niin sitä sitten joutuu miettimään että olisiko niistä kuitenkin ollut jotain apua ja vauvan mahdollista kasvaa kohdussa isommaksi ja vahvemmaksi. Vai että psyykkisiä supistuksia. Hah.
Me teimme poitsun kanssa parturireissun, oli kyllä sellainen liki 3 tunnin operaatio ettei koskaan enää, kiitos. Olimme hyvissä ajoin, parturin aikataulu vaan oli myöhässä (ja meillä päiväuniaika) ja pääsin pukille vasta yli puoli tuntia myöhässä. Kaiken kaikkiaan meni 2 tuntia siellä sisällä kun halusin että ripset ja kulmat laitetaan myös näistä aikatauluista huolimatta. Kotona sitten poika nopeasti nukkumaan vaikka kello oli jo yli 2, itsekin nukuin pari tuntia silkasta uupumuksesta... Mies saa kyllä laittaa vaunujen renkaisiin lisää ilmaa, kun nekin olivat kuin kivireki työntää, vissiin kerran ikinä niihin on sitä ilmaa lisätty...
Noista tarvikkeista ja vaatteista, että tosiaan perunajauho korvaa talkin ihan hyvin, se on tullut itsekin kokeiltua. Meilläkin oli joskus sinkkivoidetta, mutta sitä ei saanut laittaa rikkinäiselle iholle joten luovuttiin sen käytöstä ja on jatkettu pelkällä bepanthenilla...
Vaatteista sen verran, että meillähän oli pieni poika (49cm ja 3280g), 50-senttiset olivat sellaisia mitkä olisivat menneet ekat viikot ihan hyvin mutta niitä minulla oli tosi vähän. Lähinnä mitä olin saanut käytettyjä, ja pidettiin sitten vaaleanpunaisiakin =) Nyt en ole ostanut uusia niin pieniä, koska toisaalta olen kuivattanut kaikki kuivausrummussa joka vähän kutistaa vaatteita. Sen vuoksi on vähän hankala arvioida että mitä kokoa ne vastaavat... vaatefirmojen kootkin vaihtelevat, esim. vendillä on tosi tosi leveitä kaikki vaatteet, aution neuleella taas laihemmalle sopivampi mitoitus. Mutta tosiaan vauvan koolla on paljon merkitystä, toisille ei sovi oikein edes 60cm kauan, kun on sen verran ehtinyt micheliniä kertymään reisiin, meillä taas rimppakinttu käytti koko kesän 62-68cm vaatteita (ja on syntynyt tosiaan helmikuussa). Mutta se on tosiaan aika rasittavaa, jos kaikki avatteet ovat tosi isoja vauvalle ja sukilla joutuu yrittää jalkoja sopivan mittaisiksi potkareissa jos ne sukatkaan ei meinaa pysyä jalassa ja meillä ainakin vaipatkin falskasivat ja sitä ei auttanut että bodyt olivat auttamattoman pitkiä vartalon osalta... En nyt tiedä oliko tästä mitään apua... Itse metsästelen edelleen soveliasta lakkia keväälle, kaveri jo kerkesi ehdottaa että ostaa vauvalahjaksi tinttu.comista fleecelakin mutta se tulee tod.näk. vasta joskus kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Siellä on kyllä aika ihania, kurkatkaa jos uskallatte ;)
Mutta nyt syömään ja ulkoilemaan. jos vaikka ehtisi tänään kirjastossakin käydä...
eikkuli 36+1 edcelleen, esikoisen h-hetkeen 2 viikkoa tasan aikaa..
Polilla olin siis minäkin, synnytystapa-arviossa. Heppusen painoarvioksi sain 2750g tuntuu upeelle, että vaikka vauva nyt syntyisikin ei olisi enää keskos kokoinen. Teki siellä hengitysharjoituksia ja kiusasi kätilöä kun yritti ultrata napanuoran virtauksia, Arttu potki anturia koko ajan... nice, raggari jo ennen syntymäänsä!
Päädyimme yhdessä tuumin alatiesynnytykseen, kokokontrolliin menen vielä kahdenviikon päästä. Nyt menen lepäileen, reissu kesti yli neljä tuntia ja sisälsi todella paljon odotusta ja istumista.
Peppinetta 36+3
No jo ne sua on riepotelleet! Tässä tilassahan todella kaipaa tollasta kohtelua ja kuitenkin meillä suuri huoli pienistä vauvoistamme!!! Itse en varmasti laittaisi painoarvoa hirveästi tän viimoisen lääkärin sanomisille, eiköhän mittaukset yms. kerro omaa faktaansa ja eihän ne paikat kovetu ja umpeudu takasin päin jos ovat jo olleet huolestuttavissa mitoissa, suksikoon suohon mokoma lekuri.
Onko HJO85 näkynyt linjoilla??? En ole nähnyt kuulumisia piiiitkiin aikoihin?
Ponnari & Masukki 34+5
Ootteko käyttäneet vastasyntyneellä äitiyspakkauksen toppalakkia? Saakohan sitä kunnolla suojaamaan korvia hupun kans? Mikä ois kevätkeleille, kun ei ole vielä kovin lämmintä mutta ei kovin kylmääkään, sopiva lakki? Käykö esim. äitiyspakkauksen pipo kypärälakin kans?
minkäkokoiset lakit sopivat vastasyntyneelle, kun niissähän on ne koot merkitty pään ympärysmitan mukaan?
Meillä se ei ollut koskaan käytössä, oli ihan ämpärisuuri. Pidin ruskovillan ohutta silkkistä kypärämyssyä ja sen päällä pipoa (villaista tai puuvillaista, kelin mukaan). Lisäksi haalarissa oli huppu ja kantokopassa vielä lampaantalja, joten hyvin tarkeni paukkupakkasillakin. Nytkin luulen, että ohut kypärämyssy ja pipo ovat ihan ok.
Äitiyspakkauksen kypärämyssy on puuvillaa eikä kovin lämmin, suosittelen noita Ruskovillan silkki- ja silkki/villasekoitejuttuja.
me olimme kaveri-perheen luona lomalla kolme yötä, eilen kotiuduttiin. miehellä on talvi-loma, joten pääsimme käymään reissussa koko perheellä. auto-matkat meni yllättävän hyvin (noin 250km yhteen suuntaan) ja muutenkin jaksoin melkein paremmin kuin kotona, vaikka touhua riitti ja yö-unet jäi vähemmälle. kaiken kaikkiaan olo on vaihtelusta virkistynyt...ja...
ja sitten jälki-seuraukset: tänään oli neuvola. painoa oli tullut 2.2 kiloa viikossa ja verenpaine 148/90. pissa onneksi puhdas, mutta synnytyssaliin minut laitettiin tutkimuksiin. lepoa määrättiin ja pääsin kotiin. huomenna pitää hakea neuvolasta mittari kotiin ja pissa-liuskoja, että voin kotona tarkkailla tilannetta. viikon päästä kontrolli polille. (tai jo aikaisemmin jos päänsärkyä, valk. pissassa yms. oireita)
minä itse luulen, että verenpaine on vielä reissun jäljiltä kohollaan ja normalisoituu parin päivän levolla, toivottavasti.
mutta jospa nyt viimein saisin laitettua vauvan tavarat valmiiksi, kun oikeasti ei tiedä, että miltä neuvolareissulta sitä tullaan vauvan kanssa kahdestaan kotiin. pientä paniikkia iskee, kun vielä on hankintoja tekemättä, pyykkiä pesemättä ja pitäis vaan levätä ja ottaa rauhallisesti. mies-kulta kyllä sanoi selviävänsä kamppeiden laitosta yksinkin ja lupasi tehdä tarvittavat hankinnatkin. mutta oikeasti haluaisin kyllä itsekin olla valitsemassa hoitopöytää yms. jospa tästä vielä ostoksille selviää, kun vähän lepäilee.
kyllä alkaa tuntumaan, että synnytys ei ole enään kaukana, kun kävin jo synnärilläkin kurkistelemassa, maksimissaan 6 (pitkää) viikkoa :)
nyt iltapalalle!
-lotta ja rv 36+2-
joku oli jo minua kysellyt niin tulin vain pikaisesti ilmoittautumaan,eli täällä ollaan;)
oon käyny lukemassa pinoa mutta en oo päässy kuulumisia kertoilemaan kun oon niin pikasesti vaan päässy koneelle.
eilen oli äippäpolilla lekuri ja kohdunkaulan tilanne oli:pituutta noin 3cm ja vähän pehmennyt,ihan minimaalisen vähän ulkosuu raollaan(huomasi ultralla)..vauva oli niin hassusti siellä ettei saanut pään ympärystä eikä reisiluun mittaa,vain vartalon ympäryksen.eli kokoarvio jäi tosi epätarkaksi..veikkaili noin 2,7-3kg...sanoi kyllä että tuskin ihan kolmea kiloa vielä.vaava köllii edelleen pää alaspäin ja tällä kertaa naama oli minun napaan päin=)jostain luin että mielellään vaavat usein kääntävät kasvonsa istukkaan päin..ja mullahan on etuseinämässä istukka.siellä se oli pikkunen nokka pystyssä;)
ihanaa kun enää ei tarvi pelätä että jos syntyy ni onko hätä...lääkärikin sanoi että nyt saat huokaista=)koko raskausajan on vaan kytätty sitä että tuleeko taas ennenaikasena ja selviääkö hengissä jne...kamalaa ahdistusta ja pelkoa.nyt helpotti sen puolesta!tosin kaikkea muuta pelkään kyllä silti..kun esikoinen on kuollut niin sitä vaan alitajunnassaan pelkää koko ajan että tämänkin lapsen menettää.
nyt on pakko painua pehkuihin..niin kamalasti särkee koko lantiota ja alapäätä:(
hjo ja rakastus 35+1 kera ilta hikan:)
Hyvät yöunet ja mukava alkupäivä takana:)
Olin eilen imetystukiryhmässä mukana, suosittelen muillekin. Vaikka tuo imetys ei vielä ajankohtainen olekaan niin mukava oli istuskella ja kuunnella muita. Ja pieniä vauveleita oli äitien mukana. Ehkä minua kiinnostaa kaikki touhuaminen niin paljon kun ensimmäistä odotetaan. Ja odotusaikaa ohjaajat minun mielikseni ilmeisesti kävivät myös läpi ja sain kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia.
Nyt 33rv ja kotona siis jo oleskelen. Sairasloma alkoi viime viikon ma ja äippäloman alkuun. Vanhemmilla kukkapuutarha jossa olen sitten päivisin ollut mukana istuttamassa kukkia. Kivaa puuhaa ja 30 asteen lämpötilassa on mukana touhuta:) Kyllä huomaa ettei normaaliin tahtiin pysty tekemään kun supistelee, varsinkin kurotellessa. Mutta omaan tahtiinhan sitä teen.