Aloimme vihdoin yrittää lasta, nyt ristiriitaiset fiilikset.

Eli siis, olen toivonut lasta jo vuosikaudet, kauan ennenkuin edes mieheni kanssa tapasimme. Nyt olemme olleet jo muutamia vuosia naimisissa, ja miehen mielestä lapsi ei ole ollut aikaisemmin ajankohtainen. Aihe on ollut mulle tosi kipeä ja arka, ja kesällä jo tosissaan puhuttiin, että jos hän ei ala kohta haluamaan lasta, niin sitten varmaan vaan erotaan. Jouluun asti oli sellainen löyhä raja, josta silloin puhuttiin. Nyt vihdoin mies väläytti vihreää valoa vauvalle, ja päätimme eilen jättää ehkäisyn pois.

No, yllättäen sitten valvoinkin lähes koko yön huolesta soikeana. Olen aina ajatellut, että lapset ja lisääntyminen on niin luonnollista, että kyllä siitä selviää. Lähipiirissäni on paljon tapauksia, joissa esimerkiksi nuoret opiskelijaparit ovat saaneet lapsia, ja kaikki on mennyt tosi hienosti. On totta, että taloudellinen tilanteemme ei ehkä lapsen kannalta ole paras mahdollinen. Vain minä käyn töissä, ja asumme vuokrakaksiossa. Ollaan kuitenkin vastuullisia ja järkeviä ihmisiä, molemmilta löytyy tosi tiivis perhe ja suku jolta on tukea saatu kaikessa muodossa ja kaikissa mahdollisissa asioissa tähänkin asti. Tiedän kyllä, että jos tästä nyt vauva tulee, niin kaikki menee ihan hyvin, mutta silti kalvaa valtava huoli jostain, en oikein edes tiedä mistä.

Onko tällaiset fiilikset normaaleja, vai kertooko se vain siitä, että ehkä vieläkään ei sitten ole aika..?