Lue keskustelun säännöt.
Taaperon lyöminen, nipistäminen ym. (siis taapero tekee niin...)
28.10.2016 |
Missä määrin on normaalia, että noin 1,5-2-vuotias joskus (ehkä muutaman kerran päivässä) lyö, nipistelee, raapii, puree vanhempiaan? Kuuluuko jossain määrin ikään? Ei varmaan kaikilla tällaista kuitenkaan ilmene, mutta kai tätä voi olla "normaaleillakin" lapsilla?
Meillä alkoi jo loppukeväällä/kesällä jonkinlainen uhmaikä (nyt täytti juuri 2 v) ja se alkaa ehkä ihan vähän olla helpottamaan päin, toivottavasti. Lapsi on aina ollut todella kiltti ja rauhallinen ja on sitä edelleenkin, vaikka osaa olla tosi temperamenttinenkin etenkin kotona. Kyläillessa ja neuvolassa aina kaikki kehuu tosi kiltiksi, tottelevaiseksi ja rauhalliseksi. Kotona kuitenkin saattaa joskus alkaa kiskomaan mua tukasta ja nauraakikattaa päälle, kun kiellän ja sanon, että sattuu. Tai jos on yliväsynyt ja pitäisi pukea vaikka yövaatteet, niin yrittää potkia lujaa. Joskus saattaa tulla lyömään ja nyt on keksinyt raapimisen.
Kaikesta tällaisesta kielletään tiukasti, kerrotaan, että ei saa ja sattuu. Tarvittaessa otetaan käsistä kiinni ja pidellään paikallaan, ettei pääse uudestaan tekemään niin. Ensisijassa yritän ennakoida, ettei noita tilanteita pääsisi tulemaan, mutta tulee niitä silti välillä...
Onko tämä vain ohimenevä vaihe...? Tulkitsisin, että meillä tuo liittyy milloin väsymykseen, milloin huomionhakuun tai johonkin turhautumiseen, kun ei vielä puhu kunnolla eikä osaa sanoa aina, mitä halua tmv.
Kommentit (14)
Mitä jos huomiota saa kyllä? Eikö muilla ole tällaista, että esim tiskatessa tulee raapimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon olisi voinut asettaa fiksummin. esim: - "Taapero lyö ja nipistelee. Mikä avuksi?"
Uhmaikää lapsen kohdalla ei ole olemassa. Uhmaikä sijaitsee vanhempien korvien välissä.
On normaalia. Lapsi vasta opettelee hallitsemaan tunteitaan. Meillä iän myötä vastaava toiminta vähentynyt koko ajan. Vaatii älyttömästi kärsivällisyyttä.
Meillä samaa. Lapsi nyt 1,5v. Itse kiellän ja sanon topakasti että sattuu. Irrotan ja vien kauemmas istumaan. Tekee tätä myös isosisaruksilleen varsinkin 6v veljelle ja välillä kun kieltää niin yrittää oikeen kauheemmin hyökätä päälle. Muuten on oikein rauhallinen ja nauravainen tyyppi. Oletan et on vaan vaihe. Lisäks ollaan pistetty ns pyytää anteeksi eli silittämään hetkenkuluttua tätä puremisen/nipistelyn kohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silmiin sattuu kirjoitti:
Otsikon olisi voinut asettaa fiksummin. esim: - "Taapero lyö ja nipistelee. Mikä avuksi?"
Sori, niin kieltämättä olisi voinut. Väsyneenä ja äkkiä kirjoittaessa ei oikein ajatus ja kirjoitus luista...
Lyö, pure ja nipistele takaisin. Kakara oppii siitä, miltä tuntuu ja onko OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikää lapsen kohdalla ei ole olemassa. Uhmaikä sijaitsee vanhempien korvien välissä.
Totta tämäkin. Eihän se "uhma" oikeasti uhmaa ole, vaan tunteiden ym. harjoittelua elämää ja isona olemista varten, mutta se nyt vaan on helpompi sanoa niin, kun kaikki silloin paremmin ymmärtää mistä kyse. :-)
Vierailija kirjoitti:
Lyö, pure ja nipistele takaisin. Kakara oppii siitä, miltä tuntuu ja onko OK.
Öh, joo ei... Sitä on kyllä sanottu, että sattuu esim. se nipistäminen ja kokeile vaikka itseesi. Sitten kokeilee ja sanoo, että tuli pipi. Johon todetaan, että niin tulee ja siksi äitikään ei tykkää, kun äitiinkin tulee pipi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin taapero nipistelee ja kikattaa jos vetää minua hiuksista. Mutta pyrin suhtautumaan tyynesti, tämä on ohimenevä vaihe eikä noin pieneltä voi vaatia liikoja. Toki komennan, mutta asteittaisessa järjestyksessä. Ensin sanon vain normaalilla äänellä "no, älä viitsi". Joskus uskoo jo tästä. Jos ei usko tästä niin sanon jo "auts, äitiä ottaa kipeää! Pitää koskea nätisti!" ja katson silmiin. Yleensä tämä riittää ja taaperon ilme menee vakavaksi, joskus meinaa pillahtaa itkuun koska tiukasti komentaminen on harvinaista minulta. Vähemmän on enemmän. Ennakointi on kaikki kaikessa. Pidä huoli ettei tenava opi ärsyttämään aina silloin kun sillä on pidempään tylsää. Koska vanhemman ärsyttäminen = saa huomiota, vaikka huonoakin. Koko ajan ei tarvitse olla äksöniä, tylsyyteenkin pitää tottua mutta paras tapa on ohjata toiminta johonkin muuhun.
Rimpuilee myös sylissä, potkii ja kiukkuilee jos ei tahdo tapahtuvan jotakin (ulosmeno, sisälle meno, nukkumaanmeno, syömään meno). Mutta täytyy vain pysyä johdonmukaisena ja todeta että ei auta, nyt me todellakin teemme tämän. Joissain pienemmissä jutuissa voi sitten joustaa. Joskus tietenkin palaa käämit. Se on johtunut yleensä siitä etten ole ymmärtänyt oman turhautumisen kasvaneen jo liian suureksi vaan olen jatkanut toimintaa jääräpäisesti. Joskus vain on parempi keskeyttää esimerkiksi syöttäminen hetkeksi ja jatkaa paremmalla ajalla.
On tämä silti kivaa ja mielenkiintoista :) kasvattaminen on jännää jos tietää mistä naruista vetää!
Meilläkin kaksivuotias lyö jos on turhautunut tai ei saa tahtoaan läpi. Paras keino on tosiaan estää lyöminen ja kertoa että se sattuu, siksi ei saa lyödä. Jos lapsi on hyvin kiukkuinen olen ohjannut lyömään tyynyä että saa vihan purettua.
Neuvolassa sanottiin että on normaalia tämänlainen käytös. Sehän juuri on sitä kasvattamista että toistaa tilanteita niin kauan eikä menetä itse hermojaan kunnes lapsi oppii. Ei ole helppoa, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vastaat vanhaan aloitukseen... tul kyseinen taapero on nyt jo 8-vuotias.
Anna huomiota ja syliä. Pane kännykkä pois ja ole läsnä.