Miksi naisilla on heikko itsetunto ja tarvitsevat tunteen olla miehelle "se erityinen"?

No en halua olla miehen kanssa jolle olen vain joku jonka voi milloin vain vaihtaa kun se erityinen tuleekin vastaan. En itsekään ottaisi miestä joka ei ole mulle erityinen.

Koska jos ei tunne olevansa miehelle erityinen, sehän tarkoittaisi sitä, että lähtö voi tulla ihan koska vain. Kuka nyt sellaisessa epävarmuudessa haluaisi elää?

Naiset kyllä yleensä uskovat alkulämpenemisen jälkeen kaikki mahdolliset sepitykset siitä miten erikoisia he ovat, miten juuri he tuntuvat täydelliseltä naiselta ja kuinka onnelliseksi he miehen tekevät. Kannattaa opetella kaikkia hienoja kehuja ja ylistyksiä niin saattavat ehkä ihastuksissaan maksaa jonkun laskusi tai ostaa sinulle vaikka uuden takin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole mieheltä hienoa omistautumista ja rakkautta sekä uskollisuutta olla parisuhteessa naisen kanssa vaikka nainen ei olisikaan niin kaunis ja erityinen? Miksi ihmeessä naiset suurinpiirtein vaativat, että miehen tulisi jättää nainen jos ei tunne intohimoista leiskuntaa sydämessä ja nainenkin on "yksi muiden joukossa", toki hyvä nainen ja rakas kumppani?

Mielestäni on kunniaksi naiselle, että mies viihtyy naisen kanssa menemättä vieraisiin. Siis jos vaan seksiä saa ja muuten asiat hyvin.

Sitten mies on naisen kanssa täysin vääristä syistä jos ajattelee kuin ap. Ennen pitkää se mies alkaa naiselle huomautella siitä tästä ja tuosta ja vihjailla että saisi paremmankin ja purkaa tämän "tyytymisensä" passiivisena ja aktiivisena agressiona naiseen. Lopputuloksena on kaksi onnetonta ihmistä.

Itse en olisi puolisoni kanssa ellei puolisoni silmissäni olisi hyvännäköinen ja erityinen ja ellei minulla olisi olo että juuri tämän ihmisen kanssa haluan olla. Muunlaiseen kumppaniin tyytyminen on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Puolisoni voi  jonkun toisen mielestä olla susiruma, koska kauneus on katsojan silmissä. Minulle puolisoni on Se Oikea syistä jotka vain minä osaan pukea sanoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole mieheltä hienoa omistautumista ja rakkautta sekä uskollisuutta olla parisuhteessa naisen kanssa vaikka nainen ei olisikaan niin kaunis ja erityinen? Miksi ihmeessä naiset suurinpiirtein vaativat, että miehen tulisi jättää nainen jos ei tunne intohimoista leiskuntaa sydämessä ja nainenkin on "yksi muiden joukossa", toki hyvä nainen ja rakas kumppani?

Mielestäni on kunniaksi naiselle, että mies viihtyy naisen kanssa menemättä vieraisiin. Siis jos vaan seksiä saa ja muuten asiat hyvin.

Sitten mies on naisen kanssa täysin vääristä syistä jos ajattelee kuin ap. Ennen pitkää se mies alkaa naiselle huomautella siitä tästä ja tuosta ja vihjailla että saisi paremmankin ja purkaa tämän "tyytymisensä" passiivisena ja aktiivisena agressiona naiseen. Lopputuloksena on kaksi onnetonta ihmistä.

Itse en olisi puolisoni kanssa ellei puolisoni silmissäni olisi hyvännäköinen ja erityinen ja ellei minulla olisi olo että juuri tämän ihmisen kanssa haluan olla. Muunlaiseen kumppaniin tyytyminen on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Puolisoni voi  jonkun toisen mielestä olla susiruma, koska kauneus on katsojan silmissä. Minulle puolisoni on Se Oikea syistä jotka vain minä osaan pukea sanoiksi.

Keittiöpsykaa parhaimmillaan. :)

Miehestä tulee passiivis-agressiivinen jos tyytyy seiskan naiseen ja on tyytyväinen elämäänsä vaikka nainen on nainen muiden joukossa?

Kääntääkö naiset heikon itsetuntonsa näin miehen syyksi?

Mitä pahaa siinä on että haluaa olla erityinen rakkaansa silmissä? Juuri tämän erityisyyden vuoksi rakastat jotakuta/rakkaus saa näkemään erityisenä. Ei se tarkoita että pitäisi toista kauneimpana,komeimpana,älykkäimpänä ym.Vaan että puolisosi ja satunnaisen vastaantulijan välillä on jotain eroa heidän merkityksellisyydessään sinulle.Tällä ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa.

Voin olla mieluusti yksin jos ei löydy ketään mielestäni erityistä, jolle olisin myös erityinen. Se ei tarkoita, että heti ensi kertaa tavatessa kaikki tuntuu tosi spesiaalilta, mutta jos ajan myötä fiilikset seurustelukumppanista on edelleen vain "ihan jees", en näe mitään pointtia edes seurustella. Tietysti voi seurustella jotenkin puolivillaisesti ihan jees tyypin kanssa, mutta pyrin oikeasti panostamaan suhteisiin ja ottamaan ne vakavasti. 

Naiselle vaan erityisesti ulkonäköön kohdistuva huomio on tärkeämpi kuin miehelle. Siksi naiset siihen niin suuresti satsaavat. Tietyllä tavalla objektivoivat itsensä. Miestä taas arvotetaan mm. statuksen (elatuskyvyn) mukaan eli sen mitä on saavuttanut. Far ror, mor är rar, sanotaan Ruotsissa.

Nainen esim. kiihottuu siitä, että mies kiihottuu hänestä. Tällöin taas mies on subjekti eli haluaja ja nainen objekti eli halun kohde.

Peroonallisuushäiriöissäkin naisilla korostuu huomiohakuisuus:

Epäluuloiset, narsistiset, epäsosiaaliset ja pakko-oireiset häiriöt ovat yleisempiä miehillä, kun taas epävakaa, riippuvainen ja huomiohakuinen persoonallisuus ovat tavallisempia naisilla.

A woman simply is, but a man must become.

-Camille Paglia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole mieheltä hienoa omistautumista ja rakkautta sekä uskollisuutta olla parisuhteessa naisen kanssa vaikka nainen ei olisikaan niin kaunis ja erityinen? Miksi ihmeessä naiset suurinpiirtein vaativat, että miehen tulisi jättää nainen jos ei tunne intohimoista leiskuntaa sydämessä ja nainenkin on "yksi muiden joukossa", toki hyvä nainen ja rakas kumppani?

Mielestäni on kunniaksi naiselle, että mies viihtyy naisen kanssa menemättä vieraisiin. Siis jos vaan seksiä saa ja muuten asiat hyvin.

Sitten mies on naisen kanssa täysin vääristä syistä jos ajattelee kuin ap. Ennen pitkää se mies alkaa naiselle huomautella siitä tästä ja tuosta ja vihjailla että saisi paremmankin ja purkaa tämän "tyytymisensä" passiivisena ja aktiivisena agressiona naiseen. Lopputuloksena on kaksi onnetonta ihmistä.

Itse en olisi puolisoni kanssa ellei puolisoni silmissäni olisi hyvännäköinen ja erityinen ja ellei minulla olisi olo että juuri tämän ihmisen kanssa haluan olla. Muunlaiseen kumppaniin tyytyminen on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Puolisoni voi  jonkun toisen mielestä olla susiruma, koska kauneus on katsojan silmissä. Minulle puolisoni on Se Oikea syistä jotka vain minä osaan pukea sanoiksi.

Keittiöpsykaa parhaimmillaan. :)

Miehestä tulee passiivis-agressiivinen jos tyytyy seiskan naiseen ja on tyytyväinen elämäänsä vaikka nainen on nainen muiden joukossa?

Kääntääkö naiset heikon itsetuntonsa näin miehen syyksi?

Seiskan miehestä tai naisesta pitäisi tulla erityinen, jos häntä rakastaa. Ei se muuta häntä oikeasti paremmaksi, mutta rakastuneena pitäisi nähdä toinen parempana kuin muut hänet näkevät. Jos oma kumppani on vain nainen tai mies muiden joukossa, kuulostaa että häntä voi vaihtaakin tuosta vain sen kummempia miettimättä ja eihän se kovin hyvältä kuulosta sille seiskalle.

Normaali ihminen ei pysty olemaan suhteessa jossa on toiselle vain joku, kun ei parempaakaan saa.

Läheisriippuvainen huonoitsetuntoinen voi tyytyä tuollaiseen paskasuhteeseen.

Pahinta mitä minulle on koskaan mies sanonut on: En minä voi koskaan saada parempaa.

On entinen mies.

niin se vain on. Oma kiinnostukseni on lopahtanut kun minulle on sanottu, että se jokin spesiaali väliltämme puuttuu.

Miksi minä tekisin mitään miehen hyväksi, jos hän on kanssani vain siksi, että kimpassa asuessa säästää eikä kotitöitäkään tarvitse tehdä? Sehän on lopun alkua, jos miehestä ilmenisi, että olen vain joku, jonka kanssa ollaan kun parempaakaan ei ole tullut vastaan.

Montako kertaa, aloittaja, olet ollut rakastunut? Eikö rakastettuni ollut mielestäsi millään tavalla erityinen?

Mitä pahaa on siinä, että haluaa parisuhteeseen vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka silmissä on erityinen? Naiset ovat mieluummin yksin, kuin ryhtyvät parisuhteeseen vain sen takia, että olisi joku. Miehillä ei sitten näköjään ole niin väliä, kunhan vain on joku. Aika avuttomalta kuulostaa.

No en mä ainakaan haluaisi olla suhteessa mieheen, jonka voisin lennossa vaihtaa vaikka naapuriin ikävää tuntematta. Mieluummin yksin kuin niin ankeassa parisuhteessa. En valitse edes ystäviä sen perusteella, että on joku pakko hengailla jonkun kanssa. 

Kumma juttu, mies sitten ihmettelee ja valittaa kovasti kun vaimo tahtoo eron, etenkin jos vaimo on tavannut sen, jolle on ihan erityinen. Jos vaimo on niin yhdentekevä, niin ottaa vaan uuden tilalle, vai mitä?

Tuota asiaa voi tarkastella monelta kannalta.

Minun itsetunnossani ei ole vikaa. Jos olisi, olisin ehkä yhä kimpassa entisen miesystäväni kanssa. Muutaman kuukauden suhteenalun jälkeen hän nimittäin kerran avautui juovuksissa ja kertoi, että vaikka minä olinkin hänelle taivaan lahja ynnä muuta, hän lähtisi siltä istumalta vuosien takaisen ex-vaimonsa luoksi, jos tämä soittaisi ja pyytäisi. Minä pyysin asiaan tarkennusta, kun mies oli selvin päin. Hän yritti ensin kierrellä ja selitellä, mutta naamasta kyllä paistoi, että hän tajusi itsekin lörpötelleensä sivu suunsa sympatiankipeydessään. En ryhtynyt jossittelemaan siitä, minkä asteisesti hän oli tosissaan.

En tiedä, kenen kanssa hän nyt on, mutta varmasti on jonkun kanssa, kun ei osaa millään olla yksikseen edes kokonaista iltapäivää. Exänsä kanssa hän ei varmasti ole lähestymiskiellon vuoksi. Minä taas olen edelleen sinkku ja tulen olemaankin, jollei sattumalta tule vastaan miestä, joka on minulle ja jolle minä olen tarpeeksi erityinen.

Se tarkoittaa samaa kuin kunnioitus.

Porvoolaisia? Noh, vastaan silti ku mulla on tylsää. Siksi koska mä en halua olla "kuka tahansa jotenkin sopiva" koska en itsekään halua "ketä tahansa jotenkin sopivaa". Mulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että viihdyn yksin jos semmoista ei pasahda vastaan.

Se että ei petä parisuhteessa ei ole mikään erityinen ansio vaan normaalia käytöstä. Oonko mä tolta pohjalta hyvä ihminen kun en oo koskaan nakkikioskijonossa vetäny ketään turpaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole mieheltä hienoa omistautumista ja rakkautta sekä uskollisuutta olla parisuhteessa naisen kanssa vaikka nainen ei olisikaan niin kaunis ja erityinen? Miksi ihmeessä naiset suurinpiirtein vaativat, että miehen tulisi jättää nainen jos ei tunne intohimoista leiskuntaa sydämessä ja nainenkin on "yksi muiden joukossa", toki hyvä nainen ja rakas kumppani?

Mielestäni on kunniaksi naiselle, että mies viihtyy naisen kanssa menemättä vieraisiin. Siis jos vaan seksiä saa ja muuten asiat hyvin.

Sitten mies on naisen kanssa täysin vääristä syistä jos ajattelee kuin ap. Ennen pitkää se mies alkaa naiselle huomautella siitä tästä ja tuosta ja vihjailla että saisi paremmankin ja purkaa tämän "tyytymisensä" passiivisena ja aktiivisena agressiona naiseen. Lopputuloksena on kaksi onnetonta ihmistä.

Itse en olisi puolisoni kanssa ellei puolisoni silmissäni olisi hyvännäköinen ja erityinen ja ellei minulla olisi olo että juuri tämän ihmisen kanssa haluan olla. Muunlaiseen kumppaniin tyytyminen on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Puolisoni voi  jonkun toisen mielestä olla susiruma, koska kauneus on katsojan silmissä. Minulle puolisoni on Se Oikea syistä jotka vain minä osaan pukea sanoiksi.

Keittiöpsykaa parhaimmillaan. :)

Miehestä tulee passiivis-agressiivinen jos tyytyy seiskan naiseen ja on tyytyväinen elämäänsä vaikka nainen on nainen muiden joukossa?

Kääntääkö naiset heikon itsetuntonsa näin miehen syyksi?

Siskoni mies oli tällainen p-a surkimus jota lopuksi jouduin iskemään pataan siskoni vuoksi. Vika ei ollut siskossa vaan miehessä, jolla oli  aivan kohtuuttoman suuret luulot itsestään. Itse en koskaan tyytyisi johonkuhun naiseen vain  siksi että olisi kodinhoitaja. Kyllä naista pitää arvostaa oikeasti tai pysyä sinkkuna. Minä näytän vaimolleni että arvostan häntä, koska arvostan häntä.

Miehen kamala ongelma; hyvin harva nainen näkee hänessä mitään kiinnostavaa ja erikoista.

Naisen kamalaongelma; hyvin harva mies näkee hänessä mitään kiinnostavaa ja erikoista mitä ei näkisi useimmissa muissakin naisissa eli jokainen nuori nainen herättää edes jonkinlaista haikeaa seksinkaipuuta tai muuta sellaista.