Kuinka pian omaisen kuoleman jälkeen on "soveliasta" lähteä viihteelle?

Älä mieti sitä, mitä muut ajattelevat. Mene ihmeessä viihteelle, jos siltä tuntuu. :) Ei se ole keltään (ei edes surulta) pois, jos pidät hauskaa! 

Eiköhän se ole yksilöllistä. Toisille varmaan "terapeuttista" saada muuta tekemistä. Ei tuollaiseen ole oikeaa vastausta.

Se on jokaisen oma asia!

Kuukausihan se on perinteisesti ollut, ellet sitten ole kuolleen leski, jolloin aika on vuosi.

Hyvin voit jo mennä, jos siltä tuntuu. Ei nykyään ole mitään soveliaisuusrajoja.

Eikö muistotilaisuudesta ole tapana lähteä jatkoille suoraan baariin ja sieltä discoon ?

Niin pian kuin haluaa :) Itse en varmaan pystyisin jos tosi läheinen ihminen olisi kuollut. Mutta kukaan vainaja ei varmaan toivoisi, että tänne jäädään vain itkemään perään, vaan muistelemaan lämmöllä, kaipaamaan ja jatkamaan normaalia elämää.

Ei-alkoholisteilla se aika on pidempi mutta alkoholistit menevät heti, kun hautajaiset ovat ohi.

Mutta siellä ei sitten puhuta ikävistä asioista vaan biletetään.

Mä menisin ihan milloin itseä huvittaa, mitä väliä mitä muut ajattelee. Kaikki ei vaan tajua että suremiseen ei ole vain yhtä oikeaa kaavaa vaan se viikko äitinsä kuoleman jälkeen baariin lähtevä voi surra ihan yhtä paljon kuin seuraavat puoli vuotta sängyn pohjalla makaava.

Irlannissa mennään jo ruumiinvalvojaisista ja kaikki jatkaa pubeihin hautajaisten jälkeen. Kuten myös häiden, papiksi vihkimisen tai hyväntekeväisyysjuoksun jälkeen.

Itse olen niin vanhanaikainen, ettei ennen hautajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Irlannissa mennään jo ruumiinvalvojaisista ja kaikki jatkaa pubeihin hautajaisten jälkeen. Kuten myös häiden, papiksi vihkimisen tai hyväntekeväisyysjuoksun jälkeen.

Nokun se on tavallaan niiden olohuone, eikä siellä juuri ole kyläilyperinnettä.

Kaikki joukkojutut ovat siksi perinteisesti pubeissa.

Tietysti nykyaikana on myös muita suurempia tiloja, mutta perinne säilyy osin.

Mä hoidin isääni useamman kuukauden kotona, viimeiset kuusi viikkoa isä oli sairaalassa. Menin ulos ystävieni kanssa viikko kuoleman jälkeen, ja joku pikkuserkku paheksui. Kyllä mä isääni surin, seuraavana vuonna oli vaikeuksia iloita mistään. Ajattelen isääni usein vieläkin, ilolla, vaikka hän kuoli jo 30 v sitten. Mutta kuolema tuo kaikenlaisia tunteita esiin, vihasta ja surusta elossaolon riemuun. Se on varsinaista tunteiden sekametelisoppa.

Vierailija kirjoitti:

Kuukausihan se on perinteisesti ollut, ellet sitten ole kuolleen leski, jolloin aika on vuosi.

Tiedän lesken joka biletti jo hautajais iltana. Tuntu pahalta, koska vainaja oli hyvä ystävä. Mutta, kukin tyylillään.

Kerran olin bileissä, jossa yhden tutun isoisä oli just kuollut. Joi viinaa ja tilitti. Meni kontrolli ihan kokonaan, heitti välillä läppää ja välillä muisteli ukin viimeisiä hetkiä. Surkeaa kaikille. Luulen että jos menee liian nopeasti bileisiin, niin kuitenkin alkaa kertoa juttua muille ja kaikki ovat surkeina.

Jaa-a? Kyllä mun enon hautajaisista osa lähti suoraan festareille bilettämään. Kävivät kirkossa ja kahvilla, mutta sitten bileet kutsui. Ja ihan 30-40-vuotiaita oli nää bilettäjät, ei ees mitään teinejä.

Mieti mitä itse ajattelisit kaveristasi jos hänellä olisi vastaava tilanne. Siinä sinulle vastaus. Eli suomeksi sanottuna ainoa rajoite olet sinä itse ja omat ajatuksesi asiasta. Eihän sitä nyt tietysti tarvitse koko maailmalle kuuluttaa että hei katsokaa kaikki kun mä biletän vaikka läheinen on kuollut, mutta ihan hyvin voi lähteä mukaan jos mieli oikeesti tekee mennä. Ja kenen esim. sukulaisen siitä tarvitsee edes tietää? Jos joku kysyy missä olet niin voit sanoa tarvitsevasi omaa aikaa.