Lue keskustelun säännöt.
Paras vuosikymmen syntyä viimeisen 100 vuoden aikana?
21.10.2016 |
Nyt kun katsotte nykyaikaa ja menneitä vuosikymmeniä, mikä olisi sinun mielestäsi ihanteellisin vuosikymmen syntyä? 40-luku, 60-luku, 90-luku?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän joka vuosikymmenellä ole omat vaikeutensa ja omat hyvät puolensa.
Itse pidän kyllä 60-luvun lapsuutani ja 70-luvun nuoruuttani hyvänä, koska ensimmäisen kerran koulutus oli tasa-arvoista ja oikeasti ilman hirveitä ponnistuksia mahdollinen kaikille.
Paras vuosikymmen syntyä oli 60-luku. Lapsi sai vielä olla lapsi, ja 70-luvulla vielä peuhattiin ulkona kesät talvet turvallisessa ympäristössä. Jälkeenpäin voi tietysti kauhistella kaikenlaisten turvalaitteiden puutetta, mutta tuolloin oli itsestään selvää, että polkupyörällä ajettiin ilman kypärää ja räpätti pinnojen välissä, kiivettiin puissa ja kallioilla, leikittiin ulkona vielä pimeälläkin, varottiin tuntemattomia ja epäilyttäviä miehiä kuitenkaan joutumatta kauhun valtaan. Oli kirjoja, leluja, leikkejä ja hyvällä tavalla yksinkertainen maailma, jossa sähköinen viihde oli hyvin pienessä sivuroolissa. Ruokakin oli ruokaa eikä nirsoilun ja hienostelun aihe. Koulussakin oli selvät säännöt, oppimäärät ja auktoriteetit.
Oli kivaa olla nuori 80-luvulla, kun kaveripiiri oli vielä nenän edessä eikä pienissä koneissa, vaatteilla sai koreilla, töitä riitti jokaiseksi lomaksi ja viikonlopuksi, ja vaikka sukupuoliroolit olivatkin vielä jähmeähköt, päättäväinen nuori nainen pystyi irrottautumaan niistä ja lähtemään omille poluilleen opiskelemaan ja elämään. Interreilaaminen oli "se" tapa nähdä maailmaa, ja matkakokemuksista kerrottiin kädet heiluen kotiväelle ja kavereille, kun oltiin taas kotona ja kasvotusten.
Olen hieman pahoillani 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden puolesta. He eivät ole saaneet tuntea pientä ja turvallista ulkoilma-Suomea, jota ei enää koskaan saada takaisin.
Olisi ollut kiva syntyä esim. v. 1950 niin olis voinu 60-luvun teininä käydä joka vuosi kaupasta hakemassa uuden Beatles-levyn!
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva syntyä esim. v. 1950 niin olis voinu 60-luvun teininä käydä joka vuosi kaupasta hakemassa uuden Beatles-levyn!
Suomi oli 60-luvulla köyhä maa. Levyjä ei ihan noin vain osteltu. Viihteestä tietysti saa ihan toisen kuvan siitä, mitä elämä tuolloin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luku aika selkeästi. 50- ja 60-luvulla syntyneiden välillä on melkoinen kuilu Suomessa.
Silloin, kun Suomi oli vielä Neuvostoliiton hellässä huomassa. Nelkyt, viiskyt, kuuskyt -luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin 80-luku, jos vain vanhemmat olivat laman aikana työelämässä.
60, myös 50-luku olisi voinut olla oikein hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 40-50 välillä. Liki jatkuvan nousukauden ja työllisyyden ja omaisuuden kerryttämisen aika. Pienelläkin koulutuksella työ loppuiäksi. Nyt jo (maksettuihin eläkemaksuihin verrattuna jättimäisellä) eläkkeellä joten ei tarvitse välittää nykyhömpötyksistä, esim. työttömyydestä. Mökit ja talot ja muut on maksettu ajat sitten. Silti riittävän nuori että voi viuhtoa pitkin maailmaan toteuttamassa itseään.
70-luku oli ihan hyvä. Sain 16-vuotiaana ostaa laillisesti tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun Suomi oli vielä Neuvostoliiton hellässä huomassa. Nelkyt, viiskyt, kuuskyt -luvuilla.
Aika kultaa muistot. Suomi oli 40-,50- ja 60-luvulla yksi maailman köyhimpiä maita ja elintaso samaa luokkaa kuin nyt maailman kurjimmissa kolkissa.
Tähän ei tosiaan ole oikeaa vastausta mutta tässä muutama perustelu
1. 1940-luvulla taloudellisista syistä. Parhaat edut, hyvät eläkkeet ja suhteellisen varma vaurastuminen
2. 1960-ja 70 luvun taitteessa kulttuurisesti ja hauska nuoruus. Olisi saanut elää nuoruutensa 70 kulttuurin murroksessa ja nauttia 80-luvun juppiökyilystä nuorena.
3. historiallisesti "iloinen! 1920-luku olisi ollut kiehtovaa aikaa, joten syntyä olisi pitänyt n. 1900 tai vähän ennen että siitä ilo olisi ollut.
4. Oikein vastaus olisi kuitenkin varmastikin 2010-luku koska minä uskon oikeasti siihen että ihmiskunta ja kehitys on mennyt parempaan suuntaan koko ajan vaikka nyt vaikuttaakin siltä että taantumus voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun Suomi oli vielä Neuvostoliiton hellässä huomassa. Nelkyt, viiskyt, kuuskyt -luvuilla.
Aika kultaa muistot. Suomi oli 40-,50- ja 60-luvulla yksi maailman köyhimpiä maita ja elintaso samaa luokkaa kuin nyt maailman kurjimmissa kolkissa.
Kyse oli syntymästä. Hirvee nousu edessä ja koko elämä turvattu.
10- tai 20-luku. Ei tarvitsis olla enää kattomassa tätä suvakkihulluuden määrää ja yleistä vinksahtaneisuutta.
Hmmm ehkä 2000 tai 2010, voisi jopa sanoa -95, mutta alku oli sen verran huono... lähes kaikki asiat ovat paremmalla tasolla menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, jos ei ala mutuilla median vouhotuksissa...
Vierailija kirjoitti:
10- tai 20-luku. Ei tarvitsis olla enää kattomassa tätä suvakkihulluuden määrää ja yleistä vinksahtaneisuutta.
Krähähää...nyt paljastui rajakkiuden ydin: Venäjän monikulttuurisuuden syliin sitä kaivataan. Venäjän tsaarin kuva seinälle, Viipuriin markkinoille, siellä puhuttiin saksaa, ruotsia, ranskaa, venäjää ja kyökkisuomea sekaisin. Ja kaikkea suvaittiin, ei edes tajuttu vihata toisenmaalaisia. Mut luokkavihollista osattiin jo vihata ja tsaarin valtaa vastaan jotkut teki pommiattentaatteja ja salamurhia. Sen aikaisia terroristeja. Lakkoiltiin välillä ja akat alkoi hyppiä silmille.
Oon ihan tyytyväinen, kun olen syntynyt vuonna -89. Kaikkein ikävintä lapsuudessa oli, kun sai vielä julkisissa sisätiloissa tupakoida. Normaalia oli, että autossa vedettiin tupakkia, kun lapset kyydissä. Toivottavasti tänäpäivänä kukaan ei tee niin. Meillä ei sentään kotona sisällä poltettu. Parempaa suuntaahan tässä mennään. Maailma muuttuu ja muokkaantuu, kuten on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun Suomi oli vielä Neuvostoliiton hellässä huomassa. Nelkyt, viiskyt, kuuskyt -luvuilla.
Aika kultaa muistot. Suomi oli 40-,50- ja 60-luvulla yksi maailman köyhimpiä maita ja elintaso samaa luokkaa kuin nyt maailman kurjimmissa kolkissa.
Ihan aina ei päde tuo: aika kultaa muistot. Muistan tarkasti jopa monet keskustelut sanasta sanaan.
Muutoksen aikaa 60-luku taatusti oli, kuka hyötyi siitä ettei jäänyt haavemaailmaan, sai jalansijaa noin yleensä. Ankaraa seulontaa näkyvillä, kenellä toden näköisesti olisi potentiaalia töissä käymiseen.
Rahaa oli harvoin, kävelystä ja niska-perse-otteesta puhuttiin paljon jostain syystä.
1970-luku, jolloin itse synnyin.