Neuvoja elämään pettyneelle ja masentuneelle

M20 kirjoitti:

Yritän järjestää elämääni mahd. hyvin ennen kuin päätän päiväni. Tulen luultavasti lähiaikoina tekemään itsemurhan niin pitäisi miettiä miten hyvästellä ja järjestää asiat mahdollisimman hyvin sitä ajatellen että mahd. Vähän kärsimystä siitä aiheutuu muille. Esimerkiksi olen jo irtisanoutunut nykyisestä työstäni, aion maksaa pienet velkani vähille ystävilleni, siirrän tulevina päivinä kaikki rahani läheisten tileille ja tehdä sen jossain syrjässä että ensimmäisenä ei olisi joku lapsi näkemässä. Tiedän että tulen aiheuttamaan surua paljon läheisilleni ja ymmärrän että he eivät sitä tulisi antamaan minulle koskaan anteeksi: jos helvetti on olemassa niin olen mielestäni sinne sitten paikan ansainnut. Tuntuu vaan vitun pahalta ja vihaan itseäni :(

Otsikko tarkoituksella ei kerro täysin sisältöä että ne modet ei taas poista näitä

Tarvitset apua. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet. Soita 112 ja kerro noista ajatuksistasi, ja että tarvitset apua. Kun tervehdyt, kiität itseäsi.

Olen kokenut samat fiilikset nuorempana, mutta nyt melkein kolmekymppisenä olen todella tyytyväinen, etten aikanaan toteuttanut suunnitelmiani. Elämä ei edelleenkään ole helppoa, mutta olen silti oppinut arvostamaan tätä ainutta elämää, joka meillä on.

Uskon, että sinusta tuntuu nyt toivottomalta, mutta koita sinnitellä. Tuska helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Jos on paha tilanne, niin älä epäröi soittaa apua.

Olet varmasti masentunut. Se ei ole juuri koskaan pysyvä olotila, jos pääset terapiaan ja mahdollisesti saat lääkkeitäkin sairauteesi. Soita heti kriisipäivystykseen. Varmasti olet ihana ihminen, mutta jostakin syystä työnnät elämäsi pettymykset sisimpääsi ja tukahdutat elämänhalusi. Mitä voimme tehdä hyväksesi?

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut samat fiilikset nuorempana, mutta nyt melkein kolmekymppisenä olen todella tyytyväinen, etten aikanaan toteuttanut suunnitelmiani. Elämä ei edelleenkään ole helppoa, mutta olen silti oppinut arvostamaan tätä ainutta elämää, joka meillä on.

Uskon, että sinusta tuntuu nyt toivottomalta, mutta koita sinnitellä. Tuska helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Jos on paha tilanne, niin älä epäröi soittaa apua.

Olen ollut masentunut jo teini-iän alusta alkaen ja koin/koen massiivista ja pysyvää hiustenlähtöä mikä laukaisi tämän ihan eri asteelle: en enää poistu kotoanikaan ketään tapaamaan kun en kehtaa näyttäytyä enään, oksennan kun on niin huono olo ja en saa nukuttua. Töistäkään ei enää tullut mitään kun olen niin väsynyt unohtaen asioita :(

Älä ainakaan hyppää junan alle...

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan hyppää junan alle...

En kyllä tekisi sitä ihan lähimpiäkin kunnioittaen. Olen miettinyt joko hirttäytyä mökilleni tai että tappaisin itseni opiaateilla niin se ei ehkä näyttäisi itsemurhalta. Mutta jos päätän hirttäytyä niin teen kyllä jonkun viestin missä kerron syyt. Ihmettely varmaan olisi se pahin siinä surun kanssa ihmisillä ketkä jäisi kaipaamaan.