Hyvä fiilis, minulla on välit taas kunnossa ystäväni kanssa :)

Kirjoittelin tänne jo muutama viikko sitten siitä, että minä, 28-vuotias mies ystävystyin aiemmin, tarkalleen ottaen kesällä 24-vuotiaan, ihan hyvännäköisen yh-äidin kanssa. Kerroin siitä, kuinka tämä nainen lähti muutama viikko sitten luonani vierailulla ollessaan yllättäen pettyneenä pois, kun olimme keskustelleet, mitä meillä kuuluu tulevaisuudensuunnitelmiin. Minä haluan elää vapaana miehenä, harrastaa kaikenlaista ja nähdä maailmaa, mutta hän ilmeisesti halusi jotain aivan muuta. Olitte oikeassa palstalaiset, kun arvelitte, että hän olisi ollut kiinnostunut minusta.

Minä halusin ja haluan edelleen jatkaa hänen kanssaan ystävänä ja yritin selittää hänelle, näin on tosiaan parempi meidän molempien kannalta. Minä en ollut enkä ole kiinnostunut hänestä muuten kuin ystävänä. Lisäksi tulevaisuudensuunnitelmamme on niin erilaiset, että juttumme tuskin toimisi muutenkaan. Eikö tuossa ole jo aivan tarpeeksi syitä, ettei silloin parisuhde kannata? Kai minullakin on oikeus viedä elämääni siihen suuntaan, että voi tavoitella niitä asioita, jotka kuuluvat tulevaisuudensuunnitelmiini? Lisäksi, en minäkään voi vaatia, enkä haluakaan, että hänkään luopuisi hänelle tärkeistä haaveistaan minun vuokseni.

Olihan hän toki kovin pettynyt ja surullinen aluksi ja oli minullakin huonot fiilikset. Mutta nyt on minulla hyvät fiilikset ja paremmat fiilikset ilmeisesti myös hänellä, koska ollaan saatu taas välimme kuntoon. Päästiin molemmat yhteisymmärrykseen siitä, että voidaan edelleen jatkaa hyvinä ystävinä. Ystävillähän ei tarvitse olla samoja tulevaisuudensuunnitelmia, mutta voidaan silti pitää aina yhtä, sehän on rikkaus, että on erilaisia ystäviä. :) Näin voidaan myös omilla tahoillamme jatkaa niiden asioiden tavoittelua, jotka ovat meille elämässä tärkeitä.

Nyt on todellakin hyvät fiilikset. Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille. :)