Hankala tilanne ikääntyvän äidin kanssa
Äitini on 70-vuotias ja hänellä on viime vuosina ollut jos jonkinmoista kremppaa. On sössinyt raha-asiansa jo pari vuosikymmentä sitten ja olen häntä tukenut jo pidempään taloudellisesti. Hän ei osaa kunnolla hoitaa raha-asioitaan edelleenkään ja sairastaminen on ollut kallista (julkisellakin puolella). Asutaan kaukana toisistamme.
Lisätään tähän vielä, että reppana 50-vuotias veljeni asuu äitini kanssa kun ei osaa huolehtia itsestään.
Oltiin äidin kanssa aina läheisiä mutta viime aikoina välit ovat monimutkaistuneet. Hän olisi koko ajan "lainaamassa" rahaa, isojakin summia tyyliin 200-300 euroa kuukaudessa joita ei tietenkään pysty maksamaan takaisin. Oma talouteni kärsii tästä koska olen kahden lapsen yksinhuoltaja.
Olen yrittänyt ohjata hakemaan toimeentulotukea yhdessä veljeni kanssa mutta hän ei suostu.
Minusta on ihan ok että maksan esim. äitini puhelinlaskut ja joskus voin muutenkin auttaa. Mutta tuosta kuukausittaisesta pummaamisesta on tullut suoraan sanoen todella ahdistavaa. Muutenkin joka päivä joudun kuuntelemaan tilityksen sen päivän vaivoista ja oireista.
Harmittaa kun veljeni ei kykene auttamaan ja ne antamani rahatkin menevät välillisesti myös hänen elättämiseen koska äitini elättää hänet.
Nyt äidiltäni on alkanut tulla melko tylyjä kommentteja "välinpitämättömyydestäni" ja viimeksi nähdessämne hän tivasi minulta paljonko nettotuloni ovat. Sivulauseessa esiin tuodut kommentit jotka olivat melko katkeran ja syyttävän kuuloisia jäivät mieleeni.
Kuinka paljon omia vanhempiaan kuuluu auttaa? Mikä on riittävästi? Pitääkö mun sitten velkaantua vaikka haluaisin hoitaa omat raha-asiani järkevästi vain sen vuoksi, että hänellä menee huonosti? Voiko tuo syyttävä äänensävy liittyä muistisairauteen tms. vai onko meidän suhde oikeasti jäätymässä?
Onko kokemuksia?
Kommentit (32)
Kohtuuton vaatimus, että sinä elättäisit 5 ihmistä, joista kahdesta et ole mitenkään elatusvelvollinen. Etenkin, kun omakin taloutesi on varmaan tiukalla, kun yhden henkilön tulot pitää riittää kolmelle.
Nyt vedät jämäkästi rajasi, etkä anna enää YHTÄÄN rahaa. Et ole millään tavalla tilivelvollinen tuloistasi veljellesi etkä äidillesi.
Mun appivanhemmat pani paremmaksi! Sössivät raha-asiansa ns bisneksissä, minkä jälkeen vaativat meitä ostamaan heille TALON. He siis siinä asuisivat ilmaiseksi, me maksaisimme kulut ja kaikkein paras osuus ideasta oli se, ertä sitten kun he kuolisivat, me voisimme periä sen taloa yhdessä miehen siskojen kanssa. Oman talomme. Olin sanaton. Olen eselleen. Miten joku voi ehdottaa jotain tuollaista? Ja siis vastavalmistuneita nuoria aikusiia olimme, oma asunto suurimmaksi osaksi velkaa.
Olet ollut jo erittäin antelias ja äitisi pitäisi olla todella kiitollinen. Mitään 300 euron kuukausilahjoitusta hän ei voi sinulta odottaa. Minusta on parempi, että jos autat, autat nimen omaan maksamalla jonkun laskun eikä antamalla rahaa, koska kuten totesit, se menee sitten veljesi hyväksi. Heidän on nyt vaan haettava kaikki tuet mihin ovat oikeutettuja.
Omalla kohdallani olen nähnyt, että rahan antaminen pilaa välit lopulta kokonaan. Kun niitä ei makseta takaisin lupauksista huolimatta. Minulta ja mieheltäni on mennyt tuhansia euroja lähisukulaisten auttamiseen. Meno meno niin härskiksi, että meiltä pyydettiin tuhansia ja odotettiin että otamme pankista lainaa. Pistimme pelin poikki ja sanoimme ettemme ole mikään maailmanpankki ja pummiminen loppuu tähän. Sitten suututaan ja ollaan marttyyriä, kun ei voida vanhoja ihmisiä auttaa. Juu, ei.
Eli pidä pintasi!
En osaa sanoa mikä on riittävästi auttamista tai liian vähän, mutta tuohon rahan "lainaamiseen" en lähtisi, ainakaan usein. Taloudellinen apu silloin tällöin ok, mutta ei jatkuvasti.
Kuinka kaukana asutte toisistamme?Olisiko sinulla mahdollista mennä äitisi kanssa sosiaalitoimistoon selvittämään oikeus toimeentulotukeen? Onhan kaikki mahdolliset Kelan etuudet haettu esim. asumistuki?
Olisiko sinulla mahdollista hoitaa äitisi raha-asioita, jos hän antaisi sinulle käyttöoikeudet tiliinsä?
Tiedän että mun pitäisi oppia vetämään tähän raja mutta tuntuu, että teen sen väärin. Äitini ei vain ymmärrä että kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi. Ehkä olen liian velvollisuudentuntoinen... Miten tämän pystyy hoitamaan niin ettei välit mene? Pelkään katkeroituvani itse nykytilanteessa ja se vaikuttaa sitten kaikkeen elämässäni. Tuntuu että tilanne on jo alkanut mua uuvuttaman. En kuitenkaan usko, että voisin puhua äitini kanssa niin kuin nainen naiselle.
Onko rajan veto ilman välien menettämistä mitenkään mahdollista?!
Tuntuu että helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että mun pitäisi oppia vetämään tähän raja mutta tuntuu, että teen sen väärin. Äitini ei vain ymmärrä että kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi. Ehkä olen liian velvollisuudentuntoinen... Miten tämän pystyy hoitamaan niin ettei välit mene? Pelkään katkeroituvani itse nykytilanteessa ja se vaikuttaa sitten kaikkeen elämässäni. Tuntuu että tilanne on jo alkanut mua uuvuttaman. En kuitenkaan usko, että voisin puhua äitini kanssa niin kuin nainen naiselle.
Onko rajan veto ilman välien menettämistä mitenkään mahdollista?!
Tuntuu että helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Sanot vain jämäkästi että sinun ensisijainen velvollisuutesi on elättää oma perheesi ja että jos äidin rahat ei riitä, kannattaa hakea yhteiskunnan tukea. Sinähän nimittäin et sitten sitä saa vaikka kaikki rahasi menisivätkin äidille.
Jos on epäily, ettei pysty enää hoitamaan raha-asioita, laskut jää maksamatta, ei osaa säännöstellä rahankäyttöä jne., voi pyytää edunvalvoselvitystä.. Epäluuloisuus/syyttely ym. voi liittyä myös alkavaan muistisairauteen (eikä korjaannu rahaa antamalla!)
Ota yhteyttä äitisi asuinpaikan sosiaalitoimistoon ja pyydä kotihoitoa kartoituskäynnille. Selitä tilanne
rehellisesti mitään salaamatta. Sinulla ei todellakaan ole velvollisuutta rahoittaa heidän elämäänsä.
Äidille voidaan määrätä virkaholhooja joka hoitaa raha-asiat. Keskity omien lastesi elättämiseen.
Vaikea paikka mutta pidä puolesi!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että mun pitäisi oppia vetämään tähän raja mutta tuntuu, että teen sen väärin. Äitini ei vain ymmärrä että kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi. Ehkä olen liian velvollisuudentuntoinen... Miten tämän pystyy hoitamaan niin ettei välit mene? Pelkään katkeroituvani itse nykytilanteessa ja se vaikuttaa sitten kaikkeen elämässäni. Tuntuu että tilanne on jo alkanut mua uuvuttaman. En kuitenkaan usko, että voisin puhua äitini kanssa niin kuin nainen naiselle.
Onko rajan veto ilman välien menettämistä mitenkään mahdollista?!
Tuntuu että helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Et ole vastuussa äitisi tunteista etkä reaktioista. Jos menee välit, sittenpä menee. Nousee sinultakin iso taakka harteilta. Sanot realistisen rehellisesti miten asia on ja hän ymmärtää tai ei. Jos ei, et sille mitään voi.
Onpas täällä teillä muillakin ollut melkoisia tilanteita! :/ itse asiassa äitini viimeksi tavatessamme ehdotti että ostaisin hänen talonsa (homeinen mökki pikkupaikkakunnalla) että jäisi sitten lapsenlapsilleen kesämökiksi. Siis aivan epärealistista. Lisäksi kertoi kuinka hänen oma veljensä oli ottanut aikoinaan isoäitini tähden velkaa pankista pelastaakseen hänet ahdingosta. Olin aika tyrmistynyt tästä koska tuntui, että hän vihjasi että en tee riittävästi hänen hyväkseen. Ja joka kuukausi olen hammasta purren nakertanut vähäisiä säästöjäni antaen hänelle rahaa. Harmi vaan kun äiti on kuitenkin niin rakas. Todella ristiriitaista.
Voisin kyllä ehdottaa että otettaisiin yhdessä selvää noista toimeentulotukiasioista. Vuoden vaihteessa sekin helpottuu kun siirtyy Kelaan niin voi kai hoitaa myös omasta asuinpaikastani käsin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat pani paremmaksi! Sössivät raha-asiansa ns bisneksissä, minkä jälkeen vaativat meitä ostamaan heille TALON. He siis siinä asuisivat ilmaiseksi, me maksaisimme kulut ja kaikkein paras osuus ideasta oli se, ertä sitten kun he kuolisivat, me voisimme periä sen taloa yhdessä miehen siskojen kanssa. Oman talomme. Olin sanaton. Olen eselleen. Miten joku voi ehdottaa jotain tuollaista? Ja siis vastavalmistuneita nuoria aikusiia olimme, oma asunto suurimmaksi osaksi velkaa.
Tällaisessa tilanteessa toteutuessaan voisi olla aika mielenkiintoinen lahjaverotuskuvio. Jos talon ostaa vanhempien nimiin, he saavat lahjaveron. Jos pitää omissa nimissä ja antaa asua vanhempien siellä ilmaiseksi, se on ihan mahdollista. Mutta sisaruksethan sitä eivät silloin voinperiä kun se on yhden sisaruksen nimissä. Silloin heille pitäisi lahjoittaa osuus talosta ja taas maksetaan lahjaveroa...
Tarjoa apua toimeentulotuen hakemisessa, muttaitse älä anna enää yhtään rahaa. Jos syyllistää, vastaa että haluat auttaa, että äiti saa tarvitsemansa rahan, mutta omasta pussista ei yksinkertaisesti ole enää antaa. Se tuki on sitä varten.
Itsehän parhaimmillaan lainasin äidilleni rahaa omasta opintolainastani muutamia vuosia sitten. On siis itse alle kuusikymppinen ja minä olen alle kolmekymppinen, eikä matami ole edelleenkään saanut raha-asioitaan kuntoon. On ihan kokoaikaisesti töissä, enkä ymmärrä mihin tunkee rahansa. Maksoin hänelle pari kertaa vuokransa ja olen antanut ruokaan rahaa. Yritin kysyä, että mistä tämä rahaongelma oikein sikiää, kun kerran töissä käyt eikä palkka ole kuitenkaan mikään erityisen huono. Vuokrakin pienessä kaupungissa on ihan kohtuullinen. En minäkään voi elättää, kun pitäisi omaakin elämää elää enkä yrittäjänä aina saa samaa summaa itselleni palkaksi. Ei näitä voi ymmärtää.
Nyt laitat asialle stopin, ei rahaa. Jos rupeavat soittelemaan ja haukkumaan, et kuuntele sellaista ja suljet puhelimen. Voit kertoa mistä saa apua ( esim. Tt-tuku jne.) Ja olla yhteyksissä paikalliseen sossuun ja selittää heille tilanne. Sinun ensijainen tehtävä on huolehtia lapsistasi. Pahalta tuntuu sanoa, mutta joidenkin ihmisten pitää käydä pohjalla, että ymmärtävät tekonsa ja pyytää apua viranomaisilta. Alukso voi tulla paljonkin tavaraa niskaan, mutta ota tällöin hetkeksi etäisyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, että olet heidät hylkäämässä, vaikka he niin sanoisivat.
Olet ollut kiltti ja hienoa, että välität äidistäsi! Vaikka keskusteleminen tuntuu vaikealta, se on paras vaihtoehto. Sanot vaan, että äiti, tämä on vaikea asia mutta se on selvitettävä. Kuten joku tuolla ehdotti, voit ehkä hoitaa äitisi raha-asioita esimerkiksi pyytämällä käyttöoikeuden hänen tilillleen. Sitten näet, mihin se raha menee. Itselläni on äitini (78-vuotias) tilille käyttöoikeus, ja olen lakkauttanut esimerkiksi huonoja sopimuksia ja pitänyt huolen, ettei laskuja mene perintään. Pienistäkin menoista voi kasvaa yllättävän iso summa, jos raha-asioita ei osaa hoitaa. Tsemppiä!
Vielä kuuskytluvun alussa oli ihan laissa lasten velvollisuus maksaa vanhempiensa elatus. Sitten tuli kansaneläkelaki.
Nyt ollaan taas menossa siihen suuntaan, että lasten vastuu vanhempiensa elatuksesta ja "peräänkatsomisesta" lisääntyy. Tämän olen kuullut moneen kertaan poliitikkojen suusta.
Minusta on aivan luonnollista, että lapsi auttaa vanhempaansa taloudellisesti, jos vanhemmalla on tiukkaa ja lapsella on vähönkin paremmin. (Esim kolme serkkuani osti vanhemmilleen kimpassa kolmion keskustasta, kun vuokrallaolo alkoi olla liian kallista )
Olen myös huomannut lasten ostavan vanhemmilleen (aika kallista) palvelutalohoitoa siinä vaiheessa, kun selvästi ei pysty yksin asumaan, mutta kunta ei vielä osallistu kustannuksiin palvelutalossa. Eli lapset jo huolissaan, mutta kunta vaan säästää rahaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua vanhempiensa kustannuksiin, jos on vaikka työtön. Mutta jos on työssä, niin kyllä se suotavaa on.
Nykyajan keski-ikäiset ovat kasvaneet itsekkäiksi. Äitisi on elänyt aikaa, jolloin lapset itsestään selvästi kustansivat vanhempiensa vanhuuden.
Pari kolme sataa kuussa tukea vanhalle äidille ei ole edes paljon.
Voisko se muuttaa teidän kanssa asumaan. Veljesi hankkisi oman kämpän. Säästyisi rahaa sulta ja äidiltäsi.
Hakekoot toimeentulotukea, jos kerran tulot ovat niin pienet ja esim. sairaanhoitokustannukset niin isot että olisi oikeutettu tukiin. Turha sinun ja lastesi on tilanteesta kärsiä.